Blogin muodonmuutos

Monet teistä lukijoista on saattanutkin huomata, että blogini koki muutama kaunis hetki sitten vähän suuremman muodonmuutoksen eli ulkoasun vaihdoksen. Tosiaan, vihdoin ja viimein sain asiat hoidettua ja "tilattua" uuden ulkoasun, mutta tällä kertaa ihan eri henkilöltä kuin aikaisemmin. Tosiaan tämän ulkoasun on tehnyt Porkkanan voimalla -blogin kirjoittaja Veera. Suuret kiitokset Veeralle vaivannäöstä ja ihanasta upouudesta ulkoasusta, joka tuleekin pysymään täällä blogissa varmasti jonkin aikaa! <3

Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä tästä uudesta ulkoasusta! Itse tykkään todella paljon, sillä se on raikas, kesäinen ja aikapaljon erilaisempi kuin muut tähän mennessä olleet. Kertokaahan kommenteissa teidän mielipiteenne! Uskon, että Veerakin haluaa kuulla, mitä te pidätte tästä!

PS. Huomatkaahan kuukauden aktiivisin kommentoija palkki sivupalkissa!! :)

Uusia blogeja

Nyt viime aikoina olen eksynyt lueskelemaan monia minulle uusia blogeja. Osa niistä onkin olleet mieleeni todella paljon ja olen, jopa painanut näiden blogien sivupalkista "lukijat" nappia. Näitä muutamia blogeja olen jäänyt seurailemaan aktiivisesti ja muutama niistä onkin noussut yksiksi suosikki blogeistani. Ajattelin, että voisin näyttää teille muutaman näistä uusista blogeista, joita olen alkanut seurailemaan. Lisänä pieni esittely ja mielipide. Jospa sieltä löytyisi teidänkin lukulistoillenne jotain uutta luettavaa! Nyt siis tuota pikaa blogien pariin!

Porkkanan voimalla!

"Porkkanan voimalla on 17-vuotiaan ponitytön blogi, jonka päätähtinä seikkailevat säpäkkä WPB-ponitamma Sara, nuori ratsun alkeita opetteleva suomenhevosruuna Peetu ja pörröinen islantilaishurmuri Disa. Omaan pieneen maalaistalliin mahtuvat myös kaksi aasia, Daisy ja Lucia sekä tallipaikalla oleva Likka-poni.

Hevosharrastelua moneen makuun: tavallista talliarkea, puskailua, valmentautumista ja kilpailuja, nuoren hevosen kehittymistä ja kasvua, väliin ehkä vähän aasijuttuja, päivittäisiä hevostenomistajan murheita, tavoitteita ja pohdintoja. Tervetuloa!"

Porkkanan voimalla -blogi on ihanan aktiivinen ja hyvin toteutettu blogi. Johon tulee postauksia  tasaiseen tahtiin, joka onkin mielestäni oikein hyvä ja sopiva. Postaukset sisällyttävät sopivan määrän todella hyviä ja hienosti otettuja taiteellisia kuvia. Nämä kuvat kruunaavat koko blogin! Ja vielä postauksista, ne ovat todella erilaisia, eikä koskaan tiedä mitä seuraava postaus tuo tullessaan, joka on mielestäni todella positiivinen puoli tästä blogista. Tosin yleisesti postaukset liittyvät hevosiin. Hyvien postauksien lisäksi ulkoasu on oikein kiva, rento, hieno ja kesäinen. Koko ulkoasun värit sopiivat toisiinsa todella kivasti ja muutenkin tämä ulkoasu on toteutettu kivalla, mutta yksinkertaisella tavalla + tykkään tuosta kaunosta todella paljon! Blogia vielä vähän tarkemmin selaillessani löysin vain yhden sivun, jossa oli kunnollista tekstiä. Eli muihinkin sivuihin voisi lisätä jotain tekstin tynkää.

