Mielipiteeni Riders Magazinesta + ARVONTA

Postaus tehty yhteistyössä Playsson.net:in ja Riders Magazine:n kanssa!

Useimmat teistä on saattanut nähdä ja kuullakkin viime viikolla julkaistusta täysin uudesta kotimaisesta hevosjulkaisusta Rider Magazine:sta, joka on enemmän kuin hevoslehti. Lehti on siitä erikoinen, että lehden lukijoilla on mahdollisuus vaikuttaa lehden sisältöön esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Lehti on suunnattu nuorisolle sekä nuorille aikuisille, joita kiinnosta hevosblogit ja sosiaalinen media sekä tietysti hevosurheilu.

Lehden voit ostaa lehtipisteen myyntipaikoista eli melkeinpä mistä vaan kaupasta. Näitä kauppoja ovat mm. S-kaupat, K-kaupat, R-kioskit, Sokokset ja Minimanit. Lehden hinta on 6.50e, mutta nyt teillä on mahdollisuus osallistua Riders Magazine -lehden ensimmäisen numeron arvontaan ja voittaa lehti itsellesi ja aivan ilmaiseksi, mutta siitä lisää postauksen lopussa!

Seuraavaksi haluan jakaa kanssanne mielipiteeni lehdestä, jonka jälkeen pääsemmekin arvonnan ohjeisiin. Vaikka postaus onkin toteutettu yhteistyönä playsson.net:in kanssa, niin kaikki alla mainitsemani mielipiteet ovat minun omia mielipiteitäni, eikä kukaan muu ole vaikuttanut niihin!

Lehden kansi antaa mielestäni hyvän ensivaikutelman, joka on mielestäni tärkeää. Pidän kannen väreistä sekä erityisesti tuo Aadan ja Marocon kuva on upea ja se tuo tietynlaista tunnelmaa lehden kanteen. Näiden lisäksi pidän myös kovasti kannen fonteista, jotka ovat kaikki erilaisia. Tykkään, siitä, ettei kaikki ole samanlaisia, vaan fontit vaihtelevat sekä ulkonäön, että värin suhteen. Kannessa ainut miinus mielestäni on valkoiset reunat, jonkun mielestä ne saattavat olla kivasti kehystämässä kannen kuvaa, mutten itse tykkää niistä, vaan toivoisin, että kuva peittäisi koko kannen.

Heti, kun lehden avaa, niin löytyykin kaksi sivua pitkä sisällysluettelo, jossa on lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottu pinkkeihin laatikoihin aseteltuna, mitä lehti ja lehden artikkelit oikein sisältävätkään. Sisällysluettelossa tykkään, kun lehdessä on nuolia, jotka kertovat missä järjestyksessä mikäkin artikkeli tulee.

Sisällysluettelon jälkeen löytyykin juuri sopivan pituinen pääkirjoitus, joka sisältää mielestäni hyvin tiiviin tekstiosuuden, joka on hyvin selkeästi kirjoitettu. Samalta sivulta löytyy tietoa Riders Magazine lehden tekijöitä sekä mainos Playsson.net:in someista.

Ensimmäinen lehden artikkeleista esitteli hevosbloggaajaa Aada Lättiä, joka kirjoittaa hyvin tunnettua blogia Aadan hevoselämää. Kyseessä on siis 23-vuotiaan Aada haastattelu, jossa käydään läpi kuka hän on, ja miten hän on nyt siinä, missä hän nyt on?

Mielestäni artikkeli on todella kivasti toteutettu ja sopivan pituinen. Kuvat ovat todella hienoja ja kuvien värit pyörivät kivasti lehden värimaailman ympärillä. Itse henkilökohtaisesti pidän kovasti lainauksista, joita on laitettu kuvien läheisyyteen ja ne korostuvat kivasti artikkelista. Yhden artikkelin kuvan reunat ovat pyöristetty ja sen vasemmalla puolella oleva teksti on mielestäni todella hassusti laitettu kuvaan kiinni ja se ei näytä kovinkaan fiksulta. Joissakin kohdissa (oikeastaan jokaisessa artikkelissa) minua alkoi häiritsemään tasatut rivit, sillä joidenkin sanojen väleissä on hyvin epämääräisen suuret välit.

Sa(n)kari-ponin saarnat ovat enemmän pienemmille suunnattu lyhyehkö artikkeli, missä Sa(n)kari-poni saarnaa syksyn tulosta ja erityisesti ponien takeista eli loimista. Mielenkiintoinen, mutta hauska artikkeli on kivasti toteutettu! Mielestäni tällaisia tekstejä olisi kiva lueskella lisää tulevissa lehdissä.

