-->

torstai 24. elokuuta 2017

Kaksi uutta ponituttavuutta ja monta vanhaa // Ratsastusleiri osa 2

Leiripostauksien kanssa suunnitelmat menivät hiukan uusiksi, joten kaksi viimeistä osaa ei ole vielä tulleet ulos, mutta ajattelin, että nyt olisi hyvä aika toisen leiripostauksen. Tänään siis toisen leiripostauksen parissa!




Keskiviikkona olimme taas kahdeksan aikoihin tallilla ja heti tallille päästyä menin katsomaan päivän listan, jossa minun nimeni kohdalla luki minulle aivan uuden tuttavuuden nimi, Leija. Hetken tallilla oleilun jälkeen, menin hakemaan laitumelta suomenhevostamma Leijaa. Heti talliin päästyä aloin hoitamaan uljasta ratsuani, sillä olin ensimmäisellä tunnilla, eikä meillä ollut aikaa yhtään hukattavaksi.

Kun olin saanut Leijan hoidettua ja varustanut sen sekä itseni, niin lähdin kentälle. Kentällä hyppäsin Leijan kyytiin ja lähdin kävelemään kenttää ympäri. Tunnilla meillä oli esteitä, joten teimme aika tiiviin ja nopean alkuverryttelyn. Aloitimme ravailemalla kenttää ympäri ja teimme ympyröitä. Toisessa päädyssä meillä oli pääty-ympyrällä puomi, jota tulimme ravissa ja hetken kuluttua myös laukassa. Laukkasimme myös pääty-ympyrän lisäksi kenttää ympäri ja siinä Leija tuntui oikein mukavalta ja huomasin erityisesti pääty-ympyrällä, että se kääntyy todella herkästi.

Tunnilta ei ole vesisateen vuoksi materiaalia, mutta tässä kuvassa Leija.

Verkkailujen jälkeen aloitimme hyppäämisen pysty pysty linjalla, joka oli B-H-linjalla. Niiden hyppääminen oli meidän osalta vähän säätämistä, sillä tie oli vähän huono ja Leijan hyppytyyli oli hiukan erikoinen. Tämän jälkeen saatoimme tulla, joko tehtävän uudelleen, mutta jälkimmäisen pystyn sijasta oli okseri, tai sitten lisäsimme tehtävään kapean esteen M-E-linjalla ja ehkä vielä kahden lankkuesteen sarjan toisella pitkällä sivulla, en tosiaan muista miten se menikään. Mutta sen muistan, että välillä tiet eivät olleet mitään parhaimmistoa. Seuraavaksi tulimme vielä yhden radan, jossa oli tämä sama alku ja lopuksi vielä toisella pitkällä sivulla oli vesimatto. Rata meni paikoittain ihan hyvin. Välillä tuli vähän huonoja lähestymisiä ja huonoja teitä sekä joskus hyppyyn mukaan pääseminen oli vähän haasteellista, mutta kaikista esteistä selvittiin.

Tässä on kaksi viimeisintä rataa ja lähtö on L-päädystä.

Ihan lopuksi otimme vielä saman radan, mutta joitain esteitä korotettiin. Korkein oli sarjan B-osa, jonka korkeus oli 85cm. Jotkut hypyt olivat ihan hyviä muistikuvieni mukaan, mutta jotkut taas puolestaan vähän huonompia. Ja, jos muistan ihan oikein, niin vedelle tuli vähän huonompi hyppy, joten saatoin tulla sen heti uudelleen. Olin silti rataan ihan tyytyväinen sekä uljaaseen ratsuuni, jonka kanssa oli välillä vähän hakemista, että miten hevosta pitää oikein ratsastaa, ja niin.

Esteiden jälkeen otimme vielä loppuverkat, jonka jälkeen annoin Leijan seuraavan tunnin ratsastajalle ja itse lähdinkin sen jälkeen hetkeksi talliin. Aikalailla toisten tunnin lopussa menimme katsomaan vielä niiden viimeiset hypyt ja sitten korjasimme esteet pois. Tämän jälkeen autoimme toisia ja lähdimme syömään.