Trust is about us

"Trust is about us -blogissa pääsee mukaan Rauhalahden ratsastuskoulun jengiin! Blogin pääosaa esittävät 20-vuotias Siiri sekä pien 14-vuotias ruotsalainen puoliveriruuna Pirelli "Pilleri". Pillerin kanssa voi tehdä mitä vain, ja blogi onkin saanut nimensä juuri siitä- luottamuksesta, rohkeudesta, halusta yrittää ja uhrautua toisen puolesta. Pilleri on enemmän kuin hevonen, ja siitä tässä blogissa on kyse.

Treenaamme ja mahdollisuuksien mukaan myös kisaamme esteillä 80cm tasolla sekä kouluratsastuksessa helppo B-tasolla. Tehdään kuitenkin paljon muuta mukavaa kuin nuttura tiukalla vääntämistä, me maastoillaan, mennään ilman satulaa ja hurjastellaan maasto- ja muilla erikoisesteillä! Pillerin kanssa on aina niin ihana kokeilla uutta ja meillä onkin tälle kesällä läjä tavoitteita toteutettavana- tervetuloa mukaan matkaan!"

Blogissa on kerrassaan ihana ulkoasu! Se on erilainen, mutta silti todella hieno, omanlaatuinen ja blogia kuvaava. Kokonaisuudessaan ulkoasu on siisti ja huolella tehty sekä sieltä löytyy kaikki olennainen ja hiukan ylimääräinen, mutta hyvin blogiin soveltuva informaatio. Tykkään erityisen paljon blogin postauksista. Niitä tulee suht sopivissa määrin ja niitä on todella kiva lukea, koska ne ovat niin yksityiskohtaisesti kuvattuja. Teksti on sujuvaa ja sitä on yleisesti todella paljon. Postauksiin suuren plussan tuo isot ja laadukkaat kuvat sekä videot, erityisesti videot, jotka ovat ääniraidallisia. Sivut ovat oikein hyvät ja täyteläiset, sieltä löytyi oikein runsas tietopaketti! Blogi siis todella siisti, ehjä, aktiivinen kokonaisuus, joka sisältää laadukasta tekstiä sekä kuva- ja videomateriaalia!

Pronssijouhi

"Tervetuloa Pronssijouhi -blogiin! Tässä blogissa pääset seuraamaan minun, 17-vuotiaan lukiolaisen elämää ensimmäisen oman hevoseni, 7-vuotiaan ratsutamma Myffin kanssa. Meillä on yhteistä matkaa takana reilu kaksi vuotta, ja matkan varrelle on mahtunut niin iloja kuin suruja. Tämä blogi on ollut pystyssä alkumetreiltä lähtien, eli täältä löytyy tarinoita koko matkan varrelta, ja uusia tulee joka viikko."

Blogista tehty siisti kokonaisuus bloggerin uudelle mallille, joka toimii tässä blogissa oikein hyvin, koska blogin valkoista taustaa kuvittaa todella hyvät ja laadukkaat kuvat bannerissa niin kuin postauksissakin. Blogissa olevat postaukset ovat hyvän pituisia ja hyvin kirjoitettuja kokonaisuuksia, jotka sisältävät tasapainossa kuvia sekä tekstiä. Blogissa sivut olivat hyvät. Tekstiä löytyi joka sivulta mukavasti, mutta ehkä sitä voisi vielä vähän lisätä enemmän ainakin joihinkin kohtiin. Kokonaisuudessaan ulkoasu on kiva, vaikka onkin aika valkoinen ja yksinkertainen, mutta ymmärtääkseni tuohon malliin ei pysty tekemään erikoisempia muutoksia. Sivupalkista löytyi kaikki olennainen, mutta ehkä lisäilisin sinne vielä jotain, jotta siitä tulisi vielä täydemmän ja "värikkäämmän" oloinen. Blogi kerrassaan oikein kiva ja kokonaisuus on hyvä!

Tuhatta & Sataa

"Blogini kertoo minun ja vuokrahevoseni Platiniumin taipaleesta yhdessä. Rennonhenkiset treenimme koostuvat lähinnä epämääräisestä kentällä pyörimisestä ja vauhdikkaista maastolenkeistä. Joskus kalenteriin sattuu myös juoksutus- ja maastakäsittelypäiviä.

Blogissani esiintyy myös muita Uutelan tallilla asustavia hevosia."