Jotta teillekkin jäisi jotain luettavaa, niin en nyt paljasta kaikkia lehdessä olevia artikkeleja, joten mainitsen vain niistä, jotka herätti minulle mielenkiintoa. Hyvin mielenkiintoinen artikkeli oli Turun cityhevosesta, 14-vuotiaasta suomenhevostamma Nupusta. Artikkelissa kerrottiin siitä, miten Nupusta ylipäänsä tuli nykyisen omistajansa Heikki Mikkolan hevonen sekä myös siitä, miten Nupusta on tullut kaupunkihevonen ja miten se reagoi kaupungilla oloon.

"Nuppu on liikkunut keskustassa jo niin paljon, että

ennakoi liikenteen kulkua ja tarkkailee ympäristöään"

Nupusta kertova artikkeli on todella hyvin ja mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu. Tekstiä oli mukava määrä ja sen jaksoi lukea todella hyvin loppuun ja mielenkiinnon vuoksi sen lukemista olisi voinut jatkaa vielä enemmänkin. Artikkelia koristaa kivat kuvat Nupusta sekä Heikki Mikkolasta Turun keskustassa. 

Haluan myös mainita ennen Nupun artikkelia olevasta jutusta, jonka otsikko on "Kuolaimet vai kuolaimetta?". Olettaisin, että monia teistä lukijakunnassani kiinnostaa tämä artikkeli, jossa kerrotaan kuolaimien käytöstä. Artikkeli ei ole ehkä eniten omaa kiinnostustani vastaava, joten henkilökohtaisesti artikkelin lukeminen kävi suuren tekstimäärän vuoksi hiukan tylsähköksi, mutta varmasti, niitä joita kuolaimien käyttö kiinnostaa enemmän, niin kannattaa lukaista tämä artikkeli läpi, sillä täältä löytyy hyviä esimerkkejä, miten kuolaimet ovat esimerkiksi vaikuttaneet hevoseen.

Tämä uutuus lehti ei todellakaan ole vain artikkeleiden peitossa, vaan mukaan mahtuu paljon erilaisia mainoksia sekä lukijakisa, josta voikin voittaa BackOnTrack:in pipon. Kilpailuun pystyt osallistua kertomalla, mitä pidit ensimmäisestä numerosta, joka tapahtuu nettilomakkeen välityksellä.

Lehdestä löytyy myös juttu siitä, mitä pitää tehdä, jos käykin niin köpelösti, että on "aika lähteä valmennukseen... mutta hevosella on kenkä irti! Osaatko lyödä irtokengät paikalleen itse vai onko päivä pilalla?" Kyseessä siis hyvin hyödyllinen artikkeli, johon on kivasti laitettu järjestelmällisesti pieniin laatikoihin, mitä pitää tehdä ja missäkin järjestyksessä. Erityisesti pidän tämän jutun ulkoasusta.

Irtokenkä-artikkelin vierestä löytyi pieni sarjakuva, joka oli ihan kivalla idealla tehty, mutta siitä jäi jotenkin lapsellinen kuva kuvituksen suhteen. Omaan makuun sarjakuva olisi voinut olla enemmän todenmukaisemmin tehty ja siinä olisi voinut olla vähän enemmän tekstiä ja pituudeltaan se olisi voinut olla hiukan pidempi.

Ehkä lehden kiinnostavin juttu on artikkeli, jossa Personal Trainer Pia Ali-Rekola kertoo itsestään, miten voi päästä parempaan ratsastuskuntoon, jakaa ruokailu vinkkejä ja artikkelin lopuksi on keskivartalolle suunnattu treeni, jossa Pia kertoo 6 liikettä, miten ne tehdään ja miten paljon niitä tehdään. 

Itse tykkäsin jutun toteutuksesta todella paljon. Tekstiä oli paljon, mutta se oli ymmärrettävää, helppolukuista ja sujuvaa, joten jutun lukeminen ei käynyt ollenkaan tylsäksi. Jutun päätteeksi olevan keskivartalotreeni oli myös hyvin toteutettu. Jotkut liikkeiden selityksistä olivat hiukan epäselviä, mutta liikkeiden selityksien vieressä olleet kuvat havainnollistavat liikkeitä jonkin verran. 

Pia Ali-Rekolan treenivinkkien jälkeen oli vuorossa hyödyllinen treenivinkki ratsastajalle ja hevoselle. Lehdessä oli kokonainen artikkeli etuosakäännöksestä ja siinä kerrottiin mitä se on, miten sen voi tehdä sekä miten sitä voi harjoittaa. Ja jottei vinkkejä olisi vielä yhtään tarpeeksi, niin  parin sivun päästä löytyi Katrin kirjoittama vinkkipostaus aloitteleville bloggaajille. Ja ymmärtääkseni melkeinpä koko juttu oltiin kopioitu suoraan blogista, joten se oli ehkä hiukan tylsähkö varsinkin minulle, kun olin kyseisen postauksen lukenut aijemmin, mutta varmasti sellaisille hyödyllinen, jotka suunnittelevat kovasti blogin aloittamista. 

