-->

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Rakas ystävänpäiväkirjani...

Monissa blogeissa on näkynyt useita kuukausia sitten nelijalkaisten kirjoittamia ystävänpäiväkirjoja. Tällä kertaa ajattelin päästää Gerdan kirjoittelemaan samaista postausta, johon sain alun perin idean Olgalta, mutta sen jälkeen olen saanut inspiraatiota mm. PihlaltaPiritalta ja Aamulta. Pidemmittä puheitta voidaankin mennä katsomaan, mitä Gerda eli suosikkiponini Kiviojalta on tänne blogiini oikein kirjoitellut!

Nimeni: He(i)ppa kaikki Ainon blogin lukijat, täällä minä, Gerda! Minua siis kutsutaan Gerdaksi, jos se on jäänyt vielä jollekin epäselväksi. Kutsumanimeni tulee ihan virallisesta nimestäni, joka onkin Pirttirannan Gerda. 



Ikäni: Minä olen vielä nuorta sorttia, enkä ole ollut vielä tuntikäytössä kuin vasta muutaman vuoden ajan. Olen kuitenkin syntynyt vuonna 2012, joten tällä hetkellä olen huimat kuusi vuotta vanha. Ja ne kaikki vuodet olenkin asustanut samassa osoitteessa, josta kerron vähän myöhemmin.


Osoitteeni: Tämä kohta tulikin nopeammin kuin ajattelinkaan, mutta nyt kuitenkin asiaan. Asustelen kuitenkin tällä hetkellä ja olen aina asunutkin Kiviojan Ponitallilla. Yleensä minut löytää sieltä muiden pikkuponien joukosta, joko tarhasta, pihatosta tai sitten kesäisin laitumelta, joka on kyllä ihan suosikki paikkani, kun sieltä löytyy paljon ruokaa sekä tilaa!


Perheeni: Minun isäni on Stjärnsunds Wictory ja äitini on Stjärnsunds Eileen. Vanhemmillani on myös yhteinen poika, joka on samalla myös minun veljeni ja sen nimi on Stjärnsunds Jimmy. Minulla on myös oma poika, jonka nimi on Pirttirannan Lego. 


Gerda ja sen viime kesäinen varsa

Väritykseni: Väriltäni olen ruskea. Minulla on ruskea karva sekä häntä että harja. Tämä minun oma värituntemukseni ei ole mikään täysi kymppi, mutta olen todella varma, että väritykseni mahtaa olla tummanruunikko. Korjatkaahan joku, jos olen todella pahasti väärässä. Olen täysin ruskea, eikä minulla ole laisinkaan mitään merkkejä, joka on kyllä hiukan harmi, sillä sellainen pieni tähtönen olisi aika suloinen tuossa minun otsassani.


Kuvaile itseäsi kolmella sanalla: Veikeä, haastava ja onnistumisien palkitseva poni. Hups, tuossa taisikin olla enemmän kuin kolme sanaa, mutta kolme asiaa kuitenkin.

Lempivärini:
Se on pinkki! Ehdoton lempivärini on pinkki ja se pukee minua kyllä parhaiten. Minulla on myös pinkki riimu, joka alkaa olla kyllä hiukan likainen, mutta silti se on kauniin näköinen päälläni. Olisipa kaikki varusteeni pinkkejä!!

Katsokaas minun hienoja pinkkejä päitsiä
(c) Salla L.

Lempiruokani: Erityisesti tykkään kaikista herkuista. Leipä on hyvää sekä tietysti myös porkkanat ja omenat. Harmikseni saan vain porkkanoita ja omenia liian harvoin, mutta leipää senkin edestä. Myös muutkin herkut kelpaavat minulle, mutta nämä tuli mieleen ensimmäisenä.

Lempieläimeni:
En ole päässyt tekemään ponien lisäksi erityisemmin tuttavuutta muihin eläimiin. Kotonani on kyllä kolme kisumirriä, joita kyllä näen aika usein, kun ne juoksentelevat välillä missä sattuu. Joskus myös niitä näkee kesken työpäivän, kun ne kipittävät keskeltä kenttää.

Lempikouluaineeni:
Noilla ihmisillä taitaa olla hiukan erilaisemmat kouluaineet, kun taas meillä poneilla on omanlaisensa kouluaineet. Niistä kouluaineista, mitä olen opiskellut lemppareitani ovat olleet väistöt. Niitä tykkään tehdä eniten uraa seuraten ja se onkin minulle kaikista helpointa. Haluan kuitenkin kehittyä väistöissä sekä muissa kouluaineissa vielä paljon. Lisäksi tykkään myös laukata ja siinä olenkin tehnyt kehityksen kannalta varsin suuren harppauksen. Nykyään menen rauhallista laukkaa, kun taas aikaisemmin kuljetin ratsastajiani ympäri kenttää täysiä. 