Blogi on hyvin toteutettu sekä ylläpidetty. Postauksia tulee hyvin reippaaseen tahtiin ja mielestäni se on vain pelkkää plussaa. Tiivis tahti tuo lisää lukijoita. Postauksissa paljon kuvia, jotka ovat laadultaan todella hyviä, mutta tekstiä voisi olla hiukan enemmän minun makuuni. Sivuja selatessani tekstiä oli kivasti, mutta aika monessa kohdassa teksti meni epämääräisesti kuvan viereen, joka hankaloittaa todella paljon sen lukemista. Tykkään itse todella paljon blogin ulkoasusta. Vaalean sininen sopii mainiosti tähän blogiin ja siitä tulee jotenkin keväinen olo. Ulkoasu on siis omanlaatuinen sekä hieno. Erityisesti tuo "revitty" osuus bannerista on suosikki kohtani! Sivupalkista löytyy kaikki olellinen ja se on vain plussaa! Tosi kiva blogi kokonaisuudessaan!

KANE

Minun kirjoittama eikä blogista lainattu: KANE-blogia kirjoittelee 19-vuotias naisenalku Kanerva Neuvonen. Blogi on lifestyle painotteinen ja sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin, sillä siellä on erilaisista lemppareista kuulumisiin ja meikkaukseen.

Blogi on oikein mukava ja aika lailla massan mukana kulkeva lifestyle-blogi, joka sisältää todella reippaan postaustahdin ja se on vain pelkkää plussaa! Ulkoasu on ihan kiva, omaan makuun ehkä hiukan valkoinen, mutta se ei erityisemmin haittaa, sillä blogia värittää isot ja hyvät sekä hyvälaatuiset kuvat. Kuvia on sopivasti aina jokaisessa postauksessa ja mielestäni on kiva, kun niihin panostetaan, tai ainakin se näyttää siltä näin ruudun takaa! Blogia tarkemmin tutkiskellessani en löytänyt mistään esittelysivuja, joita olisi ehkä kaivannut. Joka tapauksessa blogi on oikein mainio ja yksi suosikki lifestyle blogeistani!

Ehkä tässä oli tälle päivälle ihan riittävästi tekstiä, jospa ensi kerralla oltaisiin sitten heppajuttujen parissa. Saa nyt nähdä. Toivottavasti tämä blogiaiheinen postaus miellytti, olisi kiva kuulla mitä piditte tästä ja löytyikö lukulistalle jotain uutta luettavaa? Ainiin ja ennen kuin unohdan, ajattelin toivottaa teille oikein leppoisaa juhannusta!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Oli kuuma, kaunis ja pitkään odotettu päivä, sillä ratsastuksen opettajani oli palannut sairaslomaltaan pitämään meille ratsastustuntia. Sitä oltiin todellakin odotettu, koska viimeiset kolme viikkoa meillä oli sijainen. Ja tämän sairastumisen vuoksi ratsastusleirimmekin jouduttiin siirtämään elokuun ensimmäiselle viikolle, mutta parempi se, kun ei milloinkaan!

Tunnilla meillä olisi pitänyt olla alun perin koulua, mutta saimme vähän sumpilttua asioita, niin pääsimmekin hyppäämään maastoesteitä. Minulle, Alinalle ja Pihlalle oli annettu kolme shetlanninponia Jasu, Eetu ja Sunshine vaihtoehdoiksi, ja niistä saimme keskenään valita uljaat ratsumme. Valinta oli helpoin pitkään aikaan, sillä minä halusin Eetun, Alina Sunshinen ja Pihla Jasun. Muut tuntilaisistamme olivat oikeasti siltä toiselta tunnilta, joka pyörii samaan aikaan, mutta vähäisen osallistuja määrän vuoksi yksi tunti yhdistettiin meidän 18.00 tuntien kanssa ja Nanna ja Janita siirtyivät poikkeuksellisesti meidän tunnille. Nanna meni connemara Etydillä ja Janita suokki Leijalla.

Ihanista kuvista kiitos Nealle ja Siirille!