Erityisesti lehdessä pidän sen värimaailmasta, joka pyörii aikalailla pastellinsävyisessä harmaassa ja vaaleanpunaisessa, mutta lehden sivuilta löytyy myös hiukan oranssin ja keltaisen sävyä. Esimerkiksi oranssia löytyy Instagramkuville omistetulta sivulta, johon pääsee parhaimmat kuvat, jotka on tägätty #ridersmagazinefi. Ig-kuvien sivu on mielestäni hiukan sekava, koska kuvia on laitettu toistensa päälle ja itse en henkilökohtaisesti pidä hirvittävästi, kun kuvat ovat aseteltu liian järjestelmällisesti.

Viimeisien artikkelien joukossa oli Malin Baryardista eli 41-vuotiaasta Ruotsalaisesta kilparatsastajasta kertova haastattelu. Haastattelussa selviää hiukan Malinin urasta ja haastattelun lopuksi Malin antaa kolme hyvin hyödyllistä vinkkiä ratsastukseen. Mielestäni tämä juttu oli varsin mielenkiintoinen ja Malinista olisi voinut kuulla enemmänkin. 

Lopuksi lehdestä löytyi Facebookin talliniksit, jotka sisälsivätkin oikein oivallisia ideoita tallihommiin. Näiden lukeminen kiinnostaisi minua jatkossakin ja tykkäsin kyllä tästä sivusta todella paljon!

Kokonaisuudessaan lehti on hyvin onnistunut ensimmäiseksi lehdeksi ja lehteen on koottu kivoja artikkeleja, joidenka toteutus on onnistunut hyvin. Tässä vielä pieni yhteenveto lehdestä:

+ Lehden kansi on huomiota herättävä ja visuaalisesti kaunis

+ Lehdellä kiva värimaailma

+ Paljon mielenkiintoisia artikkeleita

- Teksti näyttää viimeisillä sivuilla tyhmältä, kun se on tasattu

- Pyöristetyt kuvat voisi jättää pyöristämättä, tai edes antaa tekstille niiden vierestä enemmän tilaa

- Jotkut kuvista ehkä hiukan lapsellisia

Sitten vuorossa arvonta ja siihen osallistumisen ohjeet

Nyt kahdella teistä lukijoistani on mahdollisuus voittaa Riders Magazine -hevoslehti. Lehtien arpomisen minulle on mahdollistanut Playsson.net, jotka ryhtyivät kanssani yhteistyöhön ja lähettivät minulle muutaman lehden arvottavaksi. Arvontaan voit osallistua niinkin yksinkertaisella tavalla kuin kommentoimalla anonyymisti tai rekisteröityneenä tämän postauksen kommentteihin, miksi juuri sinä haluaisit voittaa lehden ja tietysti samalla sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyttä, jos satut voittamaan arvonnan.

Arvonta on siis voittajille täysin ilmainen, joten jos lehti yhtään kiinnostaa, niin kannattaa kokeilla onnea ja osallistua arvontaan. Arvonta suoritetaan 1.11 eli siihen päivään asti on aikaa osallistua. Arvonnan voittajaan otan sähköpostilla yhteyttä, joten arvontapäivänä kannattaa kurkistaa, jospa sähköpostia saattaisi tulla juuri sinulle! Nyt siis kaikki vauhdilla kommentoimaan, miksi juuri sinä haluaisit voittaa lehden ja kommenttiin mukaan myös sähköpostiosoitteesi! 

Onnea kaikille arvontaan!

Laukaten kohti ruusuketta

Eräänä syyskuisena lauantaina ratsastuskoulullani eli Kiviojan Ponitallilla oli estekisat, joihin päätin osallistua. Kisaratsunani toimi elokuun leiriltä minulle uusi tuttavuus Erin, jonka kanssa pääsin hyppäämään useamman kerran ennen kisapäivää. Luokkana oli C-merkin esteluokka, jonka arvostelu    menetelmä oli clear round, joka meinaa siis sitä, että kaikki puhtaan radan saaneet saavat ruusukkeet. Itselläni oli siis tarkoituksena saada suoritettua C-merkki, jonka kouluosuuden suoritin Eetun kanssa viime keväänä. Tänään ajattelin kirjoitella teille vähän ajatuksia kisoja edeltävästä ratsastustunnista ja itse kisoista!