Ruokana meillä taisi olla kinkkukiusausta ja jälkiruokana meillä oli rahkaa tai jäätelöä. Ruuan jälkeen meillä olikin taas tuttuun tapaan kioski sekä vapaa-aikaa. Vapaa-ajan hyödynsimme ulkona vesisateessa seikkailen huput päässä. Ehkä parempi olla kertomatta lisää, mutta hauskaa meillä kumminkin oli!


Vapaa-ajan jälkeen meillä oli teoriaa, jossa käsittelimme jollain tapaa hevosen terveyttä. Ensimmäisenä meillä oli, jonkin hauteen tekemistä polveen, joka osoittautui jokseenkin suht haasteelliseksi puuhaksi. Sitten meillä oli vielä muita terveyteen liittyviä asioita, kuten kuumeen mittaus ja se mistä voi tunnistaa kipeän hevosen. Kuuntelimme myös suoliston ääniä ja niin edelleen. 

Kun teoriat oltiin käsitelty, niin valkkasimme vielä tuntilistalta seuraavan tunnin ratsut, jonka jälkeen haimme ne sisälle ja sitten lähdimmekin suoraa tietä syömään välipalaa. Välipalan jälkeen autoimme toisia tuntilaisia ponien kuntoon laitossa, jonka jälkeen meninkin  harjailemaan omaa ratsuani Gerdaa. Gerdan harjasuoperaation jälkeen kävin kuvailemassa toisia tuntilaisia ja, sitten lähdinkin varustamaan poniani. Kun kaikki oli valmista, löysin itseni Gerdan selästä kävelemässä alkukäyntejä.


Ratsastustuntimme aloitimme ihan vain kävelemällä ympäri kenttä, jonka jälkeen otimme ohjat tuntumalle ja saimme ohjeeksi tehdä ravissa työskentelyä omatoimisesti, jonka jälkeen laukkasimme. Ravissa tein paljon ympyröitä ja yritin saada Gerdan kanssa hyvän ja rauhallisen tahdin, eikä hirvittävän kiireellistä menoa. Gerda menikin yllättävän mukavasti jo heti alkukättelyssä. Laukkaa otimme ympäri kenttää ja samalla teimme päätyihin pääty-ympyröitä. Välillä Gerda vain päätti, ettei liikuta, mutta kyllä se sitten lähti, kun pyysi eteenpäin ja sitten se laukkasikin oikein mukavassa tahdissa ympäri kenttää. Välillä vauhtia oli enemmän ja välillä vähän vähemmän, mutta pääasia, että poni tuntui hyvältä ratsastaa.

Alkuverkan jälkeen ryhdyimmekin tositoimiin ja aloimme tulemaan väistöjä. Väistöjä teimme siten, että tulimme pitkällä sivulla uran sisäpuolelta ja väistätimme poniemme takaosaa uralle päin. Väistöt eivät menneet kovinkaan hyvin. Paikoittain tuli muutamia väistöpätkiä, mutta suurimmaksi osaksi ne menivät miten meni. Tehtävään tuli haastavuutta, kun meidän piti asettaa poneja vielä uralle päin samaan aikaan, kun väistätimme niiden takajalkoja uralle. Tosin tämä asetus tapahtui vasta silloin, kun väistöt sujuivat. Eli käytännössä en päässyt oikein asettamaan Gerdaa uralle, kun väistötkään eivät onnistuneet.



Teimme väistöjä molempiin suuntiin. Toiseen suuntaan taisimme tulla väistöjä vain ravissa ja toiseen suuntaan käynnissä sekä ravissa. Väistöjen jälkeen kävelimme hetken aikaa ja sitten aloimme työskentelemään laukassa. En muista teimmekö siinä mitään erikoista, mutta ainakin laukkasimme kenttää ympäri ja teimme pääty-ympyröitä. Gerda meni paikoittain oikein mukavassa tahdissa ja olin todella tyytyväinen siihen, miten kivasti Gerda liikkuikaan laukassa. 

Laukkojen jälkeen otimme vielä loppuverryttelyt, joissai Gerda tuntui Super hyvältä! Se meni juuri sopivaa tahtia ja alkoi paikoittain hakeutumaan jollain tapaa myös muotoon, erityisesti ympyröillä. Loppu ravailujen jälkeen otimme vielä käynnit ja sitten suuntasimme talliin, jossa otin Gerdalta varusteet pois ja jätin sen hoidettavaksi illan tuntilaiselle.




