Syyskuu 2017

Taas yksi kuukausi tuli ja meni. On niin vaikea kuvitella mihinkä tämä aika menee, sillä jouluunkin on enää vain laskujeni mukaan yksitoista maanantaita. Joulusta puheenollen, niin miltä kuulostaisi joulukalenteri tänne blogiin? Kertokaa kommenteissa! Ennen kuin nämä alkutekstit menevät liian pitkiksi, niin voisimmekin mennä postauksen aiheeseen, eli syyskuun koosteeseen.

Kuukauden katsotuin postaus

Syyskuussa julkaisin vain kaksi postausta ja jäi hiukan harmittamaan, miten vähän kerkesin kirjoittamaan blogiin postauksia. No, mutta näihin kahteen postaukseen tuli jokseenkin aika vähän näyttöjä, 99 ja 87 näyttökertaa. Katsotumpi postaus oli tällä kertaa Elokuun postaus ja loogisesti se sai näyttöjä yhteensä 99.

Kuukauden näyttökerrat

Syyskuussa blogille tuli näyttökertoja 907, joka on aika vähän näyttökertoja. Toki onhan se ihan ymmärrettävää, koska postauksiakaan ei tullut kovinkaan kehuttavasti. Ehkä voisin lokakuussa petrata postauksien suhteen, jotta saataisiin näyttökertojenkin määrä kasvuun. Ehkä pitää vain todeta, että ollaan käyty siellä syvällä kuopan pohjalla ja nyt olisi aika nousta sieltä ylös.

Kuukauden kommentoija ja kommentit

Syyskuun aikana postauksiini tuli yhteensä seitsemän kommenttia, joista kaikki olivatkin hyvin ihania kommentteja ja niiden lukeminen oli aina yhtä kivaa. Erityisesti Pihlan kommentti viimeiseen leiripostaukseen oli aivan ihana ja jokseenkin myös kannustava. Todella paljon kiitoksia Pihla kommentistasi sekä myös muista kommenteista, joita jätitte tänne blogiin syyskuussa kirjoitettuihin postauksiin.

Tietokone päätti taas vaihteeksi olla tekemättä yhteistyötä bloggerin kanssa, joten tällä kertaa kuukauden kommentoijat tulevat  kirjoitettuna tekstinä ja listattuna siihen järjestykseen, missä ne ovat oikeasti. Jos joku miettii, mitenkä sain ne selville, niin ne näkyvät puhelimella, muttei tietokoneella, joka onkin hyvin ärsyttävää. Haluan kiittää vielä kaikkia teitä kommentoijia sekä erityisesti seuraavia alla mainitsemiani:

Pihla P: 2 kommenttia

Essi Huida: 2 kommenttia

Alina Tamminen: 1 kommentti

Kuukauden tykätyin IG-kuva

Kuukauden Instagram-kuva olikin kuvasarja, josta löytyi kuvia eräältä elokuussa olleelta estetunnilta, jonka menin Erinillä. Tykkäyksiä kuvasarjalle tuli yhteensä 89, joka onkin aika kiva määrä. Jos ette vielä seuraa minua Instagramissa, niin nyt on hyvä tilaisuus sille. Käyttäjänimeni on @elaimetsydamessa ja sinne tulee päivittelyjä ratsastustunneilta sekä myös blogiin liittyvistä asioista. Olen myös laittanut muutaman kerran instastoryyn kyselyitä, jotka liittyvät blogiini. Eli käykäähän pistämässä tili seurantaan, jotta tekin voitte mahdollisesti päästä vaikuttamaan blogini menoihin.

Kuukauden ratsu

Syyskuussa meninkin aikapaljon Erinillä, sillä hyppäsin sillä kerran, menin puomi/kavaletti tunnin sekä kävin tallin estekisoissa, josta on tulossa myöhemmin postausta. Erinin lisäksi menin kerran Celestellä ja tunnilla tulimme puomeja sekä pieniä ristikoita jumppasarjalla ilman jalustimia. Yhden ja kuukauden viimeisimmän ratsastustunnin menin Emerillä, joka olikin minulle aivan uusi tuttavuus. Sen kanssa kävimme rallittelemassa sänkipellolla. Ja se tunti olikin kivaa virkistystä, kun sai ottaa kaiken ilon irti laukaten pellolla yksin kavereiden luokse.