(c) Iina A.

Mistä pidän: Pidän todella paljon siitä, kun minua kehutaan ja annetaan rapsutuksia. Syöminen kuuluu myös lempipuuhiini niin myös nukkuminenkin. Mieluisiin puuhiini kuuluu myös maastoilu sekä esteiden hyppääminen, vaikka niiden parissa minulla on vähän tapana testata ratsastajia ja joskus jopa heittää ne maanpinnalle. 

Mistä en pidä:
Ötökät sekä satulavyön kiristys eivät ole missään nimessä lempipuuhiani. Nykypäivänä olen vähän tottunut ajatukseen, että satulavyötä täytyy kiristää aina ratsastamaan lähtiessä. Ötökät ovat kuitenkin edelleen ärsyttäviä, enkä missään nimessä jaksa niiden läsnäoloa minun elämässäni. 

(c) Sara L.

Ihanin hevoskokemukseni: Niitä on useita. Jos nyt mietitään niitä Ainon kanssa koettuja yhteisiä kokemuksia, niin sanoisin, että omia suosikkejani ovat olleet maastot, joissa ollaan päästy laukkailemaan kovaa. Olen myös pitänyt yhteisistä kisoistamme sekä tietysti myös siitä tänä keväänä olleesta estetunnista, jolloin sain kupsautettua Ainon kahteen kertaan alas selästäni.

Toivoisin:
Että elämäni saisi olla rentoa ja pääsisin kokemaan erilaisia juttuja sekä tutustuisin uusiin kavereihin. Ja tästä listasta ei saa unohtaa suurinta ja hartainta toivettani. Toiveenani olisi, että saisin paljon herkkuja sekä rapsutuksia!

Rakkaudella:
Ainon lempiponi, dartmoorinponitamma Gerda.

Gerda on pienestä pitäen tykännyt rapsutukista! Kuva vuodelta 2013.

Gerdan ensimmäiset tarinoinnit täällä blogissani oli nyt tässä. Mitä piditte? Ja olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia teille heräsi tästä postauksesta. Olitteko mahdollisesti nähneet näitä postauksia koskaan aikaisemmin ja mitä tykkäsitte?

16 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus ja hyvin kirjoitettu��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Elsa! Mukava kuulla, että pidit!

      Poista
  2. Tämä oli erittäin hauska ja mukava lukea! Tästä saattoi tulla lemppari kirjoitus😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että tykkäsit noinkin paljon! Tästä tuli kyllä postaus omaankin mieleeni!

      Poista
  3. hyvä postaus Aino! mukava lukea ja hyvin kirjoitettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Alina! Mukava kuulla, että pidit tästä!

      Poista
  4. Mukavaa tekstiä Gerdalta :) Lähetän ponitammalle paljon rapsutuksia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gerda on varsin lahjakas kirjoittamaan, poni kiittää! ;) Rapsutukset menevät perille!

      Poista
  5. Ihan mahtava postaus! Tälläsiä ois miusta hauska lukee enemmänkin. Ehkä jonkun toisen ponin näkökulmasta? Tai sitten kertoisit esimerkiksi just Gerdan näkökulmasta jostakin ratsastustunnista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Ehkä vielä jonain päivänä tulee muitakin ponien kirjoittamia postauksia, kukapa tietää! ;)

      Poista
  6. Ihana postaus, niin kivasti kirjoitettu 😍 Jatka samaan malliin, sun postaukset piristää päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin ihana kuulla! Teidän kommentit piristävät yhtälailla minun päivääni!

      Poista
  7. Ihan tosi kiva postaus, en ollutkaan tällaisiin aiemmin törmännyt! :) Hyvin olet saanut ikuistettua hyvin "gerdamaisen" fiiliksen tähän, tätä oli hirmu kiva lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Jännä, ettei ole tullut vastaan, sillä näitä oli jonkin verran liikkeellä alkuvuodesta. Siehän voisit tehdä Pilleristä samanlaisen, jos oikein innosti tämä postaus! ;)

      Poista
  8. Super kiva ja hauska postaus! Pitääpi itse tehdä jatko-osa hevosystäväkirjaan Örkin kirjoittamana :D Tee ihmeessä toinen osa jonkun muun ponin kirjoittamana, näitä on niin kiva lukea!

    viisiaskellajia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Pihla! Kannattaa kyllä tehdä jatko-osa, sillä näiden postauksien lukeminen on kyllä ollut jotenkin aina mukavaa!

      Poista