Minua henkilökohtaisesti kiinnosti ravit hyvinkin paljon ja seurasimmekin oikeastaan vain niitä. Uskoisin, että syy tähän ravimaailma kiinnostukseen oli se, että en ollut käynyt todellisuudessa raveissa, kun vain muutaman kerran ja silloinkin olin niin pieni etten muista siitä käytännössä yhtikäs mitään. Lisäksi Saaran blogi Ohjaksissa on tuonut myös mielenkiintoa ja sitä lukiessani olen valaistunut hyvinkin paljon, kun olen tajunnut millainen se ravimaailma oikeasti on. Nyt käsitykseni on muuttunut ja olen kirjoittamassa teille tätä postausta, missä kerron miten ravien seuranta oikein menikään!
HUOM. Postauksen kuvia saat tallentaa ja käyttää, mutta, jos julkaiset jossain, niin mainitsisithan kuvan ottajan eli (c) Aino Tervonen!
Saavuttuani paikanpäälle, siellä oli alkamassa harjoitusravit, jossa tosiaan olin soittamassa, tai no oikeastaan lähtöjen esittelyissä. Aina esittelyiden jälkeen menimme katsomoon istumaan ja sieltä yritin kuvata sen minkä kerkesin. Samalla totesin, ettei isojen ravihevosten kuvaaminen ole kovinkaan helppoa, koska ne menevät niin nopeasti ohi, ettei kerkeä edes kissaa sanoa. Lisäksi hiekka pöllysi sen verran, että sekin hankaloitti kuvaamista.
Raveja katsellessa tuli pohdiskeltua erilaisia asioita ja, jotkut asiat jäivät ehkä hiukan häiritsemäänkin. Erityisesti minua mietitytti se, minkä takia, jotkut saivat etumatkaa, eikä ne lähteneet lähdössä samasta kohdasta. Myös ravihevosten vauhti oli aika vauhdikas. Mietin siinä muutaman kaverini kanssa, mitenköhän kovaa vauhtia ne ravaavat? Jos joku tietäväisempi osaisi kertoa minulle vastauksen, niin kerrohan tuonne kommentteihin!
Harjoitusraveissa oli yhteensä viisi lähtöä, (jos osasin laskea ihan oikein) ja katsoin ne kaikki. Ihan viimeisessä lähdössä oli montea menevä pari. Se oli kyllä hurjan näköistä touhua. Miten siinä hyvänen aika kestää niin kauan, sellaisessa asennossa? Eikö siinä jalkoja hapota yhtään? Ehkä montea harrastavat ovatkin kunnon bodareita ja ne pystyvät mihin vain, vaikka olemaan käsilläseisonnassa hevosten ravatessa ravirataa ympäri. Monte, jos joku on kestävyyslaji, sanon minä!
Harjoitusravien päätyttyä lähdimme viemään Jennan kanssa soittimiamme autoon. Sen jälkeen menimmekin syömään. Ruokana meillä oli hyvän makuista makaronilaatikkoa ja lisäksi saimme pullaa. Ruoka oli kyllä hyvää ja suussasulavaa, paitsi pinnalta kärventyneet makaronit. Ruokailun jälkeen menimme hiukan kävelemään ja sitten odottamaan poniravien alkua!
Poniravit alkoivatkin aika nopeasti hetken odottelun jälkeen. Niitä meninkin kuvailemaan ihan aidalle, penkiltä kuvaamisen sijaan ja sieltä sainkin paljon kivoja kuvia. Poniravit olivat jokseenkin samanlaiset kuin harjoitusravit, tai no ainakin minun mielestäni. Saattoihan niillä olla oikeasti aika paljonkin eroa, mutta ainakin ne lähtivät pyörimällä radalla ennen lähtöä ja sen jälkeen ne ravasivat pitkin ravirataa. En tosiaan tiedä onko näillä asioilla, joitain oikeitakin termejä, mutta hällä väliä!
Ponien ravaamista ja verkkaamista katsellessa hoksasin, etteivät pienet Shetlanninponit mene niin kovaa, mitä olin kuvitellut. Nehän menivät hirvittävän pientä tikitys ravia ja, joskus ehkä hiukan laukkaakin. Tosin näiden pienten söpöjen eriväristen ponien kuvaaminen oli hitaan vauhdin takia huomattavasti helpompaa. Sain, jopa otettua suurimmasta osasta yksittäisetkin kuvat.