Tuntimme alkoi perinteisesti alkukäynneillä. Siinä vaiheessa tunsin allani reippaan Eetun, joka oli jokseenkin hyvä juttu! Käyntien jälkeen siirryimme raviin. Ravissa ravailimme molempiin suuntiin ja teimme paljon erikokoisia ympyröitä kentällä olevien esteiden ympärille. Se vauhdikas Eetu kipitti kiltisti eteenpäin, oli niin ihana olla "pitkästä" aikaa tämän kultaisen ponin selässä!

Teimme hyvin tiiviin alkuverkan, jonka jälkeen aloitimme hyppäämällä erikoisesteitä eli lankkua, vettä ja kahta estettä, joidenka oli alla kavalettipalikoita ja kartioita. Verkkahypyt teimme ravissa kapealla ristikolle, jonka alla oli kartioita. Siinä Eetu päättikin yllättää hyppäämällä jättiloikan. Tämän jälkeen Pami sanoikin, että Eetu on tehnyt aika isoja loikkia ja sen kyllä huomasi, aina välillä. Hypyn jälkeen jatkoimme toiseen päähän laukassa. Teimme myös toisen hypyn samalle esteelle ravissa ja samalla tavalla jatkoimme siitä laukassa eteenpäin. Kun kaikki olivat kerenneet hyppäämään tuon esteen, oli vuorossa kävelytauko.

Käppäilyjen jälkeen otimme ohjat tuntumalle ja aloimme hyppäämään erikoisesteitä ratana ja askellajina toimi laukka. Esteet eivät olleet kovinkaan korkeita vielä tässä vaiheessa. Ensimmäinen rata meni ihan hyvin. Muistaakseni ensimmäinen este, joka oli kapea pysty, saattoi mennä ihan ok tai sitten siihen tuli kielto (en tosiaan muista tarkalleen). Vesi meni todella hyvin, jos ajattelee sitä miten se olisi voinut mennä. Lankku ei mennytkään niin hyvin, kun katsoin, että se olisi ollut H-B linjalla, mutta se olikin S-B linjalla ja tämän vuoksi siihen tuli kielto. Tämä siis uudestaan ja siitä vielä kavaletti pysty, joka meni hyvin.

Sitten vuorossa oli esteiden korotus ja erilainen rata. Ensimmäisenä kavaletti pysty, jonka jälkeen lankulle. Nämä menivät meillä oikein hyvin (ainakin muistaakseni) Sitten olikin vuorossa se kapea pysty. Siitä ne suurimmat ongelmat vasta sitten alkoivatkin. Ensin kielto ja ohi, ja vielä seuraavan kerran se sama. En tiedä mikä siinä esteessä oli, mutta aina se meni sille vauhdikkaasti ja loppu vaiheilla päättikin mennä ohi. Muuten olisin pysäyttänyt ponin esteen eteen, mutta se tapahtui aina niin nopeasti, etten kerennyt reagoimaan. Kerran pääsimme kumminkin tämän yli ja sitten oli vielä hiukan kaarevalla linjalla vesi. Se meni hyvin, mutta tämän jälkeen olin melkein maassa, kun poni lähti eri suuntaan ja minä eri suuntaan. Osaa se pikkuinen tehdä välillä yllättäviä temppuja. Tulimme tämän viimeisen linjan vielä uudelleen, joka sujui paremmin. Eetu oli tekemässä kapealle samat temput, mutta sain sen aisoihin ja hyppäsi nätisti ja vesi meni hyvin, vaikka kävikin samalla lailla ja olin melkein taas maassa. En kumminkaan tippunut, vaikka se olikin hyvin lähellä!

Vihdoin menimmekin pellolle maastoesteiden pariin. Ensin kävelimme banketille, jonka tulimme käynnissä alas. Siinä pikku-Eetu vähän hyppäsi, muttei kovinkaan paljoa. Olin yllättynyt miten hyvin se meni sen, sillä eihän se ollut mennyt sen, kun vain ihan muutaman kerran. Kun olimme kaikki tulleet banketin alas, tulimme sen ylös kevyessä ravissa. Se sujui todella hyvin ja Eetu meni oikein mukavalla hypyllä sen! Super poni!

