-->

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

"Ponin pää samal taval ku kisaajilki" ~ 2013

Osa teistä saattaakin muistaa, kun tein n. vuosi sitten postauksen, jossa kerroin faktoja minusta ratsastusharrastuksen parissa, joita te ette varmasti ole ennen tienneet. Muistelisin, että se oli lopulta aika suosittu postaus ja sen vuoksi päädyinkin tekemään postaukselle toisen osan. Tässä postauksessa siis faktoja minun ratsastusharrastuksestani, joita ette mahdollisesti tiedä, ettekä ole koskaan aikaisemmin tienneet.

Postauksen kuvittavat 22.5. otetut kuvat Jasusta ja sen pienestä varsasta, joka oli kuvien otto hetkellä alle 24h.

1. Kiviojalla on tapana, kun järjestetään ratsastuskisoja, että jokainen ratsastaja saa toivoa haluamiaan poneja siihen luokkaan johon meinaa osallistua. Ratsastuksenopettajamme sitten jakaa kaikille ponit kisoihin. Itse olen mennyt Kiviojan kisoissa yhteensä 10 luokkaa, joista jokaiseen olen aina saanut toivomani ponin, joten onni on aina ollut minun puolellani, ainakin toistaiseksi.

2. Ensimmäinen kerta ikinä, kun ratsastin maneesissa oli syksyllä 2017, Kiviojan maneesin valmistuessa. Silloinkaan minulla ei ollut ratsastustunti, vaan olin ensimmäistä kertaa elämässäni kouluvalmennuksessa, jonka Sanna Koski tuli pitämään Kiviojalle.

3. Olen ollut vuodesta 2013 lähtien jokaisena vuotena ratsastusleirillä Kiviojalla, mutta tänä vuonna tähän leiriputkeen tulee tapahtumaan muutos, sillä en ole ilmoittautunut millekään leirille. Tosin syksystä ei voi olla varmaa tietoa, mutta nyt kesälle ei ainakaan ole leirejä tiedossa.


4. Olen tippunut ponien selästä useamman kerran, mutta yleensä ei ole käynyt tippumisen yhteydessä kovinkaan pahasti. Viime viikolla olleena ratsastustuntina kävi kuitenkin poikkeuksellisen pahasti, sillä kolautin Pokemonilta tippuessani pään vähän tehokkaammin maahan. Kun pää otti osumaa, se sattui siinä hetkessä, mutta onneksi siitä ei tullut mitään jälkiseurauksia, joten säikähdyksellä selvittiin.

5. Ensimmäinen shelanninponia isompi poni Kiviojalta, jolla menin, oli Jason. Ensimmäinen poni, kenen kanssa otin ensimmäiset laukka-askeleeni, oli Jason. Ensimmäinen poni, jota vuokrasimme, oli Jason. Ensimmäinen poni, jonka kanssa osallistuin kisoihin, oli Jason. Ensimmäinen poni, jolla laukkasin maastossa oli Jason. Ehkei tässä vielä kaikki? Olen kuitenkin kokenut Jasonin kanssa paljon uusia juttuja elämäni aikana ja ne kokemukset ovat kyllä olleet minulle arvokkaita.


6. Ratsastusta olen harrastanut yhteensä vuoden 2012 syksystä lähtien eli pian tulee kuudes vuosi täyteen näiden ihanien ponien parissa. Ne kaikki kuusi vuotta olen käynyt vain Kiviojan ponitallilla ja se onkin ainut ratsastuskoulu, jossa olen koskaan ratsastanut. Olen kyllä vierailut muissa ratsastuskouluissa, mutta Kivioja on ainut ratsastuskoulu, jossa olen ratsastanut.

7. Ensimmäisellä kerralla, kun menin Colibrilla, poni oli hiukan painava kädelle. Ja olin siitä sitten kommentoinut yhteen vihkoon vuonna 2013, että "se oli koko aja melkee pää alhaalla se nyki paljo vissii ois pitäny päätä samal taval ku kisaajat" Mielestäni on jotenkin hauska lukea tuo tekstipätkä vihkostani, sillä tuolloin en ollut koskaan kuullutkaan, että hevonen voisi muodossa tai peränannossa. Eihän se Colibri todellisuudessa ollut kummallakaan tavalla, silti ajatusmaailmani sanoi siten, että se olisi mennyt yhtä hienosti kuin kisaajatkin.


8. Olen mennyt yhteensä kuusi esteluokkaa kisoissa, mutta olen onnistunut saamaan vain yhdeltä radalta virhepisteitä. Se oli Kiviojalla järjestetyissä Ratsuryhmän estekisoissa, jotka olivat nyt keväällä ja niissä menin Jasonilla. Se elämäni ainut virhepiste tuli kiellosta, kun ratsastin Jasonin esteelle ehkä hiukan huonolla tiellä, enkä tarpeeksi napakasti yli esteen, joten sen vuoksi saimme siitä 4vp.

