Haastattelussa Petra Lönnqvist/Hestafoto

Viime vuoden joulukalenterissa oli blogihistorian ensimmäinen haastattelu, jossa haastattelin suomalaista kenttäratsastajaa Pauliina Swindells:iä. Postauksen toteuttaminen oli niin erilainen, mutta mukava projekti, joten ajattelin toteuttaa uuden haastattelun. Tällä kertaa haastattelussa on kuitenkin hevoskuvaaja Petra Lönnqvist, tutummin Hestafoto.

Petra Lönnqvist on Tuusulasta kotoisin oleva 28-vuotias ammattikuvaaja. Hän kuvaa pääasiassa hevosia sekä ihmisiä erilaisiin tarkoituksiin ja hänen asiakkainaan toimii sekä yritykset että yksityishenkilöt. Lönnqvist käyttää vapaa-aikansa pääasiassa touhuillen islanninhevosensa Hriman sekä villakoiransa Olgan kanssa. Hrima on nuori hevonen ja sen kanssa Petra treenailee tavoitteellisesti. Agilityä hän harrastaa Olgan kanssa heidän omakseen iloksi. 

Lönnqvist on pienestä pitäen ollut visuaalisesti luova ja hän on hyväksikäyttänyt luovuuttaan lapsena piirrellen ja maalaillen. Aina kesäisin hänen lähtiessään ratsastusleireille, hän on saanut ottaa mukaansa perheen filmikameran ja siihen mukaan pari rullaa filmiä. Luovuus pääsi jo silloin valokuvatessa valloilleen ja hän muistelee, että hevosten kuvaaminen oli jo siinä vaiheessa hauskaa puuhaa. 

"Muistan myös kuinka olin yrittänyt löytää kuviini erilaista lähestymistapaa eivätkä vanhempani olleet kovin iloisia kuvista, joissa näkyi puolikas hevonen tai muuta kokeellista rajaustapaa"

Kaikki postauksen kuvat (c) Petra Lönnqvist/Hestafoto

Vaikka Lönnqvist oli pienestä pitäen ollut luova ja pitänyt hevosten kuvaamisesta hän ei kuitenkaan osannut silloin vielä aavistaa, mitä tulevaisuus mahtoikaan tuoda tullessaan. Hän sai 14-vuotiaana ensimmäisen kameransa ja silloin syttyi kunnolla kiinnostus kuvaamista kohtaan. Valokuvaajan ura tuli hänen haaveekseen ja sitä kohti hän pyrki. Pitkään hän unelmoi muotikuvaajan urasta ja sen vuoksi hän kuvailikin paljon muotia. Lönnqvist kokee saavansa hevoskuvaukseen vaikutteita muotikuvauksen maailmasta esimerkiksi mallinohjauksessa sekä tarkassa jälkikäsittelyssä.

Lönnqvist sai ensimmäisen kameransa rippilahjaksi hänen ollessaan 14-vuotias. Saamansa kamera oli 3,2:lla megapikselillä varustettu Canonin pokkarikamera. Sillä hän kuvaili paljon kaikenlaista, esimerkiksi ennakkotehtävät audiovisuaalisen viestinnän opintoihin ja niillä kuvilla hän sai opiskelupaikan.

Järjestelmäkamera pääsi Lönnqvistin hankintalistalle hänen ollessaan 17-vuotias. Hänen hommaamansa kamera oli Nikonin D300. Se olikin hänen nykyisten kameramalliensa edeltäjä. Tällä hetkellä Petra Lönnqvist kuvailee Nikonin D750 ja Nikonin D610. Näihin runkoihin Lönnqvistillä on kolme erilaista putkea. Eniten hän käyttää Nikkorin 85mm/1.8, joka on hänen ehdoton suosikkinsa ja sopii kaikkeen. Lisäksi hänellä on Sigma Art 35mm/1.4 sekä Sigma 24-70mm/2.8.

"Arvioisin, että kuvaan 80% kaikista kuvistani 85mm:llä, se on ehdoton suosikkini ja sopii kaikkeen!"

Lönnqvist on opiskellut valokuvausta Lahden ammattikorkeakoulun muotoiluinstituutissa, mutta hänen sanojensa mukaan hän kuitenkin kokee itse, että hän on suurimmaksi osaksi itseoppinut kuvaamisen salat. Lönnqvistin mukaan paras tapa oppia on ollut kokeilemalla ja erehdyksien kautta ja on tärkeää muistaa, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Esimerkiksi asetuksien käytön oppimiseen menee vuosia. Nuorena hän kuvaili automaatti- tai puoliautomaatti asetuksilla, tosin silloin kuvaaminen oli vain harrastemielistä touhua. Hän kokee hahmoittaneensa tekniikan paremmin vasta silloin, kun hän uskaltautui siirtyä kokonaan manuaalikuvaukseen.