Sitten aloimme tulemaan maastoesteitä ratana. Ensin lava, joka vaatikin hiukan totuttelemista, se ei mennyt mitenkään hyvin aluksi, sitten mäki alas ja sieltä pieni tukki. Seuraavana vuorossa olikin astetta isokokoisempi tukki, jolle Eetu sitten kielsi. Tosin Eetu ei ollut hypännyt sitä aiemmin. Muutaman kerran yritin sitä ja sitten se hyppäsi hienolla kaarella sen yli ja siitä sitten laukaten kohti bankettia, joka meni tosi upeasti. Ehkä Eetusta tulee vielä mainio esteponi, kunhan se saa vielä lisää itsevarmuutta ja rohkeutta!

Tulimme vielä banketin alas ravissa tai laukassa, mutta päädyin raviin, sillä en tiedä miten se olisi mennyt laukassa. Parempi kumminkin ottaa varman päälle ja mennä ravissa. Banketin jälkeen laukkasimme vielä pellon ympäri yhden pikkutukin yli kavereiden luokse pellon yläosaan. Eetu kyllä meni ihanan reippaasti ja pääsi purkamaan hiukan energiaansa sillä laukkapätkällä. Oli niin mahtava tuntea se fiilis, kun laukkasimme yhdessä kohti kavereita! Maailman parhain poni!

Kun kaikki olivat hypänneet maastoesteet, menimme kentälle vielä tekemään loppuverkat. Menimme molempiin suuntiin ravissa ja teimme paljon ympyröitä. Eetu tuntui siinä vaiheessa niin hyvälle, ettei olisi tehnyt mieli lopettaa. Ravailujen jälkeen otimme vielä sopivasta kohdasta käyntiä, annoimme pitkät ohjat ja kävelimme loppukäynnit! Sen jälkeen selästä alas ja hoidin Eetun. Menimme vielä ottamaan pellolle muutaman kuvan, joista tulikin aika hienoja ja onnistuneita otoksia!

Pikkuponit! Vasemmalta Elegia (ei ollut samalla tunnilla), Sunshine, Jasu ja Eetu

Näin jälkikäteen olen miettinyt, miten mahtavaa on ollut tutustua tähän uljaaseen ja kultaiseen pikkuponiin! En ole koskaan pitänyt kenestäkään näin paljoa, mitä tällä hetkellä pidän Eetusta. Harmi vain, että jonain päivänä se päivä koittaa, että olen liian pitkä Eetulle. Pitää vain toivoa, ettei sitä päivää tule näkymään ainakaan vielä lähitulevaisuudessa. Olisihan se upeaa kokea vielä paljon kaikkea tämän kultaisen ponin kanssa! En kadu ensimmäistäkään hetkeä, minkä tämän ponin kanssa olen saanut viettää. Ne kaikki muistot on ja pysyy sisimmällä sydämessäni! Ja jos joku ymmärsi tästä tekstistä väärin, että Eetu olisi oma-, vuokra-, tai hoitoponini, niin ei. Se on tuntiponi Kiviojalta, joka on lempiponini! <3

No jopas, tulikin aika kuvatäytteinen postaus! Se nyt ei saa luvan haitata! Mutta mitäs pidit postauksesta? Olisi kiva kuulla oletteko, te hypänneet vähän erikoisempia esteitä tai, jopa maastoesteitä. Toivottavasti uusi postaus tulee ulos mahdollisimman pian. Sitä siis odotellessa! ;)

Paljon kuvia ja hassuja tapoja

Torstaina kävin Alinan ja Lorun kanssa kuvailemassa voikukkien seassa ja sieltä sainkin oikein onnistuneita otoksia, joten päätin julkaista niitä täällä blogissa. Jottei tämä postaus jäisi vain pelkäksi kuvapostaukseksi ajattelin lisätä tähän vähän outoja ja hassuja sekä muita tapoja, mitä Loru tekee. Tosin nämä ovat sellaisia, mitä varmasti monet muutkin koirat tekevät, eikä pelkästään meidän Loru.

1.