9. Kun olin pienempi ja siihen aikaan yksi kaverini pääsi menemään Daalialla ja sen seurauksena halusin päästä itsekin testaamaan millainen poni se Daalia oikein onkaan. Toivoin Daaliaa useamman ratsastustunnin jälkeen perätysten, enkä koskaan saanut sitä. Lopulta sen nimi näkyi kuitenkin nimeni vieressä listassa ja pääsin vihdoin testaamaan ponia. Ajattelin ponin olevan paljon erilaisempi, sillä Daalia vähän päätti testata ratsastajaa koko tunnin ajan ja meidän meno oli kyllä täydellistä säheltämistä. Sinäänsä ihan hyvä, että pääsin menemään ponilla, jotta tajusin, että Daalia oli turhan haastava silloin minulle ja sen vuoksi en tainnut saada sitä aikaisemmin. 


10. Tämän vuoden aikana sääolosuhteet ovat suosineet yllättävän hyvin ratsastuksien aikana, sillä tämän postauksen edellisessä osassa mainitsin, että säät ovat olleet aina torstaisin hyvin huonoja, mutta nykyään meille tuntuu sattuvan ne hyvät säät, vaikka erityisesti tänä keväänä on muutenkin ollut kaikin puolin oikein mainiot säät. 

Tällaisia faktoja tällä kertaa. Mahdoitko oppia minun ratsastusharrastuksestani tämän postauksen myötä uutta? Olisi myös kiva, jos linkkaisitte näitä postauksianne kommentteihin, jos olette tehneet tämän aikaisemmin tai inspiroiduitte tekemään tämän mahdollisesti tämän postauksen myötä!

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Katsaus blogivihkooni

Joulukuussa tein yhden postauksen blogivihkostani (postaukseen pääset tästä), joka osoittautuikin lopulta hyvin tykätyksi postaukseksi ja sain siihen sellaisia kommentteja, että olisi kiva saada jatkoa blogivihkostani tehdylle postaukselle. Nyt päätinkin tarttua tuumasta toimeen ja ottaa kuvia vuoden 2018 aikana tehdyistä sivuista ja jakaa ne tänne teille nähtäväksi. 


Olen ainakin omasta mielestäni kehittynyt vihkon tekemisessä jonkin verran, sillä jälki on huomattavasti viime vuoteen verrattuna siistimpää. Lisäksi olen saanut nuo yllä olevassa kuvassa näkyvät Micron kynät, joidenka avulla on helppo tehdä mustalla ääriviivat. Vihkoa tehdessäni minulla on käytössä myös Stabilon paksupäisiä, ohutpäisiä sekä yliviivaus tusseja. Viime vuoteen verrattuna myös vihkooni käytettävät piirustusvälineet ovat muuttuneet paremmiksi. Ehkä se siis vaikuttaa myös työn jälkeen.



Viime vuoden päättyessä lisäsin otsikoksi 2018, jonka jälkeen tein koko vuoden kuukausittain yhdelle kokonaiselle sivulle. Toiselle puolelle laitoin muutamia tavoitteita, mitä voisi koittaa saavuttaa tämän vuoden aikana. 

Tällä kertaa päädyin siihen, etten laita ollenkaan kuvia tammikuusta tai helmikuusta, sillä en ole niihin kovinkaan tyytyväinen. Niistä tuli ehkä hiukan sotkuiset, erityisesti tammikuusta. Aloitetaan siis katsomaan minkälaisia juttuja olenkaan pistänyt maaliskuusta lähtien tänne kesäkuuhun saakka.




Maaliskuussa olikin kaktukset teemana ja jos en muista täysin väärin, niin inspiroiduin tähän jostain katsomastani videosta. Kansilehdessä on ihan vain pelkkä otsikko ja sitä ympäröi kaktukset, jonka jälkeen tulee sivu, jossa on kuukaudesta kokonaisuudessaan kuva ja siihen kirjaankin kaikki julkaisemani postaukset. Sen jälkeen tuli viikottainen kooste, johon kirjaan aina, mitä kaikkea olen blogini eteen tehnyt. Lisäksi tämä kuukausi sisälsi muutaman sivun, mutta en lisää niistä kuvia, sillä saman tyyppiset sivut tulevat vielä tämän postauksen aikana. 

Huhtikuussa sivuja koristamassa oli kukkaset. Kuukusinäkymästä tein vähän erilaisemman maaliskuun näkymään verrattuna ja mielestäni siitä tuli ihan kiva, vaikka onkin hyvin avara ja osittain myös hiukan tyhjän näköinen. Viikon laatikot onnistuivat mielestäni hyvin ja niistä tuli jotenkin todella kivan näköiset, vaikka ovatkin suht yksinkertaiset. Itse tykkään niistä todella paljon. Kuukauden viimeisellä sivulla oli listattuna postausideoita huhtikuulle, jotka ruksitin, kunhan sain toteutettua ne. Ja sen alla oli kooste huhtikuun tilastoista. Ja nämä viimeisen sivun asiat olivat myös maaliskuun sivuilla, mutta niistä en tosiaan ottanut kuvia tähän postaukseen. 





Toukokuun sivuissa on myös paljon kukkia, jotka tosin olivat erilaisia huhtikuun kukkasiin verrattuna. Toukokuulle yritin tehdä mahdollisimman hempeät sävyt ja onnistuin siinä lopulta aika kivasti. Kuukausinäkymä oli huhtikuun kanssa samanlainen, mutta viikkonäkymä oli hieman erilainen, mutta minun mielestäni siitä tuli myös oikein kiva. Toukokuullekin lisäsin koosteen kuukaudesta sekä tietysti postausideat ja mielestäni siitä sivusta tuli koko toukokuun nätein sivu.