Petra Lönnqvistin harrastuksiin on kuulunut koko ikänsä ratsastus ja sen vuoksi hevoset ja ponit ovat kuuluneet alusta alkaen hänen kuvauskohteisiin. Lönnqvistiä on ollut aina kiinnostunut hevosten kuvaamisesta, mutta myös ihmisten kuvaaminen on kiinnostanut häntä. Hän onkin kuvaillut molempia kuvauksenkohteita niin yhdessä kuin erikseenkin. Tosin ratsastuskuvia Lönnqvist ei ole ottanut kovinkaan usein, eikä hän käy ollenkaan kisoissa kuvaamassa. 

Usein valokuvaajilta näkee paljon erilaisissa miljöissä otettuja kuvia. Lönnqvistin mukaan kaikki normaalista poikkeavat kuvauspaikat ovatkin niitä eniten inspiroivia. Hänen mielestään parhaimpia kuvauksia on toteutettu juurikin hiukan erikoisemmissa paikoissa, tallin ulkopuolella. Niitä paikkoja ovat olleet esimerkiksi Roihuvuoren kirsikkapuisto, Helsingin Suvilahti sekä myös Porvoon vanhakaupunki. Tosin Lönnqvist on sitä mieltä, että tallien ympäristöissä on myös todella upeita kuvauspaikkoja kuten niityt ja metsänreunat.

Vaikka Suomessa on paljon upeita kuvausympäristöjä, joissa pääsee toteuttamaan mahtavia ja ikimuistoisia kuvauksia, myös muualla maailmalla on paljon hienoja paikkoja, joissa kuvaaminen olisi varmasti upeaa. Lönnqvist haluaisikin päästä toteuttamaan paljon erilaisia kuvauksia ulkomailla. Erityisesti Islanti on sellainen maa, jossa hän haluaa päästä kuvaamaan erilaisissa paikoissa. Ranska, Itävalta, Espanja ja Irlanti ovat sellaisia kohteita, joissa Lönnqvist haluaisi esimerkiksi käydä kuvaamassa. Hän on kuitenkin päässyt kuvaamaan Suomen lisäksi paljon Islannissa ja siellä hänen mieleenpainuvin kuvaus tähän mennessä on ollut, kun hän pääsi kuvaamaan Islannin suosituinta jalostusoria, Ölnir frá Akranesi, Skógafossin vesiputoukselle.

"Islanti on sellainen maa, jonne palaan aina uudestaan ja uudestaan, ja siellä on monia paikkoja, joissa tahdon toteuttaa kuvauksia"

Kesä on vuodenaika, jolloin kuvauksia on kaikista eniten. Toukokuun lopulta syyskuun alkuun kuvauksia on siis paljon, mutta talvikuukausina hevoskuvauksia on vain satunnaisesti. Hevoskuvauksen lisäksi Lönnqvist tekee paljon muitakin kuvauksia kuten yritys- ja tapahtumakuvauksia. Kaikista kuvauksista kertyvillä tuloilla pystyy elättämään itsensä, mutta hän ei tiedä onko Suomessa yhteen kuvaajaa, joka pystyisi elättämään itsensä pelkästään kuvaamalla hevosia.

Millainen prosessi on, kun otetaan hevosvalokuvia asiakkaan kanssa? 

Lönnqvistillä on yksityishenkilöiden hevosvalokuvauksia varten tarjolla valmis paketti, jonka yleensä asiakkaat ostavat ja silloin prosessi on kaikilla asiakkailla aika lailla samanlainen. Koko homma alkaa kuitenkin siitä, että asiakas ottaa yhteyttä ja kuvaaja käy asiakkaan kanssa läpi, minkälaisia kuvia asiakas oikein haluaakaan ja missä sekä milloin ne otetaan. Ennen kuvauspäivää asiakkaalle annetaan ohjeet kuvaukseen valmistautumiseen ja sitten käydään läpi toiveita kuvien suhteen. Kuvauspäivänä Lönnqvist saapuu sovittuun aikaan sovittuun paikkaan ja silloin hän tutustuu kuvattavaan ja hevoseen, jonka jälkeen aloitetaan itse kuvaaminen. Kuvaus kestää noin tunnin verran ja siinä ajassa kuvataan lähiympäristön eri kohdissa.

Kuvauksesta muutama päivä eteenpäin Lönnqvist käy kuvat läpi ja hän lähettää koevedokset onnistuneimmista kuvista, joista asiakas valitsee ne kuvat, jotka hän haluaa lunastaa itselleen. Suurin aika koko prosessista menee kuvien käsittelyyn, jonka jälkeen kuvat toimitetaan asiakkaalle.

Varmasti monet valokuvaajista ihailevat joitain valokuvaajia ja niin myös Lönnqvistillä on valokuvaaja, jota hän ihailee. Instagram on pullollaan upeita hevosvalokuvaustilejä ja Lönnqvistin mielestä nykyajan nuoret ovat valloittavan lahjakkaita kuvaajia. Yksi Lönnqvistin ihailemistaan valokuvaajista on islantilainen Gígja Einarsdóttir, jonka töitä hän on seurannut jo kauan. Gígja ottaa Islannin maisemissa kauniita ja tunnelmallisia kuvia islanninhevosista.