Torstain ratsastuskuvat (c) Viivi Vanhanen

Kaksi päivää kisoja ennen olevana torstaina meillä oli ratsastustunti, jolloin menimme tunnilla pieniä kavaletteja sekä puomeja. Teimme tietynlaista tehtävää, jossa puomeja oli ympyrällä ja kokorataleikkaa-linjoilla. Tehtävämme meni siten, että ensin tehtiin päätyyn pääty-ympyrä puomien yli, jonka jälkeen mentiin lävistäjälle ja siinä tulimme puomit ja sen jälkeen teimme toiseen päätyyn ympyrän ja tulimme toisella  lävistäjällä puomit. Laitan tähän alle muutaman kuvan tunnilta, jotka voisivat ehkä hiukan hahmottaa tätä tehtävää.

Tunnilla tulimme myös pientä rataa, jossa ympyröiden puomit nostettiin puomikasoiksi ja kokorataleikkaa-linjan puomit kavaleteiksi. Tähän rataan lisättiin myös ristikko toisella pitkällä sivulla ja pieni kavaleteista muodostunut linja/sarja toisella sivulla. 

Rata meni ihan ok. Erin ei oikein taipunut ympyröillä ja jotkut pikkuhypyt olivat vähän huonoja, mutta ihan ok fiilis jäi radasta. Lopuksi tulimme vielä esteiksi korotetun linjan/sarjan, joka meni ihan hyvin.

Tunnista jäi ihan hyvä fiilis, mutta olisihan se voinut  olla hiukan parempikin. Päivän jälkeen jäinkin jännityksellä odottamaan, miten lauantain kisat oikein menevätkään. Tavoitteena olisi saada puhdasrata Erinin kanssa, mutta olin jo henkisesti sekä fyysisesti valmistautunut siihen, että joku este mahtaisi kumminkin pudota radan aikana. Eli kovinkaan varmat fiilikset minulla ei ollut.

Lauantaina ennen tallille lähtöä putsasin chapsini sekä ratsastuskenkäni, jonka jälkeen äitini letitti hiukseni ja sitten olikin aika lähteä pukemaan ratsastusvarusteitani päälle. Tallille lähdimme vähän 10.30 jälkeen ja kisat alkoivat 11.00, joten ihan ensimmäisiä ratoja emme kerenneet näkemään, sillä meidän piti koukata vielä Pihlan kautta hakemaan Pihla kyytiimme.

Tallille saavuttua kävin viemässä tavarani talliin ja samalla silmäilin C-merkin esteradan, jonka kyllä tiesin jo valmiiksi, sillä se oli se yksi tietty ja sama rata, joka löytyy netistäkin. Rata oli hyvin yksinkertainen viiden esteen rata, jossa maksimi korkeus oli 60cm.

Kuvassa näkyy kyseinen rata sekä esteiden estekorkeudet.

Ennen omaa kisaluokkaani oli ristikko ja 40cm luokat, joidenka aikana toimin kuvaajana kentän laidalla. Heti ristikkoluokan jälkeen menin talliin auttamaan Erinin muita ratsastajia sen kuntoon laitossa ja pian sen jälkeen alkoi 40cm luokka. Sieltä katsoin Erinin radat ja niiden jälkeen minulla oli omasta suorituksesta hiukan varmempi olo, sillä molemmat Erinin ratsastajista ratsastivat reippaalla tempolla puhtaat radat.

Jälkimmäinen Erinin ratsastaja vei ponin talliin joksikin aikaa odottamaan minun rataani. Siellä kaiken kiireen keskellä kävi pieni äksidentti ja Erinin suitset menivät rikki, mutta onneksi tilalle saatiin uudet ja minä pääsin ratsastamaan Erinillä pienistä ongelmista huolimatta.

Kiitos kaikille kuvaajille! Tämä kuva (c) Alina T.

Hetken kuluttua minun ja Erinin oli aika lähteä verryttelemään. Itse otin hyvin rennon verryttelyn, koska poni oli mennyt jo muutaman radan, joten parempi olla väsyttämättä sitä kokonaan. Verryttelyssä Erin tuntui hyvältä. Oli ehkä hiukan hidas aluksi, mutta loppua kohden parani ja hypyt olivat hyviä.

Vain pieni hetki kului ja sitten olinkin odottamassa radalle pääsyäni kentän laidalla. Siinä samassa kertasin vielä helpon radan ja kävin läpi tiet, joista meinaan ratsastaa. Edellisen ratsastajan radan lopetettua siirryin kentälle kävelemään ja odottamaan lähtömerkkiä, jonka jälkeen pääsin tervehdyksen jälkeen aloittamaan radan.

(c) Emilia N

Radan ensimmäinen este oli S:än kohdalla pitkällä sivulla L-päätyä kohden. Sille esteelle menin reippaasti laukassa ja se este ylitettiin oikein mallikkaasti yli, ilman minkäänlaisia ongelmia. Siltä esteeltä jatkettiin laukassa seuraavalle, joka oli B-H-kokorataleikkaalinjalla. Tälle esteelle tuli ehkäpä hiukan mutkaisa tie ja hyppy tuli aika pohjaan ja kaiken tämän lisäksi olimme liian reunassa, joten tämän esteen jälkeen ajatus oli se, että tippuikohan sieltä puomi alas, vai ei? Onneksi meillä oli onnea matkassa ja puomit pysyivät paikallaan kannattimilla.