Näistä neljästä ponista kuukauden ratsuksi kuoriutui Erin. Tämän ponin kanssa meillä on syyskuussa sujunut ihan hyvin ja ollaan saatu yhdessä hyviä kokemuksia ja onnistumisien sekä epäonnistumisien tunteita. Olen myös huomannut, että Erin on todella kiva poni ja nykyään se kuuluukin yksiin lemppareistani!

Kuva: Viivi Vanhanen

Kuva: Alina Tervonen

Kuukauden mieleenjäneimmät tapahtumat

Alkukuukausi meni aikalailla kotioloissa, tosin tulihan sitä käytyä orkesterissa (meillä oli normi harjoitusten lisäksi myös yksi viikonloppu pelkkiä harjoituksia) ja soittotunneilla sekä olimme myös aika paljon naapurissamme. Kouluhommia oli jonkin verran, joten niiden parissa meni kohtuullisen paljon aikaa ja tietysti osa ajasta meni Lorun lenkittämiseen. Syyskuun ajan ratsastustunnit olivat aina normaalisti ja niiden lisäksi olin estekisoissa eräänä lauantaina. Yhtenä perjantaina kävimme tallilla katsomassa Sanna Kosken valmennusta. Ja syyskuussa Alina sai myös idean, että pidettäisiin Jennalle yllätyssynttärit ja sen suunnitteluun meni jonkin verran aikaa sekä kuun viimeisenä lauantaina teimme juhlien kakkua varten koristeita sokerimassasta. 

Sinne se syyskuu oikeastaan menikin. Niin vaikea kuvitella, mihin tämä aikaa vain kuluu. Toivotaan, että tämän postauksen myötä noustaan sieltä kuopan pohjalta takaisin maanpinnalle ja sitten pystytäänkin jatkamaan taas postailua normaaliin tyyliin. Kertokaahan kommenteissa, mitä piditte postauksesta ja mitä mieltä olette joulukalenterista! Ens postaukseen!

Eksoottisia esteitä ja roiskuvaa kuraa // Ratsastusleiri osa 3

Vihdoin ja viimein olisi aika viimeisen leiripostauksen. Tämä postaus saattaa jäädä jokseenkin lyhyeksi, muttei anneta sen yhtään haitata! Toivottavasti pidätte!

Leirin viimeinen päivä alkoikin kahlaamalla vesisateessa isojen ponien laitumen perimmäiseen nurkkaan, jonka jälkeen nappasin sieltä matkaani Fionan ja sieltä matkani jatku talliin. Siellä oli operaatio Fionan hoito, sillä olin eksymässä ponin selkään alkavalla tunnilla. Kun kaikki varusteet oltiin laitettu päälle, itselleni sekä ponille, niin sen jälkeen lähdin kentälle muiden tuntilaisteni kanssa. 

Selkään päästyäni, jalustimet säädettyäni ja satulavyön kiristettyäni lähdin kävelemään Fionan kanssa kenttää ympäri pitkin ohjin. Hetken kävelyjen jälkeen siirryimmekin aika nopeasti raviin ja aloimme tekemään alkuverryttelyä, jossa teimme tempomuutoksia sekä ympyröitä. Fiona tuntui jokseenkin hitaalta, mutta välillä se kakkostehokin löytyi. Ravailujen jälkeen otimme laukkaa kenttää ympäri ja teimme pääty-ympyröitä?. 