Kesäkuulle päätinkin tehdä hiukan värikkäämmän ja räväkämmän teeman ja kesäkuun sivuilta löytyykin paljon värikkäitä viirejä koristamassa tekemiäni sivuja. Fontiksi valitsin vähän leikkisemmän fontin, joka sopii mielestäni oikein kivasti tähän kesäkuun teemaan. Kuukausikoosteesta tein vähän erilaisemman ja siitä tuli kyllä ehkä tämänhetkisistä kuukausimalleista oma suosikkini. Viikkokoosteeseen en jaksanut erityisemmin panostaa, joten siitä tuli hyvinkin yksinkertainen.

Kesäkuulle tein kaikkien näiden edellisissä kuukausissa olevien sivujen lisäksi jotain aivan uutta ja päätin kokeilla trackerin käyttöä. Lisäsin siihen kohdat: kirjoittaminen, julkaisu, muiden blogien luku, kommentteihin vastaaminen, instagramiin kuvan laittamisen, valokuvaamisen sekä kuvien muokkaamisen, joka tosin koskee pelkästään vain blogiin tulevien kuvien muokkausta. Ainakin tähän mennessä sivu on toiminut hyvin ja varmasti jatkossa teen trackereitä lisää, sillä niistä pystyy hyvin seuraamaan, miten ahkerasti on esimerkiksi kirjoitellut blogiin.





Tällä hetkellä blogivihkoni näyttää tuolta ja olen kyllä tykännyt erityisesti näistä kuukausista maaliskuusta alkaen. Blogivihkon avulla pystyy hyvin toteuttamaan piirtäen itseään ja se on kyllä kiva, että välillä tulee tehtyä blogin eteen asioita muutenkin, kun vain koneella istuen. 

Olisi kiva kuulla millaisia ajatuksia teille heräsi postauksesta ja meinaatteko jossain vaiheessa alkaa itse tekemään blogivihkoa tai bujoa eli bullet journalia vai mahdatteko te tehdä jo sellaista? Jos omistatte myös postauksissa, joissa esittelette teidän blogivihkojanne, niin katson niitä enemmän kuin mielelläni, joten niitä saa linkkailla tuonne kommentteihin!  

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Uljas mustalla satulatta

Torstaina meillä oli kesäloman toinen ratsastustunti, jolle tunnille sain Pokemonin. Ennen ponien tuloa hopotiin, meillä oli Alinan kanssa suunnitelmissa, että mentäisiin satulatta. Ajatus kuitenkin vähän tyrmääntyi, kun näin, että ratsunani oli Pokemon, sillä tiesin, ettei poniorilla olla menty hirvittävästi ilman satulaa. Tallille päästyä opettajamme sanoi, että saamme mennä ilman satulaa ponistani huolimatta, joten päätin ottaa riskin ja koittaa onneani ratsastaa Pokemonilla satulatta.

Tunnin aiheena meillä oli siirtymiset ja niillä aloitimmekin heti alkukäyntien jälkeen. Kun olimme ottaneet ohjat tuntumalle, aloimme kääntämään molemmilta pitkiltä sivuilta käynnissä keskihalkaisijalle ratsujamme, jonka keskellä oli tarkoitus tehdä pysähdys. Pysähdyksen jälkeen jälkeen jatkaa suoraan eteenpäin, josta käännyttiin aina samaan suuntaan kohti uraa. Meillä onnistui pysähdykset Poksun kanssa oikein hyvin. Käynnissä poni oli vähän löysän tuntuinen ja huomasi kyllä, että poni oli mennyt jo päivällä aikaisemmin useamman tunnin.

Kuvista kiitos taas Viiville, ellei toisin mainita!


Hetken käyntityöskentelyn jälkeen siirsimme ponit raviin. Ennen tuntia hiukan mietitytti, mitenköhän kestän Pokemonin pomputtavassa ravissa, mutta loppupelissä ei ollut mitään ongelmia selässä pysymisessä. Olihan se ravi silti pomputtavaa, muttei todellakaan niin paha kuin olin kuvitellut sen olevan. Ravissa käänsimme poneja myös keskihalkaisijalle, mutta pysähdyksien sijaan teimme käyntisiirtymisiä. Ravissa Poksu oli ehkä vähän hitaan puoleinen, mutta siellä selässä se hitaampi vauhti tuntui oikein mukavalle. Käyntisiirtymät sujuivat ihan hyvin, vaikka olisi voinut lähteä vähän terävämmin takaisin raviin.

Kun olimme ravanneet toiseen suuntaan, vaihdoimme kierrosta lävistäjällä, jossa tehtävänä oli tehdä askeleen pidennys keventäen. Sen jälkeen poni aktivoituikin ja meni reippaammin ja sen kyllä huomasi, sillä samalla ravi pomputti huomattavasti enemmän. Tähän jälkimmäiseen suuntaan teimme ravista keskihalkaisijalle pysähdyksiä. Ne menivät vähän niin ja näin, mutta saimme kuitenkin muutaman onnistuneenkin pysähdyksen. Ennen käyntiin siirtymistä teimme vielä jokaisen sivun puolessa välissä ravin kokoamista, jotka menivätkin oikein hyvin. Ravien jälkeen siirsimme ponit käyntiin ja annoimme vähän pidempää ohjaa.