Yksi Lorun yleisimmistä tavoista on meidän nimittämä sammakkoasento, jossa Loru on aika usein. Tuo sammakkoasento meinaa sitä, että Loru makaa maassa ja jalat sammakkomaisesti levällään. On se kyllä ihan hupsu, kun se sillä lailla makaa, ja joskus, jopa nukkuu. Ei luulisi ainakaan lonkissa olevan mitään vikaa.

2.

3.

Lorulla ainoana "outona" asentona ei ole pelkästään sammakkoasento, vaan sillä on myös kaksi muutakin "outoa" asentoa.

Joskus, kun Loru menee portaita ylös, tai sitten alas, se saattaa jäädä puoleen väliin matkaa ja siihen katselemaan ympärilleen. Joskus se istahtaa siten, että sen peppu on ylemmällä portaalla ja jalat alemmalla portaalla, eli se kököttää kahdella portaalla samaan aikaan. Tosin välillä Loru istuu portailla ihan normaalilla tavalla ihan yhdellä portaalla, mutta joskus myös kahdella portaalla saman aikaisesti.

En ole varma, olenko laittanut koskaan tänne kuvia Lorun pedistä, mutta se on siis sellainen "puutarhalaatikko", johon on laitettu patja. Tämä peti sijaitsee seinien välissä, eräässä kulma kohdassa (toivottavasti ymmärsitte). Mutta siis joskus, kun Loru ei makaa pedillään, se istuu röhnöttää siinä kulmassa. Eihän siinä mitään hauskaa olisi, mutta aina, kun se siinä röhnöttää, sen jalat ovat ihan levällään ja se suorastaan makaa siinä, eikä istu.

4.

5.

6.

Sitten vähän syömiseen ja juomiseen liittyviä juttuja:

Tämä taitaa olla jokseenkin yleistä, että, kun koira on syönyt, hän menee pyyhkimään suunsa johonkin, vähän niin kuin ihminen paperiin. Meillä Loru tekee tämän suunsa pyyhkimisoperaation yleensä mattoon, joka sijaitsee olohuoneessamme. Siihen Loru hankaa aina partansa ja samalla pitää omia ääniään.

Lisäksi Lorulla on toinenkin syömiseen liittyvä tapa. Joka on sellainen, kun se välillä syö nappuloita ruokakupistaan, se hakee aika usein aina aluksi yhden nappulan ja vie sen olohuoneen matolle. Siellä se hetken saattaa katsella sitä, tai sitten syö sen vain siellä. Sen jälkeen Loru menee takaisin ruokakupilleen, ottaa toisen nappulan ja menee syömään senkin olohuoneeseen. Tämän se saattaa toistaa pari kertaa ja sitten se vasta asettuu ruokakupilleen syömään loputkin nappulat.

7.

8.

9.

Tämä seuraava tapa ei ole oikeastaan hassu, mutta ajattelin kertoa sen silti. Loru ei kovinkaan usein juo omasta juomakupistaan vettä (älkää käsittäkö väärin, Loru juo kyllä joka päivä), mutta silloin, kun sen vie tassupesulle suihkulle se juo aina ihan hirvittävästi. Sama myös huomattu ulkona, kun meillä on lampi pihassa, niin Loru ei juo siitä usein, mutta sitten kun antaa saunalta kauhasta vettä, se juo siitä aika paljonkin!

10.

11.

12.

Lorun rodulle eli kromfohrländereille on hyvin tyypillistä nauraminen ja Loru harrastaa sitä joka päivä. Tämä nauraminen tapahtuu aina silloin, kun joku tulee kotiin tai, sitten Loru ei ole nähnyt jotain henkilöä "pitkään" aikaan. Joskus se on nauranut ihan muutenkin vain. Aina, kun Loru nauraa se näyttää niin suloiselta, se irvistää ja niiskuttaa hauskasti. Joskus vielä otan tuon videolle ja laitan sen tänne!

Tämä tapa on varmasti lähes jokaisessa koiraperheessä yleistä. Välillä, kun istuu sohvalla ja Loru istuu lattialla siinä vieressä, Loru kaipaa huomiota nostamalla tassunsa sohvan reunalle. Silloin Lorua pitäisi rapsuttaa. Sitten, jos rapsuttaa ja lopettaa sen rapsuttamisen Loru nostaa tassun uudelleen sohvan reunalle ja kaipaa lisää rapsutusta. Onhan se aika ovela tapa hakea huomiota.