Epämukavien sääolosuhteiden vuoksi tunnilta ei ole ollenkaan kuvamateriaalia, joten koittakaa kestää, kuvat ovat kyseiseltä viikolta otettuja otoksia! :/

Kentällä olikin ponien ja ratsastajien lisäksi muutama hassu erikoiseste: kapea, muuri ja vesimatto. Hyppäsimme joitain näistä esteistä yksittäisenä ja sitten tulimmekin esteet putkeen. Esteet olivatkin siten, että tulimme ensin toisella pitkällä sivulla kapean, jonka jälkeen oli kokorataleikkaa-linjalla  vesimatto ja viimeisenä toisella pitkällä sivulla oli muuri. Jotkut näistä esteistä tuli todella hitaassa tempossa, jonka vuoksi hypytkään eivät olleet mitään hyviä. Kerran jopa tuli epämääräinen kielto vedelle, jossa tippuminen olikin liian lähellä. Tosin tippumiselta vältyttiin, enkä kyllä olisi halunnut maata kentällä naama ja vaatteet kurassa. 

Tunnilla meillä oli aiheena maastoesteet, mutta vesisateen vuoksi emme voineet mennä hyppäämään maastoesteitä pellolle, joten meille viritettiinkin jokseenkin eksoottisia esteitä tallin pihalle. Niiden pariin siirryimmekin heti, kun olimme saaneet kaikki hypättyä kentällä. 

Ensimmäisenä tulimme estettä, jossa oli sellaiset jännät lavat pystyssä. Se este oli talliin kulku matkalla. Sen jälkeen oli vielä ihan perus lankku. Heti aluksi meille tuli kielto, sillä jännitin ehkä itse ensimmäistä estettä, ja sitä, miten Fiona oikein ylittää sen, no sille lähestyminen oli ihan hirveä suoraan sanoen, joten kielto tuli ihan automaattisesti. Tulimme esteen muistikuvien mukaan vasta kolmannella yli, jonka jälkeen jatkoimme lankulle, joka meni naurettavasti. En saanut Fionaa liikkeelle, joten eihän me päästy esteen ylikään. Toisella kerralla se tulikin paremmin. 

Hetken odottelun jälkeen tulimme useamman esteen putkeen. Ensimmäisenä oli yhdellä hiekkatiellä oleva heinäpaalieste, jonka läpi kävelimme Fionan kanssa. Sen jälkeen oli toinen este, jossa olikin leipäkorit alla. Sille kielsimme myös oikein tyylikkäästi ja menimme sen läpi käynnissä, jos oikein muistan. Viimeisenä oli epämääräinen lankkukasa, jota ei edes huomannut. Sen jälkeen piti kiertää pieni lenkki ja tulla samat esteet, mutta vain toisesta suunnasta ja ylämäkeen kavereita kohden. Se menikin paljon paremmin, sillä pääsimme mäen ylös, jopa laukassa! Siis WAU!

Tämän jälkeen tulimme koko radan. Menestyksemme oli jokseenkin tällä radalla vaihtelevaa. Ensimmäinen este, joka olikin se lava este, niin meni kiellon kautta yli ja sen jälkeen tulikin perus lankku, joka meni ihan ok. Sitten tuli alamäessä heinä ja koriesteet, jotka menivät ok, tosin heinäpaalieste mentiin läpi. Sitten kiersimme "laukassa" (oikeasti käynnissä) bpienen lenkin ja tulimme vielä ylämäkeen esteet, jotka tulivatkin hyvässä temmossa ylös. Kun kaikki olivat tulleet nämä esteet, niin sitten menimme ottamaan kentälle vielä yhden hypyn muurille. Se hyppy oli ihan ok, tosin tulimme sille sisään aika hitaasti, mutta silti pääsimme puhtaasti sen ylite.

Lopuksi teimme loppuravit ja käynnit ja sitten annoin ratsuni seuraavalle. Siinä välissä kävinkin tallissa ja sitten siirryin kuvaamaan toisten tuntia, sen verran mitä pystyikään siellä vesisateessa. Niiden tunnin lopussa kävimme siivoamassa kaikki esteet ja sitten menimme talliin auttamaan viimeisen tunnin ratsastajia niiden ponien pois laitossa.