Laukkatehtävässämme jakauduimme kahdelle ympyrälle ja tällä kertaa olin Gerdan ja Alinan kanssa samalla ympyrällä. Ennen laukkaamista väistätimme ympyrän avoimella puoliskolla takaosaa. Siinä Poksu toimi ihan hyvin ja saatiin hyvät väistöt aikaiseksi. Sen jälkeen otimme ympäri ympyrää laukkaa. Aluksi Poksu lähti vähän hitaasti, mutta sen jälkeen se laukkasi ihan hyvin. Laukassa oli oikein hyvä istua, kun poni meni sen verran rauhallisesti. Muutama kesken kaiken tapahtunut siirtymä raviin tapahtui, mutta muuten olen laukkaan oikein tyytyväinen. 

Ensimmäisen kierroksen laukat eivät kuitenkaan mennyt niin onnistuneesti, vaikka poni kulkikin hyvin ja kiltisti eteenpäin. Jotkut teistä varmaan tietävätkin, että meillä on tunneilla käytössä korvanapit ja se oli kesken laukan tippumassa minun korvasta. Siinä samassa Alina pyysi minua oikaisemaan, ettei tule Gerdan kanssa liian lähelle oripoikaa, Siinä samalla yritin sitten säätää korvanappia takaisin korvaan sekä oikaista ponin kanssa, jotta Gerda saisi lisää tilaa itselleen. Tilanne kuitenkin vähän eskaloitui, kun tasapainoni petti, josta Pokemon luultavasti hiukan säikähti, sillä olin ihan kallistunut sen toiseen puoleen. Sitten se lähti vähän reippaampaan laukkaan, jonka seurauksena lensin selälleni maahan ja samalla sain kolautettua pääni aika kovasti maahan. Pään kolahduksesta, ei ole ainakaan toistaiseksi seurannut mitään erikoista, joten säikähdyksellä olemme ainakin vielä tähän mennessä selvinneet. Kiipesin kuitenkin heti takaisin selkään ja kävelin pienen hetken, jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa sekä ympyrää toiseen päätyyn, jossa jatkoimme laukkaamista.



Toisessa suunnassa emme väistättäneet takaosaa, vaan teimme laukannostoja ravista ympyrän avoimen puolen keskeltä, jonka jälkeen laukattiin puolet ympyrästä ja sitten siirtymä takaisin raviin. Laukannostot onnistuivat meidän osaltamme oikein hyvin ja laukassa Pokemon tuntui ihanan rauhalliselta sekä varsin kuuliaiselta. Muutamien nostojen jälkeen jatkoimme laukkaa koko ympyrällä, joka sujui myös ihan hyvin, eikä laukassa sattunut enää muita kommelluksia tällä kertaa.

Lopuksi otimme vielä ravia kenttää ympäri ja matkan varrella teimme ympyröitä. Muutaman kerran tasapaino meinasi hiukan heittää, mutta pysyin kuitenkin hyvin kyydissä, enkä enää tippunut toista kertaa. Ihan hyvä vain, että yhdellä tippumisella selvittiin, sillä siitäkin tuli jo suht kova isku tuonne takaraivoon. Ravailujen jälkeen siirryimme vielä käyntiin ja käynnissä annoimme vähän pidempää ohjaa, jonka jälkeen kävelimme talliin, jossa hoidin Pokemonin.

(c) Mila K.

Kaiken kaikkiaan tunnista jäi todella hyvä fiilis ja olin itsestäni ylpeä, että pysyin noin hyvin ponin kyydissä, eikä mitään muuta sattunut tunnin aikana kuin tuo yksi tumpsahdus. Pokemon oli mukava ratsastaa ja minua ei ollenkaan haitannut, että poni oli hiukan hitaampi tunnin aikana. Pakko todeta, että on se kyllä rikkaus, kun pääsee menemään noin upealla oripojalla, joka on vielä niin kiltti! Upea poni!


Varmaan huomasittekin, että blogini koki muodonmuutoksen perjantaina ja siitä voinkin kiittää vain ja ainoastaan Roosaa! Olen kyllä niin tyytyväinen tähän ulkoasuun, sillä sain sen mitä toivoinkin, eli jotain aivan erilaista. Olisi kiva kuulla tuolla kommenteissa teidän mielipiteitä tästä ulkoasusta sekä tästä postauksesta. Uskon, että Roosakin haluaa kuulla, mitä te oikein pidätte tästä!

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Rakas ystävänpäiväkirjani...

Monissa blogeissa on näkynyt useita kuukausia sitten nelijalkaisten kirjoittamia ystävänpäiväkirjoja. Tällä kertaa ajattelin päästää Gerdan kirjoittelemaan samaista postausta, johon sain alun perin idean Olgalta, mutta sen jälkeen olen saanut inspiraatiota mm. PihlaltaPiritalta ja Aamulta. Pidemmittä puheitta voidaankin mennä katsomaan, mitä Gerda eli suosikkiponini Kiviojalta on tänne blogiini oikein kirjoitellut!

Nimeni: He(i)ppa kaikki Ainon blogin lukijat, täällä minä, Gerda! Minua siis kutsutaan Gerdaksi, jos se on jäänyt vielä jollekin epäselväksi. Kutsumanimeni tulee ihan virallisesta nimestäni, joka onkin Pirttirannan Gerda. 