13.

14.

En tosiaan tiedä onko tämä kovinkaan yleistä, mutta Loru tanssii aina kakkatanssit ennen kun se käy kakalle. Eli käytännössä se pyörii hirveästi hyppien itsensä ympäri. Kaikkia varmasti kiinnostaa, mutta tämä kuuluu yksiin Lorun hassuihin tapoihin!

Tämäkin taitaa olla aika normaalia muillakin koirilla. Varmasti myös monen teidänkin koirat vetävät hepuleita ulkona. Se on Lorulle suunnilleen joka päiväistä. Jos joku ei tiedä mitä hepulit meinaavat, niin silloin Loru vetää ympäri pihaa täyttä vauhtia. Onhan se ihan hauskan näköinen kun se vetää kunnon roundia, mutta välillä pelottaa, ettei se törmää kovassa vauhdissa mihinkään.

15.

Toivottavasti piditte vähän rennommasta postauksesta! Olisi kiva kuulla, mikä näistä kuvista oli teidän lempparinne ja oletteko te käyneet kuvailemassa jo tänä kesänä!?

Vihdoin ja viimein

Eilen kapusin pitkästä aikaan Ciriuksen selkään! Tuota päivää olinkin odottanut jo pitkään. Ciriushan on yhdellä tallikaverillani vuokralla, eikä se ole käynyt tunneilla erityisen aktiivisesti. Ja uusille lukijoilleni tiedoksi, että Cirius on ratsastuskoulun Dartmoorinponiruuna, joka on yksi ihanimmista poneista, jonka olen koskaan tavannut. Ja tuolla ihanalla meinaan sen luonnetta ja söpöyttä.

Kun pääsin tallille, kävin hakemassa Ciriuksen tarhasta ja hoidin sen ratsastuskuntoon. Hoito-"operaatio" sujui oikein mallikelpoisesti. Sen jälkeen omat varusteeni päälle ja menin kentälle. Tuntimme piti tällä kertaa Kati, joka pitää aina meidän kanssa samaan aikaan olevan tunnin. Oli tosi kiva, kun meillä oli erilainen osaava opettaja, joka näki vähän erilaisia näkökulmia ratsastuksestamme.

Ignooratkaa tuo epämääräinen valkoinen kökkö tuolta korvasta. Meillä on tallilla käytössä korvanapit ja se ei kestä korvassani ilman huivia/pantaa, jonka sattumoisin unohdin sitten kotiin, joten korvassani on siis kasa teippiä!

Kaikki kuvat (c) Ella Cedeström

Aluksi alkukäyntien jälkeen menimme ympäri kenttää ravia ja siihen lisäsimme molempiin päätyihin isot pääty-ympyrät, jotka ulottuivat kentän keskelle saakka. Ympyrät sujuivat ihan hyvin, mutta melkein koko tunnin, varsinkin alkutunnin ajan meillä oli ongelmana vauhti. Cirius oli erityisen hidas pohkeelle, josta Kati huomauttelikin aika paljon. Alkutunnin, tai no oikeastaan koko tunnin ajan piti siis yrittää keskittyä siihen, että Cirius liikkuisi energisesti eteenpäin.

Pääty-ympyrä tehtävää teimme molempiin suuntiin, joka sujui minun ja Ciriuksen osalta ihan hyvin. Tosin se vauhti oli vieläkin liian hidas, mutta käännökset ja ympyrän isona pitäminen sujui meidän osalta oikein mainiosti. Oli tosi kiva työskennellä pitkästä aikaa ympyröillä oikein urakalla.

Hetken ravailujen jälkeen siirryimme kahdelle ympyrälle, jossa toisessa oli pikkuponit Shettikset ja Dartmoorit ja toisessa isot ponit eli Connemarat. Ympyröillä teimme ravissa tempomuutoksia. Ensin menimme reippaammin, joka oli meille huomattavasti haastavampaa, mutta kyllä saimme paikoittain ihan hyvä tempoisiakin pätkiä. Tämän jälkeen istuimme alas satulaan ja hidastimme ravia. En muistanutkaan miten ihanan pehmeä ja tasainen Ciriuksen ravi olikaan. Siinä oli tosi ihana istua. Mutta nyt takaisin asiaan! Hidas ravi oli kyllä se meidän juttumme. Hyvä, ettei Cirius ihan kävellyt, mutta silti ravasi kiltisti eteenpäin. Tässä tuli oikein hyviä pätkiä, ainakin minun mielestäni!