Kun ponit oltiin hoidettu, lähdimmekin viimeiselle yhteiselle lounaallemme. Ruokana jotain hyvää ja jälkiruokana meillä oli pannukakkua. Ruuan jälkeen menimme kioskin kautta vapaa-ajalle. Sen jälkeen meillä olikin ohjelmassa todella hyödyllistä teoriaa: esteteoriaa, jossa kävimme läpi askelmääriä eri estevälien väleissä ja samalla myös erilaisia esteitä. Teoriatuntimme oli todella onnistunut sekä hyödyllinen. Siihen mahtuikin paljon naurua pienessä tallihuoneessa ja epämääräisiä laskutaitoja. Lopuksi kävimme vielä mittaamassa tallissa muutamalle puomille estevälit. Sen jälkeen kävimme hakemassa viimeisen tunnin ponit sisälle vesisateessa märässä nurmikossa kahlaten, jonka jälkeen oli välipalan aika.

Välipalan jälkeen jäimme uuden tuntiryhmäni kanssa odottamaan oman tuntimme alkua. Meillä oli viimeisenä leikkitunti, jonka vuoksi ryhmät pistettiinkin ihan sekaisin, joten siksi sanoin uuden ryhmän kanssa. No, mutta ennen omaa tuntiamme kävimme viemässä puomeja kentälle ja siirtelemään esteitä pois kentältä. Sitten menimme talliin, ettei ihan kastuttaisi, sillä vettä tuli taivaalta kaatamalla. Yhdessä välissä pääsinkin ottamaan toisista tuntilaisista pari kuvaa, sillä äitini tuli katsomaan ja menin sen sateenvarjon alle, joten kamerakaan ei kokenut kastumisen tunnetta. Tallissa harjasin Elegian ja laitoin sille suitset päähän sekä katsoin kaviot, sitten lähdimme kenttää kohti.

Tunnilla oikeastaan leikimme vain. Ensimmäisenä meillä oli seuraajohtajaa, jossa oli kaikenlaista pujoitteluista kavaletteihin, ja olin aivan varma, että tipun kavaleteilla, sillä Elegialla on joskus tapana tehdä loikkia, muttei se koskaan tehnytkään niitä, joten en tippunut kentälle, joka lilluikin vedestä. Sen jälkeen olimme maa-meri-laivaa ja, sitten meillä oli vielä viesti. Viestissä olin Nean ja Anni ponin kanssa samassa joukkueessa. Viestissä meillä oli pujottelu kavaletti ja sen lisäksi meidän piti kuljettaa yhtä kartiota tiettyyn paikkaan tietystä paikasta. Viesti meni meidän osalta vähän huonosti, sillä Anni ei suostunut menemään yhteen kulmaan, joten Nea ei saanut kartiota sieltä, jonka vuoksi koimme häviön. Elegia suoriutuikin tehtävästä oikein hyvin, vaikka meilläkin oli välillä hankaluuksia mennä sinne kulmaan. 

Tässä muutama kuva siltä edelliseltä tunnilta. Kuvissa siskoni Alina ja Eetu!

Ihan lopuksi saimme ottaa laukkaa toisella pitkällä sivulla, joka oli ihan vetinen. Oli todella mukava laukata lyhyt jalkaisen shetlanninponin kanssa siitä, kun kuraa roiskui ihan hirvittävästi, muttei se oikeastaan enää siinä vaiheessa haitannut, sillä olin jo täysin märkä alushousuja myöten. Teimme vielä lopuksi loppuravit ja käynnit. Jonka jälkeen lähdin talliin hoitamaan Elegian ja sitten vaihdoinkin kuivat vaatteet päälleni ja sen jälkeen olikin aika lähteä kotiin.

Kokonaisuudessaan leirimme oli ihan mahtava, meillä oli todella hyvä leiriporukka, jonka kanssa nauroimme aika paljon. Tunnit menivät vaihtelevalla menestyksellä, mutta sain paljon kehuja ja pääsin kokeilemaan muutamaa uutta poniakin. Ja kaiken tämän lisäksi meillä oli hyvää ruokaa! Kiitos vielä kaikille Super kivasta leiristä! 

Toivottavasti piditte tästä, vähän myöhään tulleesta postauksesta! Toivottavasti saataisiin mahdollisimman pian uutta materiaalia tänne bloginkin puolelle!