Ikäni: Minä olen vielä nuorta sorttia, enkä ole ollut vielä tuntikäytössä kuin vasta muutaman vuoden ajan. Olen kuitenkin syntynyt vuonna 2012, joten tällä hetkellä olen huimat kuusi vuotta vanha. Ja ne kaikki vuodet olenkin asustanut samassa osoitteessa, josta kerron vähän myöhemmin.


Osoitteeni: Tämä kohta tulikin nopeammin kuin ajattelinkaan, mutta nyt kuitenkin asiaan. Asustelen kuitenkin tällä hetkellä ja olen aina asunutkin Kiviojan Ponitallilla. Yleensä minut löytää sieltä muiden pikkuponien joukosta, joko tarhasta, pihatosta tai sitten kesäisin laitumelta, joka on kyllä ihan suosikki paikkani, kun sieltä löytyy paljon ruokaa sekä tilaa!


Perheeni: Minun isäni on Stjärnsunds Wictory ja äitini on Stjärnsunds Eileen. Vanhemmillani on myös yhteinen poika, joka on samalla myös minun veljeni ja sen nimi on Stjärnsunds Jimmy. Minulla on myös oma poika, jonka nimi on Pirttirannan Lego. 


Gerda ja sen viime kesäinen varsa

Väritykseni: Väriltäni olen ruskea. Minulla on ruskea karva sekä häntä että harja. Tämä minun oma värituntemukseni ei ole mikään täysi kymppi, mutta olen todella varma, että väritykseni mahtaa olla tummanruunikko. Korjatkaahan joku, jos olen todella pahasti väärässä. Olen täysin ruskea, eikä minulla ole laisinkaan mitään merkkejä, joka on kyllä hiukan harmi, sillä sellainen pieni tähtönen olisi aika suloinen tuossa minun otsassani.


Kuvaile itseäsi kolmella sanalla: Veikeä, haastava ja onnistumisien palkitseva poni. Hups, tuossa taisikin olla enemmän kuin kolme sanaa, mutta kolme asiaa kuitenkin.

Lempivärini:
Se on pinkki! Ehdoton lempivärini on pinkki ja se pukee minua kyllä parhaiten. Minulla on myös pinkki riimu, joka alkaa olla kyllä hiukan likainen, mutta silti se on kauniin näköinen päälläni. Olisipa kaikki varusteeni pinkkejä!!

Katsokaas minun hienoja pinkkejä päitsiä
(c) Salla L.

Lempiruokani: Erityisesti tykkään kaikista herkuista. Leipä on hyvää sekä tietysti myös porkkanat ja omenat. Harmikseni saan vain porkkanoita ja omenia liian harvoin, mutta leipää senkin edestä. Myös muutkin herkut kelpaavat minulle, mutta nämä tuli mieleen ensimmäisenä.

Lempieläimeni:
En ole päässyt tekemään ponien lisäksi erityisemmin tuttavuutta muihin eläimiin. Kotonani on kyllä kolme kisumirriä, joita kyllä näen aika usein, kun ne juoksentelevat välillä missä sattuu. Joskus myös niitä näkee kesken työpäivän, kun ne kipittävät keskeltä kenttää.

Lempikouluaineeni:
Noilla ihmisillä taitaa olla hiukan erilaisemmat kouluaineet, kun taas meillä poneilla on omanlaisensa kouluaineet. Niistä kouluaineista, mitä olen opiskellut lemppareitani ovat olleet väistöt. Niitä tykkään tehdä eniten uraa seuraten ja se onkin minulle kaikista helpointa. Haluan kuitenkin kehittyä väistöissä sekä muissa kouluaineissa vielä paljon. Lisäksi tykkään myös laukata ja siinä olenkin tehnyt kehityksen kannalta varsin suuren harppauksen. Nykyään menen rauhallista laukkaa, kun taas aikaisemmin kuljetin ratsastajiani ympäri kenttää täysiä. 

(c) Iina A.

Mistä pidän: Pidän todella paljon siitä, kun minua kehutaan ja annetaan rapsutuksia. Syöminen kuuluu myös lempipuuhiini niin myös nukkuminenkin. Mieluisiin puuhiini kuuluu myös maastoilu sekä esteiden hyppääminen, vaikka niiden parissa minulla on vähän tapana testata ratsastajia ja joskus jopa heittää ne maanpinnalle. 

Mistä en pidä:
Ötökät sekä satulavyön kiristys eivät ole missään nimessä lempipuuhiani. Nykypäivänä olen vähän tottunut ajatukseen, että satulavyötä täytyy kiristää aina ratsastamaan lähtiessä. Ötökät ovat kuitenkin edelleen ärsyttäviä, enkä missään nimessä jaksa niiden läsnäoloa minun elämässäni. 

(c) Sara L.

Ihanin hevoskokemukseni: Niitä on useita. Jos nyt mietitään niitä Ainon kanssa koettuja yhteisiä kokemuksia, niin sanoisin, että omia suosikkejani ovat olleet maastot, joissa ollaan päästy laukkailemaan kovaa. Olen myös pitänyt yhteisistä kisoistamme sekä tietysti myös siitä tänä keväänä olleesta estetunnista, jolloin sain kupsautettua Ainon kahteen kertaan alas selästäni.

Toivoisin:
Että elämäni saisi olla rentoa ja pääsisin kokemaan erilaisia juttuja sekä tutustuisin uusiin kavereihin. Ja tästä listasta ei saa unohtaa suurinta ja hartainta toivettani. Toiveenani olisi, että saisin paljon herkkuja sekä rapsutuksia!