Kotiin lähdimmekin melkeinpä samantien, kun olimme saaneet hommat hoidettua ja jäimmekin odottelemaan seuraavan päivän pitkää tallipäivää!



Aamuselta kävimme katsomassa tuntilistamme, jossa lukikin minun kohdalla minulle aivan uuden connemaraponin nimi, Erin. Ja koska olin vasta jälkimmäisellä tunnilla, niin menin Pihlan kanssa katselemaan ja kuvailemaan kolmen pienen tiistaina syntyneiden varsojen touhuilua laitumelle. Olivathan ne varsin ihania! Sen jälkeen menimme talliin ja siellä autoimme toisia hetken, jonka jälkeen he lähtivätkin jo kentän suunnalle. Siellä he nousivat ponien selkään ja aloittivat ratsastustunnin. 



Minun ei tarvinnut hoitaa Eriniä, joten menin kentänlaidalle katselemaan, mitä tuntialiset oikein tekevät ja samalla tietenkin kuvailin heidän menoaan! Kun kello alkoi olemaan sen verran paljon, että tuntini alkuun ei ollut kovinkaan paljoa aikaa, niin lähdin talliin ja laitoin omat ratsastusvarusteeni päälle ja menin odottelemaan Erinin selkään pääsyä.

Hetken kuluttua olin hypännyt ponin selkään, säätänyt jalustimet sopiviksi ja lähtenyt kävelemään kenttää ympäri. Teimme tunnilla kolmikaaristakiemurauraa ja perinteiseen tyyliin ihan vain voltteja. Tulimme ensin kolmikaarisen käynnissä, jonka jälkeen siirsimme ponit raviin. Ravissa Erin tuntui oikein mukavalta, oli vähän hidas, eikä liikkunut pohkeesta heti eteenpäin. Hetken ravailujen jälkeen laitoimme jalustimet kaulalle ja jatkoimme ravissa ilman jalustimia. 


Kun olimme ottaneet jalustimet pois jaloista, aloimme työstämään kolmikaarista hiukan enemmän. Teimme voltteja sen aikana tietyissä kohdissa sekä pysäytimme ponit aina keskihalkaisijalla, sen keskimmäisellä kaarella. Tämä tehtävä meni ihan hyvin. Välillä pysäytykset menivät vähän  valumalla, mutta kyllä joskus tuli ihan hyviäkin pysäytyksiä.


Ravi työskentelyn jälkeen otimmekin laukkaa. Työstimme myös laukkaa kolmikaarisella siten, että laukannosto B:kirjaimesta laukka ja laukassa ympyrä heti pitkän sivun alussa ja siitä jatkettiin keskimmäisen kaaren keskihalkaisija kohdalle saakka laukassa ja siitä sitten raviin. Ravissa jatkettiin, kunnes laukka nostettiin vastakkaisesta kohdasta, mistä siirryttiin raviin ja loppu kiemura jatkettiin ympyrän kanssa laukassa loppuun. Raviin siirryttiin vasta M:kirjaimestä, ellei baana ollut vapaa ja pystynyt jatkamaan suoraan uudelle kierrokselle.

Tehtävään tuotti haastetta ainakin omalle kohdalleni jalustimet, jotka pitivät pitää edelleen kaulalla. En meinannut menettää tasapainoani, kun vain muutaman kerran ja kaiken lisäksi Erin oli aika hidas, ehkä hiukan väsynytkin, sillä olihan se mennyt jo yhden tunnin ennen omaa tuntiani. Kiemuraura tehtävän jälkeen otimme vielä laukkaa kenttää ympäri, jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme samat tehtävät, mutta vain toisessa suunnassa.




Laukkailujen jälkeen otimme vielä ravia ja vihdoin ja viimein saimme ottaa jalustimet takaisin jalkaan. Voi ei, kun ne tuntuivat niin lyhyiltä. Loppuraveissa menimme vielä kenttää ympäri keventäen ja teimme ympyröitä vähän väliä. Ravailujen jälkeen siirryimme käyntiin ja annoimme poneille pitkät ohjat. Kun päivän ensimmäinen tuntini oli ohi, hoidin Erinin ja vein sen tarhaan.



