Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Oli kuuma, kaunis ja pitkään odotettu päivä, sillä ratsastuksen opettajani oli palannut sairaslomaltaan pitämään meille ratsastustuntia. Sitä oltiin todellakin odotettu, koska viimeiset kolme viikkoa meillä oli sijainen. Ja tämän sairastumisen vuoksi ratsastusleirimmekin jouduttiin siirtämään elokuun ensimmäiselle viikolle, mutta parempi se, kun ei milloinkaan!

Tunnilla meillä olisi pitänyt olla alun perin koulua, mutta saimme vähän sumpilttua asioita, niin pääsimmekin hyppäämään maastoesteitä. Minulle, Alinalle ja Pihlalle oli annettu kolme shetlanninponia Jasu, Eetu ja Sunshine vaihtoehdoiksi, ja niistä saimme keskenään valita uljaat ratsumme. Valinta oli helpoin pitkään aikaan, sillä minä halusin Eetun, Alina Sunshinen ja Pihla Jasun. Muut tuntilaisistamme olivat oikeasti siltä toiselta tunnilta, joka pyörii samaan aikaan, mutta vähäisen osallistuja määrän vuoksi yksi tunti yhdistettiin meidän 18.00 tuntien kanssa ja Nanna ja Janita siirtyivät poikkeuksellisesti meidän tunnille. Nanna meni connemara Etydillä ja Janita suokki Leijalla.

Ihanista kuvista kiitos Nealle ja Siirille!

Tuntimme alkoi perinteisesti alkukäynneillä. Siinä vaiheessa tunsin allani reippaan Eetun, joka oli jokseenkin hyvä juttu! Käyntien jälkeen siirryimme raviin. Ravissa ravailimme molempiin suuntiin ja teimme paljon erikokoisia ympyröitä kentällä olevien esteiden ympärille. Se vauhdikas Eetu kipitti kiltisti eteenpäin, oli niin ihana olla "pitkästä" aikaa tämän kultaisen ponin selässä!

Teimme hyvin tiiviin alkuverkan, jonka jälkeen aloitimme hyppäämällä erikoisesteitä eli lankkua, vettä ja kahta estettä, joidenka oli alla kavalettipalikoita ja kartioita. Verkkahypyt teimme ravissa kapealla ristikolle, jonka alla oli kartioita. Siinä Eetu päättikin yllättää hyppäämällä jättiloikan. Tämän jälkeen Pami sanoikin, että Eetu on tehnyt aika isoja loikkia ja sen kyllä huomasi, aina välillä. Hypyn jälkeen jatkoimme toiseen päähän laukassa. Teimme myös toisen hypyn samalle esteelle ravissa ja samalla tavalla jatkoimme siitä laukassa eteenpäin. Kun kaikki olivat kerenneet hyppäämään tuon esteen, oli vuorossa kävelytauko.

Käppäilyjen jälkeen otimme ohjat tuntumalle ja aloimme hyppäämään erikoisesteitä ratana ja askellajina toimi laukka. Esteet eivät olleet kovinkaan korkeita vielä tässä vaiheessa. Ensimmäinen rata meni ihan hyvin. Muistaakseni ensimmäinen este, joka oli kapea pysty, saattoi mennä ihan ok tai sitten siihen tuli kielto (en tosiaan muista tarkalleen). Vesi meni todella hyvin, jos ajattelee sitä miten se olisi voinut mennä. Lankku ei mennytkään niin hyvin, kun katsoin, että se olisi ollut H-B linjalla, mutta se olikin S-B linjalla ja tämän vuoksi siihen tuli kielto. Tämä siis uudestaan ja siitä vielä kavaletti pysty, joka meni hyvin.

Sitten vuorossa oli esteiden korotus ja erilainen rata. Ensimmäisenä kavaletti pysty, jonka jälkeen lankulle. Nämä menivät meillä oikein hyvin (ainakin muistaakseni) Sitten olikin vuorossa se kapea pysty. Siitä ne suurimmat ongelmat vasta sitten alkoivatkin. Ensin kielto ja ohi, ja vielä seuraavan kerran se sama. En tiedä mikä siinä esteessä oli, mutta aina se meni sille vauhdikkaasti ja loppu vaiheilla päättikin mennä ohi. Muuten olisin pysäyttänyt ponin esteen eteen, mutta se tapahtui aina niin nopeasti, etten kerennyt reagoimaan. Kerran pääsimme kumminkin tämän yli ja sitten oli vielä hiukan kaarevalla linjalla vesi. Se meni hyvin, mutta tämän jälkeen olin melkein maassa, kun poni lähti eri suuntaan ja minä eri suuntaan. Osaa se pikkuinen tehdä välillä yllättäviä temppuja. Tulimme tämän viimeisen linjan vielä uudelleen, joka sujui paremmin. Eetu oli tekemässä kapealle samat temput, mutta sain sen aisoihin ja hyppäsi nätisti ja vesi meni hyvin, vaikka kävikin samalla lailla ja olin melkein taas maassa. En kumminkaan tippunut, vaikka se olikin hyvin lähellä!