Rakkaudella:
Ainon lempiponi, dartmoorinponitamma Gerda.

Gerda on pienestä pitäen tykännyt rapsutukista! Kuva vuodelta 2013.

Gerdan ensimmäiset tarinoinnit täällä blogissani oli nyt tässä. Mitä piditte? Ja olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia teille heräsi tästä postauksesta. Olitteko mahdollisesti nähneet näitä postauksia koskaan aikaisemmin ja mitä tykkäsitte?

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Mainio poni maastossa!

Kesän ensimmäinen maasto ratsastettiin 7.6.2018. Maastoon pääsin menemään lopulta pienien ponin muutoksien kautta minulle aivan uudella tuttavuudella, Iineksellä. Iines on siis kaunis ja kiltti 4-vuotias dartmoorinponi tamma.

Tallille saavuttuamme kävin hakemassa ponin laitumelta, jonka jälkeen jätin sen odottamaan hetkeksi sitä, että tulen hoitamaan sen. Harjasin ponin ja laitoin varusteet sille päälle. Iines oli hoitaessa todella kiltti, eikä häseltänyt omiaan. Pian lähdimmekin kentälle ja siellä nousin Iineksen kyytiin, jonka jälkeen kävelimme kentällä hetken aikaa ja sitten lähdimmekin kohti maastoa. 

Aluksi kävelimme aika pitkän matkan, tosin itse jouduin ottamaan muutaman ravipätkän jo käynnin aikana, sillä isot ponit menivät niin paljon reippaammin, joten jouduimme Alinan kanssa ottamaan isoja poneja kiinni ravilla, jottei jäätäisi ihan muista jälkeen. Kävelemisen jälkeen siirryimme raviin ja ravasimme vähän pidemmän pätkän. Iines jaksoi oikein mainiosti puksuttaa eteenpäin, vaikka ravissa menimme yhden vähän isomman ylämäenkin. 

Kuvista jälleen kiitos meidän vakiokuvaajallemme Viiville!

Laukkaa otimme pienen pätkän yhdellä vähän pidemmällä suoralla. Ajattelin, että Iines nostaisi laukan kiitoravin kautta, mutta se nousikin oikein hyvin ja jaksoi laukata mainiosti. Yhdessä vaiheessa spurttasimme ponin kanssa ja oli jotenkin rentouttavaa laukata vähän reippaammin!

Käännyimme laukkaamisen jälkeen metsätielle, jossa kävelimme aluksi hetken aikaa ja siellä annoinkin ponille vähän pidempää ohjaa. Metsässä otimme myös ravia sekä laukkasimme siellä vielä vähän lisää. Iines meni niin kiltisti, että ei voi muuta sanoa kuin hieno poni! Metsätie johti meidät lopulta osuuteen, jossa ei ollut kunnon polkuja ja siellä meidän täytyi rämpiä yksi aika jyrkähkö ylämäki, jotta päästäisiin takaisin tielle, Poni ei ollut siitä moksiskaan, eikä hätäillyt, vaikka jäimmekin siinä vaiheessa vähän muista jälkeen. Lopulta pääsimme kuitenkin yhdessä Alinan ja Gerdan kanssa muiden perään ja siitä jatkoimme käynnissä tiellä.


Hiekkatieltä poikkesimme vielä yhdelle mökkitielle, jossa kävelimme ja ravailimme jonkin matkaa. Paluumatkallamme pysähdyimme kahlaamaan järveen, jonne saimmekin kuvaajan paikalle ja sen ansiosta pääsimme lähtemään tallilta kotiin kivojen kuvien. Iines oli oikein kiltisti järvessä ja meni sinne hyvin. Poni osoittautui hiukan tylsäksi, kun ei näyttänyt miten järvessä tulisi polskia. Turvan se kuitenkin uskalsi laskea veteen, mutta sitä enempää Iines ei rohkaistunut tekemään. 

Loppumatkan kohti tallia kävelimme ja silloin annoinkin vähän pidempää ohjaa ponille. Tallille saapuessamme otimme muutamat kuvat maasta ja hoidimme ponit tallissa, jonka jälkeen veimme ne ulos. Oli jotenkin todella rentouttavaa käydä taas hetken tauon jälkeen maastossa ja pakko myöntää, että on tuo Iines todella ihana tapaus ja menisin sillä kyllä mielelläni kentälläkin! 

Poni ei ihan hallinnut tuota polskuttelemista, joten piti vähän itse avittaa!


Mitään kommelluksia ei kyllä sattunut reissun aikana, mutta olihan tuo aikamoinen hyvän mielen maasto. Nämä tällaiset on kyllä ihan parhaita, tosin kyllä ne kommellukset tuovat iloa ja jännitystä elämään, joten sellaisetkin kelpaisivat aina välillä! 