Elokuu 2017

Monet teistä onkin saattanut huomata, että melkeinpä koko elokuu, tosin ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta, täällä blogin puolella sekä erityisesti muiden blogien puolella oli varsinaista hiljaiseloa. Ajatukset ovat kyllä koko ajan olleet blogissani ja siinä, että mitä kirjoittaisin ja milloin? Välillä ei aika riittänyt ja joskus kaverit veivät voiton, kun olisi ollut aikaa blogin puolelle, joten kaikki blogisuunnitelmat jäivätkin aika lailla vain ajatuksentasolle. 

Nyt syksy on alkanut taas rullaamaan hyvin ja aikaakin tuntuu olevan astetta enemmän, joten ajattelin tulla tänne päivittelemään kuulumisiani sekä kertomaan, että elossa ollaan! Tänään ajattelin kirjoittaa teille kuukausipostausta, joten toivottavasti viihdytte sen parissa!

Kuukauden katsotuin postaus:

Elokuun aikana sain kirjoitettua ulos kahdeksan postausta, joista eniten katselukertoja sai kuvapostaus, joka sisälsi epäonnistuneita kuvia kuvatekstien kera. Tämä postaus sai näyttökertoja melkeinpä 200, vaan kahdesta jäi paitsi. Elokuun katsotuimmalla postauksella oli siis näyttökertoja yhteensä 198. Kiitos kaikille postauksen lukeneille! Jos et vielä ole kerennyt postausta kurkkaamaan, niin voit tehdä sen nyt tästä linkistä.

Kuukauden näyttökerrat:

Yllättävän suuri määrä tuli näyttöjä blogiini elokuun aikana ja olen jokseenkin yllättynyt, miten paljon niitä oikein oli kertynytkään. Näyttöjä tuli yhteensä 2256, joka on enemmän, mitä heinäkuussa tuli. Ihan huippua, että olette eksyneet blogiini, vaikka se onkin viettänyt jonkinlaista hiljaiseloa!

Kuukauden kommentti ja kommentoijat:

Postauksiin tuli ihan mukavasti kommentteja, ehkä edellisiin kuukausiin verrattuna aika niukasti, mutta kyllä nyt joitain tuli. Todella monet kommenteista oli todella ihania ja kannustavia, joten tämän kuukauden kommentin valinta ei ollut todellakaan mikään helppo homma. Pitkän harkinnan jälkeen Henriikan kommentti ansaitsee tämän kuukauden kommentti tittelin! Kommentti kommentoitu siihen postaukseen, jossa kerron faktoja, joita te lukijat ette varmastikaan tienneet minusta ja ratsastusharrastuksestani. Kiitos tuhannesti tästä sekä muistakin kommenteista!

Tietokone päättikin sitten olla olematta kanssani yhteistyössä, eikä näyttänyt blogista kolmea kuukauden kommentoijaa, mutta pääsin puhelimen kautta näkemään ne, enkä jaksanut alkaa säätämään sen kanssa sen enempää, joten kuukauden top 3 kommentoijaa ovat nyt vain listattuna tässä alla. Kiitos superisti myös teille kaikille kolmelle, kun olette jaksaneet tulla aina kommentoimaan blogini postauksiin!

Essi Huida: 9 kommenttia

Lyydia: 6 kommenttia

Esteri: 3 kommenttia

Kuukauden tykätyin ig-kuva:

Elokuun aikana julkaistiin kaksi instagram-kuvasarjaa, jotka saivat yhteensä 84 tykkäystä. Se tykkäysmäärä oli kaikista suurin määrä elokuussa. Kuvasarjoissa oli kuvia leiriltä sekä yhdeltä ratsastustunnilta. Blogini instagram-tili on @elaimetsydamessa, jos ette vielä seuraa sitä, niin käykäähän ihmeessä laittamassa se seuraukseen!

Kuukauden ratsu:

Elokuussa meillä starttasi ratsastustunnit kiviojalla, jonka lisäksi heti kuun alkuun meillä oli ratsastusleiri, joten elokuun aikana tuli ratsastettuakin todella paljon eri poneilla, joillain, joilla en koskaan ollut edes mennyt ja joillain, jonka selkään kipuamisesta oli jo hyvin kauan aikaa. 