Vihdoin menimmekin pellolle maastoesteiden pariin. Ensin kävelimme banketille, jonka tulimme käynnissä alas. Siinä pikku-Eetu vähän hyppäsi, muttei kovinkaan paljoa. Olin yllättynyt miten hyvin se meni sen, sillä eihän se ollut mennyt sen, kun vain ihan muutaman kerran. Kun olimme kaikki tulleet banketin alas, tulimme sen ylös kevyessä ravissa. Se sujui todella hyvin ja Eetu meni oikein mukavalla hypyllä sen! Super poni!

Sitten aloimme tulemaan maastoesteitä ratana. Ensin lava, joka vaatikin hiukan totuttelemista, se ei mennyt mitenkään hyvin aluksi, sitten mäki alas ja sieltä pieni tukki. Seuraavana vuorossa olikin astetta isokokoisempi tukki, jolle Eetu sitten kielsi. Tosin Eetu ei ollut hypännyt sitä aiemmin. Muutaman kerran yritin sitä ja sitten se hyppäsi hienolla kaarella sen yli ja siitä sitten laukaten kohti bankettia, joka meni tosi upeasti. Ehkä Eetusta tulee vielä mainio esteponi, kunhan se saa vielä lisää itsevarmuutta ja rohkeutta!

Tulimme vielä banketin alas ravissa tai laukassa, mutta päädyin raviin, sillä en tiedä miten se olisi mennyt laukassa. Parempi kumminkin ottaa varman päälle ja mennä ravissa. Banketin jälkeen laukkasimme vielä pellon ympäri yhden pikkutukin yli kavereiden luokse pellon yläosaan. Eetu kyllä meni ihanan reippaasti ja pääsi purkamaan hiukan energiaansa sillä laukkapätkällä. Oli niin mahtava tuntea se fiilis, kun laukkasimme yhdessä kohti kavereita! Maailman parhain poni!

Kun kaikki olivat hypänneet maastoesteet, menimme kentälle vielä tekemään loppuverkat. Menimme molempiin suuntiin ravissa ja teimme paljon ympyröitä. Eetu tuntui siinä vaiheessa niin hyvälle, ettei olisi tehnyt mieli lopettaa. Ravailujen jälkeen otimme vielä sopivasta kohdasta käyntiä, annoimme pitkät ohjat ja kävelimme loppukäynnit! Sen jälkeen selästä alas ja hoidin Eetun. Menimme vielä ottamaan pellolle muutaman kuvan, joista tulikin aika hienoja ja onnistuneita otoksia!

Pikkuponit! Vasemmalta Elegia (ei ollut samalla tunnilla), Sunshine, Jasu ja Eetu

Näin jälkikäteen olen miettinyt, miten mahtavaa on ollut tutustua tähän uljaaseen ja kultaiseen pikkuponiin! En ole koskaan pitänyt kenestäkään näin paljoa, mitä tällä hetkellä pidän Eetusta. Harmi vain, että jonain päivänä se päivä koittaa, että olen liian pitkä Eetulle. Pitää vain toivoa, ettei sitä päivää tule näkymään ainakaan vielä lähitulevaisuudessa. Olisihan se upeaa kokea vielä paljon kaikkea tämän kultaisen ponin kanssa! En kadu ensimmäistäkään hetkeä, minkä tämän ponin kanssa olen saanut viettää. Ne kaikki muistot on ja pysyy sisimmällä sydämessäni! Ja jos joku ymmärsi tästä tekstistä väärin, että Eetu olisi oma-, vuokra-, tai hoitoponini, niin ei. Se on tuntiponi Kiviojalta, joka on lempiponini! <3

No jopas, tulikin aika kuvatäytteinen postaus! Se nyt ei saa luvan haitata! Mutta mitäs pidit postauksesta? Olisi kiva kuulla oletteko, te hypänneet vähän erikoisempia esteitä tai, jopa maastoesteitä. Toivottavasti uusi postaus tulee ulos mahdollisimman pian. Sitä siis odotellessa! ;)