Kaksi uutta ponituttavuutta ja monta vanhaa // Ratsastusleiri osa 2

Leiripostauksien kanssa suunnitelmat menivät hiukan uusiksi, joten kaksi viimeistä osaa ei ole vielä tulleet ulos, mutta ajattelin, että nyt olisi hyvä aika toisen leiripostauksen. Tänään siis toisen leiripostauksen parissa!

Keskiviikkona olimme taas kahdeksan aikoihin tallilla ja heti tallille päästyä menin katsomaan päivän listan, jossa minun nimeni kohdalla luki minulle aivan uuden tuttavuuden nimi, Leija. Hetken tallilla oleilun jälkeen, menin hakemaan laitumelta suomenhevostamma Leijaa. Heti talliin päästyä aloin hoitamaan uljasta ratsuani, sillä olin ensimmäisellä tunnilla, eikä meillä ollut aikaa yhtään hukattavaksi.

Kun olin saanut Leijan hoidettua ja varustanut sen sekä itseni, niin lähdin kentälle. Kentällä hyppäsin Leijan kyytiin ja lähdin kävelemään kenttää ympäri. Tunnilla meillä oli esteitä, joten teimme aika tiiviin ja nopean alkuverryttelyn. Aloitimme ravailemalla kenttää ympäri ja teimme ympyröitä. Toisessa päädyssä meillä oli pääty-ympyrällä puomi, jota tulimme ravissa ja hetken kuluttua myös laukassa. Laukkasimme myös pääty-ympyrän lisäksi kenttää ympäri ja siinä Leija tuntui oikein mukavalta ja huomasin erityisesti pääty-ympyrällä, että se kääntyy todella herkästi.

Tunnilta ei ole vesisateen vuoksi materiaalia, mutta tässä kuvassa Leija.

Verkkailujen jälkeen aloitimme hyppäämisen pysty pysty linjalla, joka oli B-H-linjalla. Niiden hyppääminen oli meidän osalta vähän säätämistä, sillä tie oli vähän huono ja Leijan hyppytyyli oli hiukan erikoinen. Tämän jälkeen saatoimme tulla, joko tehtävän uudelleen, mutta jälkimmäisen pystyn sijasta oli okseri, tai sitten lisäsimme tehtävään kapean esteen M-E-linjalla ja ehkä vielä kahden lankkuesteen sarjan toisella pitkällä sivulla, en tosiaan muista miten se menikään. Mutta sen muistan, että välillä tiet eivät olleet mitään parhaimmistoa. Seuraavaksi tulimme vielä yhden radan, jossa oli tämä sama alku ja lopuksi vielä toisella pitkällä sivulla oli vesimatto. Rata meni paikoittain ihan hyvin. Välillä tuli vähän huonoja lähestymisiä ja huonoja teitä sekä joskus hyppyyn mukaan pääseminen oli vähän haasteellista, mutta kaikista esteistä selvittiin.

Tässä on kaksi viimeisintä rataa ja lähtö on L-päädystä.

Ihan lopuksi otimme vielä saman radan, mutta joitain esteitä korotettiin. Korkein oli sarjan B-osa, jonka korkeus oli 85cm. Jotkut hypyt olivat ihan hyviä muistikuvieni mukaan, mutta jotkut taas puolestaan vähän huonompia. Ja, jos muistan ihan oikein, niin vedelle tuli vähän huonompi hyppy, joten saatoin tulla sen heti uudelleen. Olin silti rataan ihan tyytyväinen sekä uljaaseen ratsuuni, jonka kanssa oli välillä vähän hakemista, että miten hevosta pitää oikein ratsastaa, ja niin.

Esteiden jälkeen otimme vielä loppuverkat, jonka jälkeen annoin Leijan seuraavan tunnin ratsastajalle ja itse lähdinkin sen jälkeen hetkeksi talliin. Aikalailla toisten tunnin lopussa menimme katsomaan vielä niiden viimeiset hypyt ja sitten korjasimme esteet pois. Tämän jälkeen autoimme toisia ja lähdimme syömään.

Ruokana meillä taisi olla kinkkukiusausta ja jälkiruokana meillä oli rahkaa tai jäätelöä. Ruuan jälkeen meillä olikin taas tuttuun tapaan kioski sekä vapaa-aikaa. Vapaa-ajan hyödynsimme ulkona vesisateessa seikkailen huput päässä. Ehkä parempi olla kertomatta lisää, mutta hauskaa meillä kumminkin oli!