Sitten olikin vuorossa ruokailu, jolloin ruokana meillä oli hyvää kalakeittoa ja jälkiruuaksi joko jäätelöä tai sitten mansikkarahkaa. Ruuan jälkeen kioskin kautta vapaa-ajalle. Vapaa-ajalla keinuimme jonkin aikaa ja nauroimme, jonka jälkeen menimmekin kentälle ratsastamaan toisillamme. Meillä oli myös nopeusratsastuskilpailut. Eipä me muuta siinä kerettykään, koska meidän piti mennä lyhyeen teoriaan, jossa kävimme nopeasti kerraten jänne- ja hivutussuojat .

Lyhyehkön teorian jälkeen ratsastuksenopettajamme saapui talliin, hän kirjoitti meidän tulevan laavuretkemme ponit taululle. Tosiaan lähdimme kaikkien leiriläisten, ratsastuksenopettajamme sekä kahden avustajan ja tietenkin ponien kanssa laavulle ratsain. Itse sain sen, jonka halusinkin, eli pikkuisen Eetun! Lähdimme saman tien hakemaan poneja sisälle, jonka jälkeen alkoi harjausoperaatio. Kavioita putsatessa huomasinkin, että Eetun kengät olivat vähän kummallisesti, joten ne vielä otettiin irti ennen satulointia. Kenkien pois oton  jälkeen kaikki varusteet päälle ja sitten kentälle nousemaan Eetun selkään.
kanssa.

Kun kaikki oli valmista ja järjestys oltiin saatu sovittua, niin lähdimme matkaan. Alkumatkasta kävelimme jonkin verran, mutta, kun olin siellä peräpäässä ja poneja oli joka kokoa, niin jouduimme kyllä käynnissäkin vähän väliä ravailemaan, että saatiin jonoa kiinni. Ravasimme myös koko porukan voimin ja Eetu tuntui todella vauhdikkaalta. Päätimme myös kokeilla laukkaa, joka sujuikin yllättävän hyvin, eikä kukaan kahdentoista ponin jonossa temppuillut laisinkaan. Vaikka tarkoitus olikin mennä rauhallista laukkaa, niin mehän spurttailimme siellä menemään, sen minkä kerkesimmekin.


Laukkailujen jälkeen olimmekin jo pusikossa, jossa pystyi menemään vain käyntiä, joten loppumatka meni hiukan rauhallisemmissa merkeissä. Sitten saavuimme laavulle ja siellä söimme makkaraa ja keksiä sekä joimme mehua. Laavulla meillä meni jonkin verran aikaa, jonka jälkeen hyppäsimme takaisin ponien kyytiin ja lähdimme kävelemään tallille päin. Takaisin meno matkalla otimme vielä ravia ja käväisimme myös kahluuttamassa poneja matkan varrella olevassa järvessä. Tallille saavuttuamme, tulimme ponien selästä alas ja veimme ne talliin sekä hoidimme ne. Sen jälkeen meillä olikin aikaa odotella illan tuntia. Minä kuvailin toista tuntia ja söin myös eväät. Ja sitten, kun kello oli sen verran paljon, niin lähdin hoitamaan illan ratsua, Celesteä.


Kun kello oli puoli seitsemän menin Celesten kanssa kentälle ja hyppäsin sen kyytiin. Alkuun teimme  perinteisesti alkukäynnit ja sitten aloimme ravaamaan. Ravissa teimme ympyröitä sekä menimme puomeja. Tässä tehtävässä tuli oikein hyviä pätkiä ja saatiin kehujakin Pamilta. Teimme tätä puomitehtävää molempiin suuntiin. Ravissa Celeste tuntui todella hyvälle. Poni olisi toki voinut taipua hiukan enemmän ympyröillä ja kulmissa.




Ravin jälkeen taisimme ottaa hengähdystauon poneille sekä ratsastajille ja siinä välissä kävelimme. Sen jälkeen tulimme laukassa ravitehtävän puomeista tehtyä puomikasaa, jota ennen oli tarkoitus tehdä laukassa voltti. Tässä tehtävässä oli tarkoitus saada poni sellaisessa laukassa tehtävälle, että puomikasa osuisi juuri oikealle kohdalle ja se sujuikin meiltä yllättävän hyvin. Saimme kehuja Pamilta onnistuneista kerroista ja se sai kyllä aina vain kerta kerralta paremman fiiliksen. Puomikasaa tulimme molempiin suuntiin ja otimme myös laukkaa ihan vain kenttää ympäri. Laukassa Celeste yllättikin minut täysin, sillä yleensä, kun olen mennyt sillä, niin se on lähtenyt aina tohottamaan, ihan miten sattuu, mutta tällä kertaa se meni oikein mukavaa ja letkeää laukkaa!