Tämä postaus taisi olla nyt aika pitkälti tässä. Olisi kiva kuulla, mitä tykkäsitte ja miten teidän maastoilut ovatkaan viime aikoina oikein menneet! Katsotaan, jos saisin vielä lähiaikoina jonkinlaista materiaalia taas tänne blogiin.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Toukokuu 2018

Nyt on alkanut jo jonkin aikaa odotettu kesäloma ja se tarkoittakin sitä, että minullakin on enemmän aikaa tuhlata tähän blogiin, joten luvassa varmasti paljon postauksia! Oma kesälomani alkoi kevätjuhlan jälkeen mökkeilyllä, kun lähdin Jennan perheen mukana Jennan mökille. Kesän ensimmäiset kaksi viikkoa olen kesätöissä, mutta siitä eteenpäin suunnitelmat loppu kuulle ovat hiukan auki. Loppu kesän suunnitelmista varmaankin lisää hiukan myöhemmin.

Tänään kuitenkin ollaan taas perinteisen kuukauden aloitus postauksen parissa ja käydään läpi vasta päättynyt kuukausi. Nyt siis hiukan ajatuksia ja faktoja toukokuulta.

Luetuin postaus sekä oma suosikki tekeleeni

Toukokuun aikana sain kirjoitettua yhteensä seitsemän postausta ja tällä kertaa postaukset olivat varsin ratsastustunti painotteisia. Niiden lisäksi mukaan mahtui kuitenkin muutama muukin postaus, joten blogissa ei ollut toukokuussa vain tuntikuulumisia. Luetuimmaksi postaukseksi pääsi juurikin yksi niistä muista postauksista ja se oli postaus, jossa vastailin teidän lähettämiinne kysymyksiin. Sille tuli näyttökertoja yhteensä 421, joka on varsin hyvä saavutus! Jos sen lukeminen on jäänyt teiltä välistä, niin sen voit tehdä nyt tästä linkistä.

Omasta mielestäni onnistuin parhaiten tuossa kuukauden luetuimmassa postauksessa sekä myös sellaisessa postauksessa, jossa kerroin viime kuukauden kouluratsastuskisoista Gerdan kanssa. Mielestäni molemmista teksteistä tuli omalla tavallaan rennot ja niiden kirjoittaminen oli myös enemmän kuin mieluisaa. Kisapostauksen voit käydä lukemassa täältä.


Kuukauden näyttökerrat

Huhtikuun postauksessa mainitsin postausta kirjoittaessa, että näinköhän toukokuussa pystytään päihittämään huhtikuun näyttökerrat ja niinhän siinä kävi. Aika tasaiset luvut tuli, mutta silti toukokuu vei näyttökerroissa voiton 2181 näyttökerralla, mahtavaa! Saa nähdä pystytäänkö nuo lukemat ylittämään alkaneen kuukauden aikana!


Kuukauden kommentti ja kommentoijat

Kommentteja on sadellut toukokuun aikana vähän vaihtelevasti, mutta pääosin jokaiseen postaukseen niitä on kuitenkin tullut kehuttava määrä. Edellisiin kuukausiin verrattuna toukokuussa tuli niiden positiivisten kommenttien lisäksi myös muutama ei niin positiivinen kommentti, joita onkin tullut harvinaisen vähän tänne blogiin. Kaikki kommentit olivat kuitenkin omalla tavallaan hyviä ja kaikkien kommenttien seasta valikoitui kaksi ihanaa kommenttia.

Toinen niistä oli Siirin laittama kommentti, joka oli jotenkin omalla tavalla tsemppaava ja siitä sai vain boostia eteenpäin, kun taas toinen oli Pihlan lähettämä kommentti. Nämä molemmat kommentit saivat minut jotenkin todella hyvälle tuulelle, joten kiitos paljon niistä sekä suuri kiitos myös kaikille muille kommentteja lähettäneille!



Kaikista eniten toukokuun aikana kommentteja lähettivät alla mainitut henkilöt. Kiitos erityisesti teille ihanista ja tsemppaavista kommenteista! Arvostan suuresti teitä sekä kaikkia muita, jotka jaksatte jättää tänne blogiini kommentteja. 

Siiri - 5 kommenttia
Pihla - 4 kommenttia
Iina Husu - 2 kommenttia

Kuukauden suosikkiblogi

Nykyään aina tulee sellainen tunne, että kuukauden aikana mikään blogi ei ole erityisemmin erottunut joukosta tai mikään blogi ei ole jäänyt vain mieleen. Toukokuussa kerkesinkin aika kivasti lueskelemaan muiden blogeja, kun kaikki koulukiireet oli saatu päätökseen. Kaikkien blogien joukosta mieleen jäi kuitenkin eniten Pihlan blogi, joka kantaa nimeä Koukussa viiteen askellajiin. Mielestäni blogissa oli mukavasti erilaista materiaalia, jota luki kyllä enemmän kuin mielellään. Jos Pihlan blogi on jostain kumman syystä sinulle vielä vieras, niin käyhän kurkkaamassa, mitä kaikkea Pihla oikein on blogissaan kirjoittanutkaan. Kyseessä mukavan rento ja mahtava issikkablogi. 


Tykätyin Instagram-kuva

Ennätyksiä tehtiin myös toukokuun aikana tykkäyksien määrissä Instgramin puolella. Kaikista eniten tykkäyksiä sai kuva Sintistä ihmettelemässä järvessä olevaa kiveä. Kuva on omaankin mieleen ja siinä värit sattuvat ainakin omasta mielestäni aika hyvin kohdalleen. Tykkäyksiä tuli kuvalle 206, joka on siis tilini historian suurin tykkäysmäärä.