Elokuun ratsuni olivat Etydi, Pokemon, Leija, Gerda, Erin, Eetu, Celeste, Fiona, Elegia, Pokemon, Gerda, Erin ja Gerda. Näistä ehkä suosikkini on Gerda, jonka kanssa saatiinkin todella hyviä pätkiä. Gerdan kanssa olin koulutunnilla, kävimme maastossa sekä olin istuntatunnilla. Tunnit menivät jokseenkin aika kivasti ja Gerda oli ihan huippu ratsastaa, joten siksi se pääsi tähän!

Näistä kuvista varmaan huomaatte, että ratsastushousutkin pääsivät vaihtoon elokuun aikana.

Kuukauden mieleenjääneimmät tapahtumat:

Koko elokuu alkoi parhaimmalla mahdollisella tavalla, eli leirillä Kiviojan Ponitallilla, todella hyvässä seurassa! Leirillä enimmäkseen ratsastimme, meillä oli teoriaa, olimme ponien kanssa sekä nauroimme ja paljon! Oli varsin onnistunut leiri, vaikka säätilat eivät ehkä olleet kovinkaan mieluisia, ainakaan joinain päivinä. Koulumme alkoikin 10.8. ja alkuviikot ovatkin olleet vähän rennompia, vaikka olemmekin joutuneet jo tositoimiin. Elokuun aikana olimme paljon myös meidän naapureidemme kanssa ja eräänä yönä menimme heidän kanssa autopesulaan, ja vieläpä ukkossäässä. Kaiken tässä kruunasi se, että tämä autopesula kerta oli minulle ihka ensimmäinen. Elokuun aikana Alinalla eli pikkusiskollani oli yökyläsynttärit ja siitä viikko eteenpäin, niin kävimme Jennan kanssa sataman valoissa ja sen jälkeen menimme vielä Jennalle yöksi.

 

Tällainen olikin minun elokuuni. Tässä olisi kirjoitettavia postauksia jokseenkin aika paljon, mutta pitää nyt vähän katsoa, minkä toteutan ja mihinkin väliin. Olettaisin, että seuraavaksi tulisi ulos ratsastusleiripostauksen viimeinen osa ja johonkin väliin kesäkooste postausta. Pitänee nyt katsoa milloin tulee ja mitäkin, mutta ilman pidempiä selittelyitä, nähdään seuraavassa postauksessa!

Kaksi uutta ponituttavuutta ja monta vanhaa // Ratsastusleiri osa 2

Leiripostauksien kanssa suunnitelmat menivät hiukan uusiksi, joten kaksi viimeistä osaa ei ole vielä tulleet ulos, mutta ajattelin, että nyt olisi hyvä aika toisen leiripostauksen. Tänään siis toisen leiripostauksen parissa!

Keskiviikkona olimme taas kahdeksan aikoihin tallilla ja heti tallille päästyä menin katsomaan päivän listan, jossa minun nimeni kohdalla luki minulle aivan uuden tuttavuuden nimi, Leija. Hetken tallilla oleilun jälkeen, menin hakemaan laitumelta suomenhevostamma Leijaa. Heti talliin päästyä aloin hoitamaan uljasta ratsuani, sillä olin ensimmäisellä tunnilla, eikä meillä ollut aikaa yhtään hukattavaksi.

Kun olin saanut Leijan hoidettua ja varustanut sen sekä itseni, niin lähdin kentälle. Kentällä hyppäsin Leijan kyytiin ja lähdin kävelemään kenttää ympäri. Tunnilla meillä oli esteitä, joten teimme aika tiiviin ja nopean alkuverryttelyn. Aloitimme ravailemalla kenttää ympäri ja teimme ympyröitä. Toisessa päädyssä meillä oli pääty-ympyrällä puomi, jota tulimme ravissa ja hetken kuluttua myös laukassa. Laukkasimme myös pääty-ympyrän lisäksi kenttää ympäri ja siinä Leija tuntui oikein mukavalta ja huomasin erityisesti pääty-ympyrällä, että se kääntyy todella herkästi.