Laukkailujen jälkeen otimme vielä loppuverryttelyssä rentoa ravia kenttää ympäri ja samalla teimme myös paljon ympyröitä. Ravailujen jälkeen siirryimme käyntiin ja kävelimme pitkin ohjin. Kokonaisuudessaan tunnista jäi super hyvä fiilis ja Celeste tuntui ihan eri ponilta, millä olen edes koskaan aijemmin mennyt. Tunnin jälkeen putsasin vielä kaviot ja harjasin vähän sekä pesimme ponin pesupaikalla. Sitten vein sen laitumelle ja menin kuvaamaan Sallan ja Elsan kanssa poneja. Sen jälkeen lähdimmekin kohti kotia.




Tässä tällä kertaa tämä, vähän pidempi leiripostaus! Toivottavasti piditte postauksesta! Yritän vielä tähän viikonloppuun saada viimeisenkiin leiripostauksen julkaistua ja sitten päästäisiin ihan ajankohtaisiin aiheisiin!



keskiviikko 9. elokuuta 2017

First time tag with Veera


Postaus tehty yhteistyössä Porkkanan voimalla -blogin kirjoittajan Veeran kanssa.

Monet teistä on saattanut nähdä internetin ihmeelisessä maailmassa haasteen, joka tunnetaan nimellä first time tag. Suurin osa teistä on varmasti nähnyt sen video muodossa, mutta me ajattelimme Veeran kanssa toteuttaa tämän haasteen postauksena ja tietenkin hevosaiheisena! Pidemmittä puheitta, menkäähän lukemaan, mitä kaikkea me ollaankaan Veeran kanssa keksitty!

Ps. Teimme näitä postauksia kaksi osaa ja toisen osan postauksesta pääset lukemaan tästä!




LEMPIPONI

Aino: Ensimmäisen ratsastustuntini jälkeen olin ihan onnessani tuntini ratsusta. Se oli pieni, ruskea, hyvin pörröinen, suht vanha ja todella suloinen shetlanninponi. Se oli pieni, mutta silti iso shetlanninponi Jasu.

Tykästyin Jasuun heti ensimmäisen kerran jälkeen ja sen huomasi siitä, kun annoin sen otsalle tuntini jälkeen pusun. Ehkä tämä päähänpisto johtui siitä, että poni kulki niin kiltisti koko tunnin ajan ja olihan se ensimmäinen poni, jonka selkään hyppäsin Kiviojalla.

Jasu taisi olla lempiponini ainakin seuraavaan ratsastustuntiin saakka. En tosiaan tiedä vaihtuiko lemppari siinä vaiheessa, kun pääsin jonkun muun ponin selkään, mutta joka tapauksessa pääsin kokemaan Jasun kanssa kaikenlaista. Yksi näistä kokemuksista oli ensimmäinen tippuminen elämässäni ja toinen esteiden hyppääminen ensimmäistä kertaa.

Tässä kuvassa ratsastan Jasulla, tosin vain vuonna 2017.

Veera: Ensimmäinen lempiponini oli Pähkinäksi kutsuttu hollantilainen risteytysponitamma. Tämä kaunis tähtipäinen, siro ruunikko on ratsastuskoulun poni ja kiersinkin sillä tuolloin tunteja melko tiheään tahtiin viekkaiden shetlanninponien rinnalla.

Pähkinä oli kiva, koska se oli isompi kuin tikittävät shettikset ja huomattavasti korkeampi koulutukseltaan. Kouluratsastuskenttiä kierrelleen konkarin vahvuuksiin kuuluivat myös äärettömän kiltti luonne ja hyvä ratsastettavuus.

Pähkinän kyytiin pääsin yllättäen vuonna 2014, jolloin ratsastin sillä yömaaston. Olimme Samban (oma ponini) kanssa leirillä tällä ratsastuskoululla, mutta koska Samba otti niin kovasti kuumaa, päätin lainata tallilta ratsua ilman satulaa suoritettuun maastoon. Loppumatkasta yllättäneestä kaatosateesta huolimatta kovin nostalgista ja ihanaa laukkailla pitkin pusikkoja ennen niin tärkeän ponitamman kanssa!