(c) Nea K

(c) Mirka K

Seuraavat kaksi estettä oli linjalla C-päädystä L-päätyä kohden ja ne tulivat ihan hyvin. Niille tulimme sisään laukassa, jolla jatkoimme koko linjan loppuun saakka. Näiden esteiden jälkeen tuli hetkellinen tunne, että seuraava puomi kyllä varmasti tippuu, sillä viimeisen esteen tie oli hiukan vaikea ja ei jotenkaan olisi hirveästi yllättänyt, jos viimeisen esteen puomi olisi päättänyt kokeilla maan pintaa. Viimeinen este oli siis E-M linjalla ja sille tulimme Erinin kanssa laukassa ja hyppäsimme sen kunnialla puhtaasti yli.

(c) Ida K

(c) Ida L

(c) Venla B

(c) Viivi Va

Emilia N

Viimeisen esteen jälkeen laukkasin kohti porttia, jossa siirryinkin ravin kautta käyntiin. Siinä vaiheessa tunsin onnistumisen tunteen ja suuren tyytyväisyyden ponia kohtaan! Portilta saimme ruusukkeen puhtaasta radasta, joka tosin oli aluksi vääränlainen ruusuke, mutta sain sen vähän myöhemmin vaihdettua oikeaksi.

Kävin vielä Erinin kanssa kävelemässä pienen lenkin tallin pihalla loppukäynneiksi, jonka jälkeen menin talliin ja siellä otin Eriniltä ja itseltäni varusteet pois ja jätin Erinin sisälle. Itse menin vielä katsomaan ja kuvaamaan viimeistä luokkaa. Sen jälkeen suuntasimme kotiin.

(c) Viivi Vi

Kokonaisuudessaan kisoista ja erityisesti Erinistä jäi huippu fiilis. Ja nyt olenkin saanut suoritettua C-merkin koulu- ja esteosuuden, joten täällä odotellaan kongreettisen C-merkin saapumista.

Alla radastani kuvattu video, jonka on kuvannut Ida B, kiitos siitä! Toivottavasti piditte postauksesta ja toivotaan, että päästään mahdollisimman pian taas uuden postauksen pariin!

Kesä tuli ja meni

Kesä menikin sellaista vauhtia, että paljon jäi kokematta, mutta myös paljon tuli koettua. Voisinko sanoa näin, että kesä 2017 oli viime aikaisemmista kesistä se kaikista parhain, ihan selvästi! Tänään voidaan vähän fiilistellä vielä edesmennyttä kesää ja käydä läpi kesän ämpärilistan suoritetut kohdat.

Kesälomani starttasi kesäkuun kolmantena päivänä heti kevätjuhlan jälkeen. Heti ensimmäisellä kokonaisella kesäloman viikolla, meillä olisi pitänyt olla ratsastusleiri, mutta opettajan sairastumisen vuoksi se jouduttiin siirtämään. Sen sijasta meillä ensimmäinen viikko menikin aikalailla kotioloissa. Tosin kävimme me kyllä torstaina perinteisesti ratsastamassa ja ottamassa myös kuvia Alinan ja Lorun kanssa voikukka pellolla ja siitä saimmekin yhden suoritetun kohdan kesän ämpärilistaan. Samaisen viikon perjantaina kävimme myös Simpeleellä meidän mummilla ja sillä reissulla kokeilimme frisbeegolffausta, joka oli loppujen lopuksi meidän veljen perässä rämpismistä. Ja se metsä oli tosiaan kunnon nokkospuskaa ja sieltä sainkin ihanat nokkosen pistokset. 

Sunnuntaina kotiolot muuttuivatkin kerta heitolla, kun astuimme bussiin Alinan, veljeni ja isäni kanssa aamu kuudelta. Siitä starttasikin meidän sillä viikolla varaamamme matka Tallinnaan. Jossa olinkin ihan ensimmäistä kertaa koskaan. Tallinnassa kävimme sunnuntaina TV-tornilla, kaupassa, sadamarketissa sekä eksyimme syömään vanhaan kaupunkiin, johonkin suomalaiseen formula ravintolaan, jossa tosin ei puhuttu suomea, paitsi viereisessä pöydässä olevan suomalaisen kanssa. 

Menimme veljeni ja Alinan kanssa ylös TV-torniin hissillä, joka oli n. 180m korkeudessä. Tosin korkeutta tornilla oli vielä 300 metriin saakka, mutta niin ylös ei päässyt laisinkaan.