Kuukauden ratsu ja ratsastustunti

Toukokuun aikana minulla kerkesi olla yhteensä seitsemän ratsastuskertaa, joista yksi oli kouluvalmennus ja toinen koulukisat, mutta loput olivatkin ratsastustunteja. Tunneille menin Ciriuksella, Etydillä ja Pokemonilla sekä Gerdalla useampaankin otteeseen. Kuukauden ratsuksi valikoitui tällä kertaa Gerda, sillä siltä olen oppinut toukokuun aikana ihan vallattomasti. Gerdan kanssa käytiin läpi vähän kaikenlaisia fiiliksiä, mutta pääosin jäi ponista oikein hyvä fiilis. Toukokuun aikana Gerda ennätti heivata minut myös erikoisesteiden merkeissä alas selästä, mutta se vain rohkaisi jatkamaan ratsastusta. Gerdan kanssa pyörähdettiin myös koulukisoissa ja ne menivätkin meidän osalta oikein mainiosti! 

(c) Emilia Nerg
Tällaisissa tunnelmissa vietettiin siis toukokuu. Kuukaudesta jäi kaikin puolin hyvä mieli ja innolla odotan, mitä tämä alkanut kesä tuo oikein tullessaan. Tämän postauksen myötä haluankin toivottaa oikein hyvää kesää teille kaikille blogini lukijoille!

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Pelkoa & elämäniloa

Vielä näin toukokuun päätteeksi ajattelin rustailla tänne blogiin jonkinlaista kuvapostausta ja sainkin idean, että voisin valkkailla kevään aikana otetuista poni- ja ratsastuskuvista kuvia, jotka vastaavat kavereideni lähettämiä adjektiivejä. Osa saamistani sanoista osoittautui todella haasteellisiksi, mutta sain kuitenkin kasattua tähän postaukseen useamman kuvan pienin perusteluin, miksi juuri valitsin sen kuvan. Toivotaan, että ymmärsitte. 

(c) Heidi Nisonen
Tämä on näistä kuvista ensimmäinen ja viimeinen, jota en osaa perustella kovinkaan hyvin. Kuulostaa varmaankin todella kummalliselta, mutta minulle tästä kuvasta tulee mieleen jotenkin hento ja taianomainen maailma. Kuvassa tulee valo siten, että se aiheuttaa minulle moisen fiiliksen.

(c) Alina Tervonen

Kuvia selaillessani huomasin tämän kuvan talvelta Pokemonin kanssa ja mielestäni otoksen pystyi hyvin yhdistää sanaan "kosketus". En tiedä, mitä te oikein ajattelette kuvasta, mutta minun mielestä siinä on jotenkin todella läheinen tunnelma minun ja Poksun välillä.

(c) Viivi Vanhanen

Tämä pieni kultainen poni tuo elämään iloa ihanalla suloisuudellaan ja veikeydellään. Elämäniloa Sunshine toi myös tällä estetunnilla, jonka pääsin menemään sillä keväällä. Tämän vuoksi valitsin tuon kuvan, sillä tuohan noin suloinen poni, niin paljon elämäniloa.


Voi pientä, kun kuvan otto vaiheilla alle vuorokauden ikäisellä varsalla oli niin paljon ihmeteltävää kaikkialla. Kuvassa poni ihmettelee niin suurta kiveä ja varsan emällä Jasulla on myös kaukana tulevaisuudessa jotain ihmettelemistä. Eikö tähän kuvaan sovi juuri täydellisesti tuo sana "ihmeellinen".


Tämä kuva on otettu hiihtoloman aikana, kun olimme tallilla irtohypyttämässä poneja. Mielestäni kuvasta ilmenee hyvin Sintin reipas vauhti ja sanaa "reipas" voisi hyvin korvatakin sana "vauhti". Kuva oli kuitenkin yksi tähän sanaan sopivimmista kuvista, joten siksi valitsin tämän otoksen tähän.

(c) Viivi Vanhanen
Ei, minua ei pelottanut, vaan ponia taisi hiukan pelottaa noinkin hurja vesimatto, sillä ponin tarvitsi tehdä noin eksoottisia hyppyjä pienelle matolle. Eikä tämä este ollut Gerdalle se ainut jännittävä este, vaan tunnin aikana muutkin esteet saattoivat jännittää hiukan pientä ja viatonta ponia.

(c) Sara Laakkonen

Gerda! <3 Ponista on tullut viimeisien kuukausien aikana minulle niin tärkeä, etten ole varmasti koskaan tykästynyt keneenkään poniin yhtä paljon. Tätä kuvaa edelsi onnistunut koulurata yhdessä Gerdan kanssa. Vaikkei kuva ehkä joidenkin mielestä kuvaakaan rakkautta, niin silti se rakkaus ponia kohtaan on ikuistettu tähän kuvaan.


Eikö olekin hellyttävä kuva Ennistä ja aidan toisella puolella olevasta kesän 2017 varsasta. Mielestäni kuvassa on jotenkin todella ihana tunnelma ja tästä tulee mieleen jotenkin hellyttävä ystävyys. 

Tässä oli kuitenkin nämä kuvat! Olisi kiva kuulla, mitä piditte postauksesta ja osuivatko adjektiivit teidän mielestä hyvin näihin valitsemiini kuviin. Kertokaahan myös, jos teillä olisi mahdollisesti jonkilaisia toiveita kesäkuun postauksiin!