LAUKKAAMINEN

Aino: Ensimmäiset laukka-askeleet sain kokea 2012-2013 vuoden vaihteen paikkeilla. Sen historiallisen teon pääsin tekemään yhdessä dartmoorinponiruuna Jasonin kanssa. Tosin olimme silloin vielä niin aloittelijoita, että jouduimme laukkaamaan siten, että ratsastuksenopettajani juoksi rinnalla.

Muistan, että pysähdyimme jonoon tuntilaisteni kanssa C-päätyyn ja siinä meille kerrottiin, miten meidän pitää nostaa laukka. Sitten menimme yksi kerrallaan pitkän sivun laukassa ratsastuksenopettajani juostessa vierellä. Laukkaaminen oli hirvittävän jännittävää, ja varsinkin kun menin Jasonilla ihan ensimmäistä kertaa. Ensimmäisen laukkaamisen jälkeen olin ihan innoissani ja sen jälkeen odotin aina tunnista sitä aikaa, kun aletaan laukkaamaan.

Jason vuonna 2013 tai 2014.

Veera: Ensimmäiset laukat on tullut otettua joskus 2009 kieppeillä. Ratsastin vieraalla tallilla irtotuntia täysin uudella tuttavuudella: leffojen inkkariponia muistuttavalla Hiawathalla. Hiawatha oli tosi kiva ja hauska iso poni, josta on jäänyt positiiviset muistot.

Meillä sujui Hiawathan kanssa niin hyvin, että opettaja kehoitti nostamaan laukan. En ollut aikaisemmin moista askellajia mennytkään, mutta pienen pikaopastuksen seurauksena laukkailin kenttää ympäri hymy korvissa. Arvatkaa vaan, olivatko kaverit kateellisina kun pääsin ottamaan ensilaukkani ilman taluttajaa. Hahhah!

Vuonna 2011 sain oman intiaaniponin, Disan.

RATSASTUSKILPAILU

Aino: Ensimmäiset ratsastuskilpailuni pääsin starttaamaan yhdessä Jasonin kanssa vuoden 2013 syksyllä. Kisat olivat ratsastuskouluni järjestämät omat pikkuestekisat, joissa kaikki kannustivat kaikkia, taputtivat suorituksien jälkeen hurjasti käsiä yhteen ja pitivät hyvä fiilistä yllä.

Kisoissa menin minulle juuri sopivan luokan eli ristikkoluokan. Luokassa oli minun lisäksi n. parikymmentä osallistujaa ja kävelimme kaikki yhdessä radan ennen luokkamme alkua. Verryttelimme ratakentällä pienissä ryhmissä ja sitten tulimme radat aina vuorotellen. 

Minä menin Jasonilla erään tallilaiseni jälkeen ja muistan, että sanoin hänelle, että meinaan ravata koko radan, mutta toisin kävi. Jason nosti laukan, joten laukkasin koko radan päättäväisesti loppuun saakka reippaasti ilman esteiden pudotuksia. 

Laukkaaminen oli jokseenkin kannattavaa, sillä kisojen jälkeen olin lähdössä kotiin karkkipussi kainalossani ja ruusuke ihailtavana käsissäni.

Kuva ensimmäisistä ratsastuskilpailuistani.

Veera: Suostuttelupuheiden saattelemana ilmottauduin joulukuussa 2011 ensimmäisiin "kisoihini", jotka olivat todellisuudessa tallin omat harjoituskilpailut. Menin niissä tuona vuonna omistukseemme tulleella Disalla hurjaakin hurjemmat 40cm ja pariesteluokan (50-60cm korkeudella hypätty rata, joka  suoritettiin kaveriratsukon kanssa puokkiin, kummankin oli pakko hypätä tietty määrä esteitä).

Vuonna 2011 Disalla oli päällä vielä paha estekammo ja se oli vaikea hypätessä, mutta jostain kumman syystä kisoja edeltänyt tunti ja itse kisapäivä sujui kuin vettä vaan. Ensimmäinen luokka saatiin pakettiin 0/0vp tuloksella ja pariesteluokassa taisimme napata yhden kiellon huonon tien seurauksena. Sijoituimme kuitenkin luokassa toisiksi ja rata tuntui yhtä stoppia lukuunottamatta sujuvalta.