Hotelli huoneemme oli ihan terminaalien vieressä, joten näimme aina kaikki lähtevät, tulevat ja paikalla olevat laivat. Kuva on otettu hotellihuoneestamme, mutta kuva ei ole terminaaleja päin.

Maanantaina meillä oli kauppojen kierto päivä. Aamusta lähdimme kauppakeskus Rocca al Mareen, jossa vietimme muutamia tunteja erilaisten ostosten parissa. Sieltä lähdimme syömään kauppakeskuksen vieressä olevaan mäkkäriin. Illasta lähdimme vielä Alinan ja isäni kanssa kiertämään kaupunkia ja silloin kävimme vielä muutamissa kaupoissa ja sieltä tulikin tehtyä muutamia hyviä hankintoja. Illasta kävimme vielä subissa ja sitten menimme Alinan kanssa koko loppuillaksi hotellille. Tosin kävimme vielä ennen nukkumaan menoa hotellin baarista hakemassa jäätelöt, joidenka makuelämys oli minulle aivan uusi. (ämpärilistassa oli tehtävä, jossa piti maistaa viittä uutta jäätelömakua, jotka ovat minulle aivan uusia ja itse maistoin Tallinnassa raparperi jäätelöä, daim-lakritsi, classicin minttusuklaata, rainbowin toffeetuuttia ja pingviinin nougat tuuttia.) Illalla katsoimme vielä viimeistä kertaa tulevia ja lähteviä laivoja.

Tiistaina ennen laivamme lähtöä meillä olikin jonkin verran aikaa. Heti aamupalan jälkeen suuntasimme sadamakettiin ja hotellihuoneen luovuttamisen jälkeen menimme Tallinnan eläintarhaan, joka oli ehkä hiukan pettymys. Sillä siellä oli monia eläimiä, joilla oli todella pienet aitaukset ja sanoisinko, että huonot oltavat. Eläintarhasta tultuamme kävimme vielä muutamassa kaupassa ja siitä menimmekin laivaan odottelemaan Suomeen pääsyä. Kotiin pääsimmekin vasta keskiviikon puolella.

Kuvassa raparperin makuinen jäätelö, joka oli ehkä hiukan pettymys.

Tosin en tiedä, mitä siltä edes odotin, mutten hirvittävästi pitänyt jäätelön mausta.

Jokaisessa ympyrässä on niin monta laivaa, mikä luku ympyrän yläpuolella on.

Eli 1+2+3+1+1=8 eli 8 laivaa

Yksi Tallinnan eläintarhan norsuista.

Heti seuraavan päivänä, kun olimme päässet takaisin Suomeen, meillä oli ratsastustunti, jolloin hyppäsin Eetulla ja meillä oli erikoisesteitä sekä maastoesteitä, joten yksi ämpärilistan kohdista tuli suoritettua. Tunti meni ihan hyvin. Välillä tuli kiellettyä ja välillä tuli hyviä pätkiä, mutta positiivisin mielin lähdin tunnilta pois. Muistan myös sen, että tunnin jälkeen tajusin oikeasti sen, kuinka tärkeä Eetu onkaan minulle! Tunnista tuli kirjoitettua tänne blogiin ja sen kirjoitetun postauksen löydät täältä!

19.06.2017 alkoi minun ensimmäinen kesätyö (+ yksi suoritettu kohta ämpärilistaan), joka olikin lähikaupassani. Siellä hyllytin aikalailla, toki välillä tuli tehtyä kaikenlaista muuta pientä puuhaa. Kesätyöt kestivät yhteensä sen kaksi viikkoa ja minun mielestäni se oli ihan mukavaa vaihtelua perus kesäloma-arkeen.

Juhannuspäivänä starttasimme aamu kymmeneltä matkan kohti mökkiämme ja menopeleinämme toimikin pyörät. Ehkä vähän perinteeksi tullut pyöräily mökille toistui myös tänä kesänä ja samalla tuli suoritettua taas yksi kohta ämpärilistasta. Juhannus muuten meni saunoen sekä uiden ja syöden hyvää grilliruokaa.

Kuva otettu juhannuksena mökkitieltä.

Kesäkuun viimeisellä ratsastustunnilla menin Fionalla ja hyppäsimme esteitä ilman satulaa, tunnista jäi hyvä fiilis ja oli vaihtelua hypätä ilman satulaa. Samalla viikolla, heti seuraavana päivänä menimme Jennan kanssa mökille ja siellä uimme ja pelasimme mölkkyä sekä nulikkaa. Ja kävimme eräjormailemassa metsässä. Viikon lauantaina kävimme vielä tallilla ja siellä olin kuvaamassa ratsastustunteja. Saman viikon sunnuntaina kävimme vielä Jennan mökillä ja siellä uimme ja saunoimme sekä ajelimme polkuveneellä ja hyppelimme sieltä alas keskellä järveä sekä kävimme myös soutamassa oikealla veneellä!