Hetken ympyrällä ravailujen jälkeen nostimme laukan, jota työstimme myös ympyrällä. Ai että, kun se laukka oli niin ihanan tasaista. Laukassa teimme myös näitä samoja tempomuutoksia kuin ravissakin. Ensin reippaampaa laukkaa, joka jäi ehkä hiukan hitaaksi ja sitten hitaampaa laukkaa, joka osoittautui ehkä hiukan haasteelliseksi, sillä Cirius oli aina siirtymässä raviin. Kyllähän me siitäkin selvittiin, vaikka ei ehkä sillä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

"Eipä se haittaa, vaikka silmät kiinni menis, kuha ratsastaja muistaa kuljettaa oikeaan suuntaa" - Cirius

Sitten olikin vuorossa välikäynnit, joidenka aikana vaihdoimme suuntaa ja jäimme työskentelemään ympyröille. Tosin tässä välissä vaihdoimme isojen ponien kanssa päätyä. Hetken aikaa työskentelimme ravissa samoja tempomuutoksia kuin toisessa suunnassakin, jonka jälkeen nostimme taas laukan. Tässä vaiheessa Ciriukselta alkoi jo löytyä sitä energiaa, jonka olisi pitänyt löytyä jo hiukan aikaisemmin. Mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Laukassa teimme myös samoja tempomuutoksia. Reipas laukka meni paremmin kuin edellisessä kierroksessa ja no hitaampi laukka aika lailla samalla tavalla. Cirius oli siirtymässä raviin, kun omat pohkeeni eivät olleet tarpeeksi hereillä.

Tuon ympyrän jälkeen otimme koko uran käyttöön ja jatkoimme laukkaamista kenttää ympäri. Siinä tuli jo sitä hyvää fiilistä, kun Cirius meni niin reippaasti laukkaa. Kati vielä sanoi minulle, että nyt se menee hyvin reippaasti, eikä tarvitse mennä yhtään reippaampaa. Sehän oli vain positiivinen asia, kun ponista löytyi virtaa ja oli se tunnekin aika mahtava! Hetken laukkailujen jälkeen otimme vielä ravia, vaihdoimme suuntaa ja laukkasimme vielä toiseenkin suuntaan ympäri kenttää. Silloin löytyi se sama energisyys ponista ja laukkaa oli kiva työstää. Huippu poni!

 Laukkailujen jälkeen olikin vuorossa loppu ravailut, jotka menivätkin hiukan hitaammassa tahdissa. Tosin ei liian hitaassa. Loppu ravailujen aikana Cirius tuntui oikein rennolta ratsastaa. Oli se vaan niin ihana! Sitten sopivasta kohdasta käyntiin ja pitkät ohjat ponille! Cirius oli kyllä kerrassaan huippu ja ihana ratsastaa, vaikkei se reippaus ollutkaan meidän juttumme tällä kertaa! Ehkä ensikerralla menee sitten paremmin.

Tunnin jälkeen hyppäsin kyydistä alas, rapsutin ponia, jalustimet ylös, ja talliin. Sitten vuorossa olikin hoitaminen ja siitä sitten poni ulos.

Nyt näin jälkeenpäin, kun ajattelee, niin onhan se ihan pakko todeta, kuinka upeaa ja ihanaa on päästä tärkeän ponin selkään pitkästä aikaa. Ja vielä, kun sitä päivää oli odottanut monta viikkoa, tai no oikeastaan monta kuukautta! On se vaan uskomaton tunne! Toivottavasti postaus miellytti. Kertokaahan kommenteissa onko teillä koskaan ollut niitä ihania hetkiä, jolloin olette päässeet kauan odotuksen jälkeen jonkun tärkeän ponin selkään?