Vapaa-ajan jälkeen meillä oli teoriaa, jossa käsittelimme jollain tapaa hevosen terveyttä. Ensimmäisenä meillä oli, jonkin hauteen tekemistä polveen, joka osoittautui jokseenkin suht haasteelliseksi puuhaksi. Sitten meillä oli vielä muita terveyteen liittyviä asioita, kuten kuumeen mittaus ja se mistä voi tunnistaa kipeän hevosen. Kuuntelimme myös suoliston ääniä ja niin edelleen. 

Kun teoriat oltiin käsitelty, niin valkkasimme vielä tuntilistalta seuraavan tunnin ratsut, jonka jälkeen haimme ne sisälle ja sitten lähdimmekin suoraa tietä syömään välipalaa. Välipalan jälkeen autoimme toisia tuntilaisia ponien kuntoon laitossa, jonka jälkeen meninkin  harjailemaan omaa ratsuani Gerdaa. Gerdan harjasuoperaation jälkeen kävin kuvailemassa toisia tuntilaisia ja, sitten lähdinkin varustamaan poniani. Kun kaikki oli valmista, löysin itseni Gerdan selästä kävelemässä alkukäyntejä.

Ratsastustuntimme aloitimme ihan vain kävelemällä ympäri kenttä, jonka jälkeen otimme ohjat tuntumalle ja saimme ohjeeksi tehdä ravissa työskentelyä omatoimisesti, jonka jälkeen laukkasimme. Ravissa tein paljon ympyröitä ja yritin saada Gerdan kanssa hyvän ja rauhallisen tahdin, eikä hirvittävän kiireellistä menoa. Gerda menikin yllättävän mukavasti jo heti alkukättelyssä. Laukkaa otimme ympäri kenttää ja samalla teimme päätyihin pääty-ympyröitä. Välillä Gerda vain päätti, ettei liikuta, mutta kyllä se sitten lähti, kun pyysi eteenpäin ja sitten se laukkasikin oikein mukavassa tahdissa ympäri kenttää. Välillä vauhtia oli enemmän ja välillä vähän vähemmän, mutta pääasia, että poni tuntui hyvältä ratsastaa.

Alkuverkan jälkeen ryhdyimmekin tositoimiin ja aloimme tulemaan väistöjä. Väistöjä teimme siten, että tulimme pitkällä sivulla uran sisäpuolelta ja väistätimme poniemme takaosaa uralle päin. Väistöt eivät menneet kovinkaan hyvin. Paikoittain tuli muutamia väistöpätkiä, mutta suurimmaksi osaksi ne menivät miten meni. Tehtävään tuli haastavuutta, kun meidän piti asettaa poneja vielä uralle päin samaan aikaan, kun väistätimme niiden takajalkoja uralle. Tosin tämä asetus tapahtui vasta silloin, kun väistöt sujuivat. Eli käytännössä en päässyt oikein asettamaan Gerdaa uralle, kun väistötkään eivät onnistuneet.

Teimme väistöjä molempiin suuntiin. Toiseen suuntaan taisimme tulla väistöjä vain ravissa ja toiseen suuntaan käynnissä sekä ravissa. Väistöjen jälkeen kävelimme hetken aikaa ja sitten aloimme työskentelemään laukassa. En muista teimmekö siinä mitään erikoista, mutta ainakin laukkasimme kenttää ympäri ja teimme pääty-ympyröitä. Gerda meni paikoittain oikein mukavassa tahdissa ja olin todella tyytyväinen siihen, miten kivasti Gerda liikkuikaan laukassa. 

Laukkojen jälkeen otimme vielä loppuverryttelyt, joissai Gerda tuntui Super hyvältä! Se meni juuri sopivaa tahtia ja alkoi paikoittain hakeutumaan jollain tapaa myös muotoon, erityisesti ympyröillä. Loppu ravailujen jälkeen otimme vielä käynnit ja sitten suuntasimme talliin, jossa otin Gerdalta varusteet pois ja jätin sen hoidettavaksi illan tuntilaiselle.

Kotiin lähdimmekin melkeinpä samantien, kun olimme saaneet hommat hoidettua ja jäimmekin odottelemaan seuraavan päivän pitkää tallipäivää!

Aamuselta kävimme katsomassa tuntilistamme, jossa lukikin minun kohdalla minulle aivan uuden connemaraponin nimi, Erin. Ja koska olin vasta jälkimmäisellä tunnilla, niin menin Pihlan kanssa katselemaan ja kuvailemaan kolmen pienen tiistaina syntyneiden varsojen touhuilua laitumelle. Olivathan ne varsin ihania! Sen jälkeen menimme talliin ja siellä autoimme toisia hetken, jonka jälkeen he lähtivätkin jo kentän suunnalle. Siellä he nousivat ponien selkään ja aloittivat ratsastustunnin. 