Kuva eri eräjormareissulta, mutta kertoo kaiken olellisen.

Heinäkuun alussa lähdimmekin minun ja Alinan ystävän Neean mökille. Siellä olimme maanantaista keskiviikkoon ja siinä ajassa kerkesimme tehdä sitä sun tätä. Suurin osa ajasta meni uidessa ja paljussa olossa, mutta paistoimme myös vaahtokarkkia ja teimme lettuja sekä kävimme soutamassa muutamaan otteeseen. Neean mökillä innostuimme taas HayDaysta, jota pelasimmekin siellä monet hetket. Reissu oli kyllä varsin antoisa ja mukava.

07.07.2017 oli se päivä, kun Alina pystytti teltan pihaamme ja siellä tulikin viihdyttyä monet yöt, oli sää sitten mikä tahansa. (Yksi ämpärilistan kohta suoritettu) Samaisena viikkona kävimme pyörillä Jennan mökillä, jossa ajelimme polkuveneellä, söimme lettuja sekä uimme ja saunoimme, eli perus mökkeilyä.

Heinäkuussa starttasi myös Lorun esteiden rakentelu operaatio sekä niiden meneminen, eli yksi kesän ämpärilistan projekteista. Esteitä tuli tehtyä muutamia ja niistä tuli ulkonäöllisesti aika kauniita, ainakin omasta mielestäni. Näiden esteiden hyppelystä tein vielä ihan oman postauksenkin, jos et ole lukenut sitä, niin käy kurkkaamassa se tästä! Postauksesta löytyy tarkempaa kuvaa tekemistämme esteistä.

Heinäkuun ajan kävimme myös aika paljon tallilla, vaikka Kiviojalla olikin kesätauko. Pääsimme myös ratsastamaan, tai no oikeastaan maastoilemaan jonkin verran muutaman suokin kanssa. Talleiluun kyllä kuului myös perus tallihommat. Heinäkuun ajan talleilu oli kyllä kiva, kun ei tarvinnut jättää koko heinäkuuta ihan hevosettomaksi.

Kävin myös äitini, Alinan ja Lorun kanssa kummini luona mäntyharjulla päiväreissulla. Siellä teimme paljon lettuja, ja lopuksi rohkenin itsekkin tekemään niitä, sillä uhalla, että ne olisivat menneet ihan pieleen, mutta toisin kävi. Letut olivat hyviä ja meillä oli reissussa hauskaa!

Yksi kesän parhaimmista hetkistä alkoi 21.07.2017, kun lähdimme Jennan kanssa junalla kohti Tikkurilaa. Siellä Jennan kummi oli meitä asemalla vastassa ja sieltä suuntasimmekin hotellille viemään tavarat sinne sekä lataamaan puhelimia. Hetken kuluttua lähdimme festaribussilla kohti Tikkurila festivaaleja ja siellä menikin yöhön saakka koko ilta. Perjantaina meidän kuuntelu listalla oli Mikael Gabriel, Sanni, Haloo Helsinki ja Profeetat. Kaikkien keikat olivat todella hyviä ja pääsimme varsin hyville paikoille, tosin olimme Profeettojen keikan aikana aika edessä, mutta tietenkin edessäni oli todella pitkä poika, joten näkökenttä lavalle oli jokseenkin aika heikko. No se siitä, musiikki silti kuului ja esitys muuten oli hyvä. Illan jälkeen menimme takaisin hotellille ja siellä kävimme iltapesujen jälkeen melkeinpä heti nukkumaan.

Näkymät hotellihuoneen ikkunasta.

Kuva Sannin keikalta

Kuva Profeettojen keikalta

Lauantaina aamupalan jälkeen suuntasimme junalla kohti Helsinkiä. Helsingissä kävimme muutamissa kaupoissa sekä Magnumin liikkeessä syömässä jäätelöä. Helsingin keskustasta menimme vielä Itikseen metrolla ja sieltä lähdimme suoraa tietä, kohti Ikeaa. Ikeassa kiersimme koko paikan läpi sekä söimme lihapullia ja perunamuusia. Se muuten oli hyvää! Ikeasta tultua meillä oli pieni levähdystuokio, jolloin katsoimme Jennan kanssa videoita YouTubesta.

Festarialueelle suuntasimme vasta yhdeksän aikoihin ja silloin menimme katsomaan Antti Tuiskua, joka veti varsin tiiviin, mutta todella hyvän setin. Tämän keikka jäi kyllä ehkä yhdeksi suosikeistani! Sen jälkeen kävimme ottamassa kampaukset hiuksiimme ja glitterit naamalle ja sitten menimme vähän myöhässä katsomaan JVG:tä, jolla oli myös varsin hyvä keikka. Tämän jälkeen suuntasimme viimeistä kertaa festarialueelta pois ja menimme hotellille.