Kaksi ensimmäistä lähtöä tuli ja meni hyvin nopeasti. Siellä ravailikin muutama poni, jotka tiesinkin ja niiden menoa oli tosi kiva katsella ja kuvailla. Koska ponit olivat huomattavasti hevosia hitaampia, kerkesin silmäillä enemmän yksityiskohtia näistä ravaavista poneista ja niiden ohjastajista. Eniten huomio kiinnittyi ohjastajien käsiin. Erityisesti katsoimme Jennan kanssa sitä, ettei ohjastajilla ole hanskoja, miksi? Minulle itselleni on ainakin opetettu pitämään hanskoja aina hevosia/poneja taluttaessa ja tietysti ratsastaessa. Lisäksi huomautettu siitä, että jotain voi sattua, jos hevonen/poni kiskaisee esim. narusta. Siinä sitten nahkat käsistä rullalla, jos niin sattuisi käymään. Tosin eihän se minun ongelmani ole mennä ilman hanskoja, mutta hiukan ihmetyttää miksi ihmiset tekevät niin.
Kolmannessa lähdössä oli niitä niin sanotusti "bodareita", jotka menivät siis montea. Voi hyvänen aika sitä touhua. Miten, joku jaksaa pysyä siinä samaisessa asennossa niin pitkää, tosin kyllähän ne ohjastajat/ratsastajat välillä kevensivät, mutta sekin tapahtui aika tiheään tahtiin ja lähes kaikilla oli semmoinen hupsu satula, joka muistutti kyllä enemmän, jotain lättänää nahkaista "huopaa". Siinä ei kyllä ole varmasti ole kovinkaan mukava istua. Montessa oli kyllä tiukkaa taistoa ja hyvin suloisia ja nättejä poneja. Lähdön lopuksi oli vielä palkintojenjako, niin kuin kahdessa ensimmäisessäkin lähdössä.
Montelähdön, tai no kolmannen lähdön jälkeen jäimme katsomaan vielä yhden eli neljännen lähdön, mutta ennen, sitä radan keskiosaan tuli eräältä tallilta, muutama ratsastaja hyppäämään muutaman esteen. Mutta siis, neljännessä lähdössä olikin astetta isompia poneja ja muutama pienempi poni, sekä matka oli kolmea edellistä lähtöä 500m pidempi. Ja tietysti, kun ponit olivat isompia niin vauhtikin oli jo huomattavasti vauhdikkaampi, mutta siitä huolimatta kuvaus onnistui oikein hyvin ja kamera pysyi vauhdissa mukana! Tämän neljännen lähdön jälkeen lähdimme jäätelölle, jonka jälkeen penkeiltä katsoen katsoimme viidennen lähdön, tosin sitä en enää kuvannut, enkä myöskään kuudennetta, seitsemännettä ja kahdeksannetta lähtöä.
Viidennen lähdön jälkeen me suuntasimme sitten kotia kohden ja siellä siirtelin kuvat koneelle ja lähetin myös muutamille kuvat. Alhaalla vielä pieni tiedotus asia!:
Jos olit SataHevostaRadalla tapahtumassa raveissa, joko harjoitusraveissa 1-5 lähdöissä tai poniraveissa 1-4 lähdöissä minulla saattaa olla sinusta kuvia! Jos olet kiinnostunut kuvista, otathan yhteyttä, joko sähköpostilla aino.tervonen.03@gmail.com tai sitten instassa @elaimetsydamessa. Myös kommentteihin voit laittaa infoa (lähtö ja numero) mihin voisin laittaa kuvia, jos olit joissain noista yllä mainituista lähdöistä! Ps. Jos saat kuvia ja julkaiset niitä, niin muistathan merkitä kuvaajan eli (c) Aino Tervonen!
Ehkä tämä postaus oli tältä erää tässä. Kiitos ja kumarrus jos jaksoit lukea ihan loppuun saakka ja heitä kommenttia mitä pidit! Ens postaukseen!