Lönnqvist on sitä mieltä, että valokuvaajan ammatti on sen vuoksi motivoiva sekä haastava, sillä et voi koskaan olla "valmis" valokuvaaja. Valokuvaajana voit aina kehittyä lisää kerta kerralta ja se onkin valokuvaajalle hyvä motivaation lähde. Tavoitteena Lönnqvistillä on olla omalla alallaan kaikista paras!

Vinkkejä amatööreille:

Jotta hevosia kuvatessa saa hyviä, selkeitä ja tarkkoja kuvia, täytyy säätää asetukset kohdalleen. On todella tärkeää, ettei valotusaika ole liian hidas, sillä hevoset liikkuvat nopeasti ja, jos on liian hidas valotusaika, kuviin tulee liike-epäterävyyttä. Valotusajan lisäksi ei saa pelätä nostaa ISO-arvoa korkeammaksi ja Lönnqvistin mielestä hevosia kuvatessa kannattaa pitää päällä kaikista nopeiten tarkentava automaattitarkennus. Parhaimmat niksit liikkuvan kohteen kuvaamiseen ovatkin siis nopea suljinaika sekä nopea sarjakuva.

"Parhaimmat niksit liikkuvan kohteen kuvaamiseen ovat nopea suljinaika ja nopea sarjakuvaus. Seuraa kohdetta kamerallasi ja tallenna mahdollisimman pitkä sarja."

Tumma kohteen kuvaaminen ei välttämättä ole aina kaikista helpointa ja on tärkeää saada kohde mahdollisimman varjoisaan paikkaan. Mutta, jos tumman kohteen siirtäminen valoisasta paikasta varjoon ei ole mahdollista, niin silloin olisi valoitettava kuva kohteen mukaan, vaikka siinä tausta ylivalottuukin, niin silti pääasia on kuitenkin saada pääkohde valoitettua oikein.

Joskus kameralla kuvatessa kuvista tulee väriltään liian lämpöisiä tai sen sijasta liian kylmän sävyisiä. Lönnqvistin mukaan silloin vika löytyy valkotasapainon asetuksista. Valkotasapainon saa säädettyä jälkikäteen itse kohdalleen, jos kuvaa RAW-tiedostoja. Jos kuvaa kuitenkin suoraan JPG-muotoon, silloin valkotasapainon täytyy olla kohdallaan jo kuvatessa.

Monia amatöörejä mietityttää varmasti kameraa ja/tai objektiivia hommattaessa, että millainen kalusto olisi hyvä hevoskuvaukseen. Lönnqvistin mielestä kamerassa on tärkeä olla nopea automaattitarkennus sekä nopea sarjakuva. Objektiivin olisi hyvä olla teleobjektiivi ja mielellään hyvä zoomi, sillä koskaan ei voi tietää mihinkä suuntaan hevonen liikkuu. Lönnqvist kuitenkin kertoo kuvaavansa liikkuvasta kohteesta huolimatta 85mm objektiivilla, sillä hän tietää yleensä hevosia kuvatessa ennalta, minne suuntaan hevonen on liikkumassa ja tilanne on mahdollista yleensä toistaa uudelleen, joka ei ole mahdollista esimerkiksi kisoissa, joita kuvatessa zoomista on paljon hyötyä.

Hevosia kuvatessa helpottaa todella paljon, jos kuvaustilanteessa on apukäsiä, sillä yksin toimiminen on haasteellista. Apukädet voivat esimerkiksi pitää hevosesta kiinni tai rapistella jotain saadakseen hevosen kiinnittämään huomion. On tärkeää muistaa, että hevoset ovat isoja ja hyvin reaktiivisia eläimiä ja se täytyy huomioida, jotta kuvaustilanne sujuu turvallisesti. Kuvaustilanne voi olla erikoinen kokemus ihmiselle kuin hevosellekin, joten kuvaus täytyy aina toteuttaa hevosen ehdoilla ja täytyy myös muistaa, että myös tuttu ja turvallinen hevonen voi reagoida yllättävästi kuvaustilanteessa.

Tähän loppuun vielä tsemppiviesti Lönnqvistiltä:

"Kuvaa mahdollisimman paljon, sillä vain tekemällä oppii paremmaksi! Kokeile rohkeasti kaikkea erilaista ja ole luova. Äläkä pelkää epäonnistumisia, sillä virheet opettavat paljon ja niin kauan kuin valokuvaus on sinulle harrastus, älä ota liikaa paineita. Muista pitää hauskaa!"

Petra Lönnqvistiä ja hänen tuotoksiaan pystyy seurailemaan instagramissa, @hestafoto. Lisäksi hänet löytää Facebookista nimellä Petra Lönnqvist Photography. Hänellä on myös omat nettisivut, jonne pääset tästä.

Suuret kiitokset Petralle, että sain haastatella juuri sinua tänne blogiini! Oli taas ihan todella kiva toteuttaa tällainen haastattelupostaus. Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne ja kommentteja tästä postauksesta, niitä voi siis lähettää kommenttiboxiin.