Ensimmäiset viralliset kisani hyppäsin Disalla vuonna 2013, jolloin starttasimme I-tasolla 60cm-luokan. Menestystä ei tuolloin napattu mukaan, mutta sitäkin enemmän kokemusta ja rutiinia alkavaa kisakautta ajatellen.

Apua hävettää julkaista tällaisia kuvia..!


RUUSUKE


Aino: Äsken mainituista esteratsastuskisoista nappasinkin laukkaamisen ansiosta kotiin hienon valkoisen värisen ruusukkeen. Kisoista nappasimme Jasonin kanssa siis kolmannen sijan ja se oli kyllä pikku-Ainolle suuri juttu, kun elämänsä ensimmäisistä kisoista hän sai matkaansa ruusukkeen, jota todellakin kehtasi esitellä kavereille ja tutuille!

Veera: Ensimmäinen ruusuke on juurikin aikaisemmin mainituista harjoituskilpailuista saatu sininen rosetti. Pariesteluokassa sijoittuminen oli tuolloin ihan superjuttu, olihan rata haastava ja monet saivat matkansa varrelle useampiakin epäonnistumisia.



RATSASTUKSESTA KIRJOITETTU TEKSTI

Aino: Ensimmäinen ratsastustunnista kirjoitettu teksti oli samalta tunnilta, josta kerroin Veeran blogissa, joten ajattelin ottaa toisen tekstin tähän, ettei näissä molemmissa postauksissa kerrota samaisesta tunnista. 

Tämä teksti on kirjoitettu ratsastustunnilta, joka oli 3.1.2013! 


"Oli ihan tavallinen tunti, mut mun luokan henkilö x alotti samal tunnil. Eka mentii ravia ja tehtii voltteja. Sit ravattii, tehtii jotai ihme ympyrää. Ei meil muuta ollu, paitsi Sunshain, mite se nyt kirjotetaakaa, mut silti, ni meni parhaite. Ei koskaa oo menny paremmi"


Toivottavasti, ette järkyttyneet ihan totaalisesti. Tosiaan kirjoitin tuon tekstin vuonna 2013 ja se oli alunperin vielä hirveämpää. Oli pakko lisätä pisteitä sinne, että tekstistä saa edes vähän selkoa!

Sattumalta minulta löytyi kuva samaiselta tunnilta. Tunnin menin siis Sunshinella, joka on shetlanninponi.


Veera: Valitettavasti minulla ei enää ensimmäistä ratsastuksesta kirjoitettua tekstiä ole tallessa, mutta sovellan kohtaa sen verran ja ongin tähän pätkän ensimmäisistä blogikirjoituksistani, joissa kerron päivän ratsastuksesta.

Kirjoitettu 29.7.2013

"Tarkoitus oli tänään vähän hypätä, mutta arvatkaas huviksenne onnistuiko se mitenkään - no ei. Alkukäynneistä Disa oli mukavan reipas ja itsekkin menin hyvällä fiiliksellä; "jes, tänään muuten hyppelöt sujuu!", mutta sitten poni päätti toisin. Ensin tehtiin käyntitehtäviä, mm. voltteja, ympyröitä, peruutuksia ja erilaisia suunnanmuutoksia. Yritin hakea ponia kuulolle alusta alkaen.

Seuraavaksi oli tarkoitus ottaa kevyttä ravia alkuun ihan pitkillä ohjilla uraa pitkin tehden suuria ympyöitä päätyihin ja keskelle. Niin, kaksi raviaskelta se otti ja sitten lähti. Ahteri vaan notkahti ponilla, kun se pinnisti itsensä täyteen vauhtiin ja sinkosi toiselle puolen peltoa. Kokosin ohjat takaisin käteen ja ohjasin ponin sinne mistä se lähti vetämään. Sen jälkeen ravityöskentely sujuikin ihan hyvin ja innostuin vähän tuuppailemaan alkuun pohkeenväistöjen parissa.