Sunnuntaina pakkasimme tavarat ja söimme aamupalan, jonka jälkeen meidän pitikin lähteä junalla kohti Lappeenrantaa. Illasta meille tuli vielä Alinan kummit Turusta.

Heinäkuun päätteeksi otimme haasteen Alinan kanssa ja ryhdyimme tekemään kaksikerroksista kakkua, joka lopulta oli varsin epämuodostunut sekä hyvin epäonnistunut, tosin sen maku oli suhteellisen hyvä, jos vertaa siihen minkälaisen työ se vaati. Kakun täytimme mansikoilla, joita olimme aikaisemmin viikolla käyneet keräämässä äitini kanssa.

Heinäkuun viimeisen kokonaisen viikon sunnuntaina kävimme tuttujemme mökillä ja siellä uimme, saunoimme, söimme, kuvasin, kiikaroimme sekä virvelöimme. Ämpärilistassa oli kohta, jossa käskettiin onkia, mutta siihen emme saaneet mahdollisuutta, joten lasketaan virvelöinti sen tilalle. Tuottoa emme harmitettavasti saaneet virveleillä, mutta hauskaa meillä ainakin oli.

Mielestäni kiva otos tuttujemme koirista!

Päivää enne elokuuta kävimme kaupoilla ostamassa meille kumisaappaat, ratsastuskypärät sekä tuulitakit. Näitä tarvitsimme heti seuraavana päivänä alkavalle leirille. Tällä alkavalla viikolla aloitin myös yhden ämpärilistan kohdan jolloinka piti postata joka päivä viikon ajan. Tuon tehtävän sain suoritettua, vaikka välillä se toikin haasteita.

Ratsastusleirimme alkoi 01.08.2017 ja se kesti nelisen päivää. Siellä pääsimme kokemaan kaikenlaista mm. juoksuttamaan kahdella ohjalla, joka osoittautuikin haasteelliseksi puuhaksi. Samalla sain tehtävän suoritettua ämpärilistasta, jossa piti kokeilla ponien kanssa jotain uutta. Leirillä tuli kuvailtua myös poneja jonkin verran, joten siitä sain heti seuraavan kohdan suoritettua ämpärilistasta. Leiristä en ala enempää selittelemään, sillä siitä on tehty kolme omaa postausta, jossa lukee leiristä tarkemmin (Ensimmäisen päivän postaukseen pääset tästä, toisen ja kolmannen päivän postaukseen pääset tästä ja neljännen päivän tästä). Kokonaisuudessaan sanon vielä, että leirimme oli todella ihana hyvässä seurassa!

Vielä päivää ennen koulun alkua ja kesäloman päätöstä pääsin tekemään kaikennäköistä. Esimerkiksi olimme Alinan kanssa naapurini synttäreillä auttelemassa uimarannalla sekä illalla menin vielä Jennan ja Sofian kanssa syömään. Illasta vielä julkaisin Veeran kanssa yhteistyössä tehdyn postauksen, joka olikin yksi ämpärilistan kohdista.

Kaiken näiden kesän tapahtumien lisäksi olin todella paljon kavereideni kanssa sekä tietysti tulihan lenkitettyä Loruakin joka viikko, melkein päivittäin. Kamerakin kulki matkassa mukana ja tietysti tämä blogini, johon tuli postauksia aktiivisesti sekä ei niin  aktiivisesti! Ja vaikka sää olikin suurimmaksi osaksi jokseenkin kylmä ja sateinen, niin kyllä minä silti nautin kesästä, sillä olihan tämä jokseenkin huippu kesä ja siinä ajassa pääsin testaamaan ja kokemaan kaikenlaista uutta ja mukavaa!

Ja, jos kuvittelitte niin, että kaikki ämpärilistan kohdat onnistuivat, niin ei. Kaksi kohtaa kokivat kohtalonsa ja jäivät suorittamatta. Toinen niistä oli repovedellä käynti, joka vaan jäi suorittamatta ja toinen niistä oli, että käy Lorun kanssa mätsäreissä. Yritys oli kova toiseksi viimeisellä kesäloman viikolla ja olinkin menossa yhteen tiettyyn mätsäriin, mutta suunnitelmat menivät vähän uusiksi ja se jäikin sitten suorittamatta.

Kesä se vain tuli ja meni. Ennen kesälomaa lupailin tehdä koostevideon kesästäni, joten nauttikaa sen parissa! Jättäkää myös kommenttia, että mitäs piditte postauksesta ja millainen kesä teillä oikein olikaan!