Minun ei tarvinnut hoitaa Eriniä, joten menin kentänlaidalle katselemaan, mitä tuntialiset oikein tekevät ja samalla tietenkin kuvailin heidän menoaan! Kun kello alkoi olemaan sen verran paljon, että tuntini alkuun ei ollut kovinkaan paljoa aikaa, niin lähdin talliin ja laitoin omat ratsastusvarusteeni päälle ja menin odottelemaan Erinin selkään pääsyä.

Hetken kuluttua olin hypännyt ponin selkään, säätänyt jalustimet sopiviksi ja lähtenyt kävelemään kenttää ympäri. Teimme tunnilla kolmikaaristakiemurauraa ja perinteiseen tyyliin ihan vain voltteja. Tulimme ensin kolmikaarisen käynnissä, jonka jälkeen siirsimme ponit raviin. Ravissa Erin tuntui oikein mukavalta, oli vähän hidas, eikä liikkunut pohkeesta heti eteenpäin. Hetken ravailujen jälkeen laitoimme jalustimet kaulalle ja jatkoimme ravissa ilman jalustimia. 

Kun olimme ottaneet jalustimet pois jaloista, aloimme työstämään kolmikaarista hiukan enemmän. Teimme voltteja sen aikana tietyissä kohdissa sekä pysäytimme ponit aina keskihalkaisijalla, sen keskimmäisellä kaarella. Tämä tehtävä meni ihan hyvin. Välillä pysäytykset menivät vähän  valumalla, mutta kyllä joskus tuli ihan hyviäkin pysäytyksiä.

Ravi työskentelyn jälkeen otimmekin laukkaa. Työstimme myös laukkaa kolmikaarisella siten, että laukannosto B:kirjaimesta laukka ja laukassa ympyrä heti pitkän sivun alussa ja siitä jatkettiin keskimmäisen kaaren keskihalkaisija kohdalle saakka laukassa ja siitä sitten raviin. Ravissa jatkettiin, kunnes laukka nostettiin vastakkaisesta kohdasta, mistä siirryttiin raviin ja loppu kiemura jatkettiin ympyrän kanssa laukassa loppuun. Raviin siirryttiin vasta M:kirjaimestä, ellei baana ollut vapaa ja pystynyt jatkamaan suoraan uudelle kierrokselle.

Tehtävään tuotti haastetta ainakin omalle kohdalleni jalustimet, jotka pitivät pitää edelleen kaulalla. En meinannut menettää tasapainoani, kun vain muutaman kerran ja kaiken lisäksi Erin oli aika hidas, ehkä hiukan väsynytkin, sillä olihan se mennyt jo yhden tunnin ennen omaa tuntiani. Kiemuraura tehtävän jälkeen otimme vielä laukkaa kenttää ympäri, jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme samat tehtävät, mutta vain toisessa suunnassa.

Laukkailujen jälkeen otimme vielä ravia ja vihdoin ja viimein saimme ottaa jalustimet takaisin jalkaan. Voi ei, kun ne tuntuivat niin lyhyiltä. Loppuraveissa menimme vielä kenttää ympäri keventäen ja teimme ympyröitä vähän väliä. Ravailujen jälkeen siirryimme käyntiin ja annoimme poneille pitkät ohjat. Kun päivän ensimmäinen tuntini oli ohi, hoidin Erinin ja vein sen tarhaan.

Sitten olikin vuorossa ruokailu, jolloin ruokana meillä oli hyvää kalakeittoa ja jälkiruuaksi joko jäätelöä tai sitten mansikkarahkaa. Ruuan jälkeen kioskin kautta vapaa-ajalle. Vapaa-ajalla keinuimme jonkin aikaa ja nauroimme, jonka jälkeen menimmekin kentälle ratsastamaan toisillamme. Meillä oli myös nopeusratsastuskilpailut. Eipä me muuta siinä kerettykään, koska meidän piti mennä lyhyeen teoriaan, jossa kävimme nopeasti kerraten jänne- ja hivutussuojat .

Lyhyehkön teorian jälkeen ratsastuksenopettajamme saapui talliin, hän kirjoitti meidän tulevan laavuretkemme ponit taululle. Tosiaan lähdimme kaikkien leiriläisten, ratsastuksenopettajamme sekä kahden avustajan ja tietenkin ponien kanssa laavulle ratsain. Itse sain sen, jonka halusinkin, eli pikkuisen Eetun! Lähdimme saman tien hakemaan poneja sisälle, jonka jälkeen alkoi harjausoperaatio. Kavioita putsatessa huomasinkin, että Eetun kengät olivat vähän kummallisesti, joten ne vielä otettiin irti ennen satulointia. Kenkien pois oton  jälkeen kaikki varusteet päälle ja sitten kentälle nousemaan Eetun selkään.
kanssa.