Seuraavaksi tulimme kokorataleikkaalla laukassa yhtä maapuomia. Poni pomppasi aluksi yli, mutta hetken tutustuttuaan poninsyöjäpuomiin se malttoi astua nätisti yli. Laukassa tehtiin puomin avulla vaihtoja, ja siitäkös neiti taas kuumeni.

Ratsastus muuttui ihan hankalaksi kun Disa yritti vain juosta ja juosta. Sain sen kuitenkin taas lopulta kulkemaan kuulolla ja pikkuisten välikävelyjen ja huilien jälkeen alettiin tulla sarjaa. Poni kaahotti siinäkin, joten tein paljon puolipidätteitä ja lyhensin laukkaa saadakseni kaksi askelta esteiden välille. Välit, lähestyminen ja itse esteet sujuivat moitteettomasti, mutta heti viimeisen esteen ylitettyään Disa koetti aina lähteä vipeltämään pitkin peltoa.

Loppuverkat menin maastossa. Tallilla huuhtelin Disan ja mentiin tekemään vielä jotain maastakäsin juttuja ja harjoituksia pihalle. Ne sujuivat erinomaisesti ja poni seurasi minua ympäri pihaa. Onse vaan niin suloinen vaikka välillä vähän pöllö onkin! <3"

Mitä tästä nyt voi edes kommentoida: kamalaa, ihan kaikelta osin. Onneksi sentään nykyään enemmän aivot messissä ja taitaa tuo tekstikin olla hieman parempaa!

Se maailman paras ralliponi edelleen, vaikka vuosi tässä kuvassa onkin jo 2017!
Kuva: Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

Tässä kaikki kohdat minun blogistani. Muistathan käydä vielä kurkkaamasta postauksen toisen osan täältä!

Kiitos vielä Veeralle yhteistyöstä, oli mukava tehdä tätä kanssasi!

Toivottavasti piditte postauksesta. Toivotaan, että uuden postauksen pariin päästään mahdollisimman pian!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Muutama tippuminen ja paljon epäonnistumisia!

Tänään on viimeinen pakollinen postauspäivä, mutta suunnitelmiin tuli muutos, joten postauksia saattaa tulla vielä useampina päivinä putkeen, tai ainakin suht aktiivisesti. Tänään ajattelin lisätä tänne blogiin vanhoja ratsastuskuvia, joissa näkyy jollain tapaa epäonnistuminen, joten toivottavasti viihdytte niiden parissa!

1. Ei se tippuninen tapahtunut, kun vain toisen kerran jo tämän tunnin aikana, ja vieläpä samalla tavalla, samalle esteelle.

2. Ninni päätti olla hurja ja vetäistä pikkuAinon maistelemaan kentän pöllyävää hiekkaa!

3. Edessä oli hurjan iso, leveä ja "korkea" este, niin pitihäm Celesten koittaa kieltää siihen.

4. Eipä tässä mitään muuta, kun pehvaan sattuu, sillä tulin suoraan pehvalleni. Kiitos vaan tästä Jason!

5. Voihan pieni este olla pienen ponin silmissä todella iso este. En tippunut, vaikka lähellä se olikin!

6. Oli ehkä liikaa haastetta, pieni tyttö, pienet jalat, kapea este ja haasteellinen kohta. Kyllähän me tästä lopulta selvittiin, vaikkei aluksi meinannut onnistua millään.


7. Gerda, se on vain tukki, joka olisi tarkoitus ylittää, eikä haistella.

8. En muista tipuinko vai enkö, mutta ainakin yritys oli kova, olla tippumatta.

9. Nyt Celeste tottele minua! En enää pitkää aijo taistella tästä, mennänkö me esteen yli, vai ollaanko menettä. 

10. Fiona älä suutu minulle, kun vähän pompin tuolla selässä.

11. Eetu pieni, minä päätän minne mennään. Me mennään sinne, minne minä haluan!

12. Enni, voisitko ystävällisesti lopettaa pään heiluttamisen, niin tämä ratsastus olisi minulle ja sinulle paljon helpompaa!

13. Päästiinhän me Colibrin kanssa sen esteen yli, tosin ilmavaroilla ja sellaisella hypyllä, johon minä en päässyt laisinkaan mukaan!

Siinä kaikki kuvat tältä erää! Toivottavasti lähipäivinä päästäisiin taas leiripostauksien pariin! Ens postaukseen!