Kun kaikki oli valmista ja järjestys oltiin saatu sovittua, niin lähdimme matkaan. Alkumatkasta kävelimme jonkin verran, mutta, kun olin siellä peräpäässä ja poneja oli joka kokoa, niin jouduimme kyllä käynnissäkin vähän väliä ravailemaan, että saatiin jonoa kiinni. Ravasimme myös koko porukan voimin ja Eetu tuntui todella vauhdikkaalta. Päätimme myös kokeilla laukkaa, joka sujuikin yllättävän hyvin, eikä kukaan kahdentoista ponin jonossa temppuillut laisinkaan. Vaikka tarkoitus olikin mennä rauhallista laukkaa, niin mehän spurttailimme siellä menemään, sen minkä kerkesimmekin.

Laukkailujen jälkeen olimmekin jo pusikossa, jossa pystyi menemään vain käyntiä, joten loppumatka meni hiukan rauhallisemmissa merkeissä. Sitten saavuimme laavulle ja siellä söimme makkaraa ja keksiä sekä joimme mehua. Laavulla meillä meni jonkin verran aikaa, jonka jälkeen hyppäsimme takaisin ponien kyytiin ja lähdimme kävelemään tallille päin. Takaisin meno matkalla otimme vielä ravia ja käväisimme myös kahluuttamassa poneja matkan varrella olevassa järvessä. Tallille saavuttuamme, tulimme ponien selästä alas ja veimme ne talliin sekä hoidimme ne. Sen jälkeen meillä olikin aikaa odotella illan tuntia. Minä kuvailin toista tuntia ja söin myös eväät. Ja sitten, kun kello oli sen verran paljon, niin lähdin hoitamaan illan ratsua, Celesteä.

Kun kello oli puoli seitsemän menin Celesten kanssa kentälle ja hyppäsin sen kyytiin. Alkuun teimme  perinteisesti alkukäynnit ja sitten aloimme ravaamaan. Ravissa teimme ympyröitä sekä menimme puomeja. Tässä tehtävässä tuli oikein hyviä pätkiä ja saatiin kehujakin Pamilta. Teimme tätä puomitehtävää molempiin suuntiin. Ravissa Celeste tuntui todella hyvälle. Poni olisi toki voinut taipua hiukan enemmän ympyröillä ja kulmissa.

Ravin jälkeen taisimme ottaa hengähdystauon poneille sekä ratsastajille ja siinä välissä kävelimme. Sen jälkeen tulimme laukassa ravitehtävän puomeista tehtyä puomikasaa, jota ennen oli tarkoitus tehdä laukassa voltti. Tässä tehtävässä oli tarkoitus saada poni sellaisessa laukassa tehtävälle, että puomikasa osuisi juuri oikealle kohdalle ja se sujuikin meiltä yllättävän hyvin. Saimme kehuja Pamilta onnistuneista kerroista ja se sai kyllä aina vain kerta kerralta paremman fiiliksen. Puomikasaa tulimme molempiin suuntiin ja otimme myös laukkaa ihan vain kenttää ympäri. Laukassa Celeste yllättikin minut täysin, sillä yleensä, kun olen mennyt sillä, niin se on lähtenyt aina tohottamaan, ihan miten sattuu, mutta tällä kertaa se meni oikein mukavaa ja letkeää laukkaa!

Laukkailujen jälkeen otimme vielä loppuverryttelyssä rentoa ravia kenttää ympäri ja samalla teimme myös paljon ympyröitä. Ravailujen jälkeen siirryimme käyntiin ja kävelimme pitkin ohjin. Kokonaisuudessaan tunnista jäi super hyvä fiilis ja Celeste tuntui ihan eri ponilta, millä olen edes koskaan aijemmin mennyt. Tunnin jälkeen putsasin vielä kaviot ja harjasin vähän sekä pesimme ponin pesupaikalla. Sitten vein sen laitumelle ja menin kuvaamaan Sallan ja Elsan kanssa poneja. Sen jälkeen lähdimmekin kohti kotia.

Tässä tällä kertaa tämä, vähän pidempi leiripostaus! Toivottavasti piditte postauksesta! Yritän vielä tähän viikonloppuun saada viimeisenkiin leiripostauksen julkaistua ja sitten päästäisiin ihan ajankohtaisiin aiheisiin!