Tunnilta ei ole vesisateen vuoksi materiaalia, mutta tässä kuvassa Leija.

Verkkailujen jälkeen aloitimme hyppäämisen pysty pysty linjalla, joka oli B-H-linjalla. Niiden hyppääminen oli meidän osalta vähän säätämistä, sillä tie oli vähän huono ja Leijan hyppytyyli oli hiukan erikoinen. Tämän jälkeen saatoimme tulla, joko tehtävän uudelleen, mutta jälkimmäisen pystyn sijasta oli okseri, tai sitten lisäsimme tehtävään kapean esteen M-E-linjalla ja ehkä vielä kahden lankkuesteen sarjan toisella pitkällä sivulla, en tosiaan muista miten se menikään. Mutta sen muistan, että välillä tiet eivät olleet mitään parhaimmistoa. Seuraavaksi tulimme vielä yhden radan, jossa oli tämä sama alku ja lopuksi vielä toisella pitkällä sivulla oli vesimatto. Rata meni paikoittain ihan hyvin. Välillä tuli vähän huonoja lähestymisiä ja huonoja teitä sekä joskus hyppyyn mukaan pääseminen oli vähän haasteellista, mutta kaikista esteistä selvittiin.

Tässä on kaksi viimeisintä rataa ja lähtö on L-päädystä.

Ihan lopuksi otimme vielä saman radan, mutta joitain esteitä korotettiin. Korkein oli sarjan B-osa, jonka korkeus oli 85cm. Jotkut hypyt olivat ihan hyviä muistikuvieni mukaan, mutta jotkut taas puolestaan vähän huonompia. Ja, jos muistan ihan oikein, niin vedelle tuli vähän huonompi hyppy, joten saatoin tulla sen heti uudelleen. Olin silti rataan ihan tyytyväinen sekä uljaaseen ratsuuni, jonka kanssa oli välillä vähän hakemista, että miten hevosta pitää oikein ratsastaa, ja niin.

Esteiden jälkeen otimme vielä loppuverkat, jonka jälkeen annoin Leijan seuraavan tunnin ratsastajalle ja itse lähdinkin sen jälkeen hetkeksi talliin. Aikalailla toisten tunnin lopussa menimme katsomaan vielä niiden viimeiset hypyt ja sitten korjasimme esteet pois. Tämän jälkeen autoimme toisia ja lähdimme syömään.

Ruokana meillä taisi olla kinkkukiusausta ja jälkiruokana meillä oli rahkaa tai jäätelöä. Ruuan jälkeen meillä olikin taas tuttuun tapaan kioski sekä vapaa-aikaa. Vapaa-ajan hyödynsimme ulkona vesisateessa seikkailen huput päässä. Ehkä parempi olla kertomatta lisää, mutta hauskaa meillä kumminkin oli!

Vapaa-ajan jälkeen meillä oli teoriaa, jossa käsittelimme jollain tapaa hevosen terveyttä. Ensimmäisenä meillä oli, jonkin hauteen tekemistä polveen, joka osoittautui jokseenkin suht haasteelliseksi puuhaksi. Sitten meillä oli vielä muita terveyteen liittyviä asioita, kuten kuumeen mittaus ja se mistä voi tunnistaa kipeän hevosen. Kuuntelimme myös suoliston ääniä ja niin edelleen. 

Kun teoriat oltiin käsitelty, niin valkkasimme vielä tuntilistalta seuraavan tunnin ratsut, jonka jälkeen haimme ne sisälle ja sitten lähdimmekin suoraa tietä syömään välipalaa. Välipalan jälkeen autoimme toisia tuntilaisia ponien kuntoon laitossa, jonka jälkeen meninkin  harjailemaan omaa ratsuani Gerdaa. Gerdan harjasuoperaation jälkeen kävin kuvailemassa toisia tuntilaisia ja, sitten lähdinkin varustamaan poniani. Kun kaikki oli valmista, löysin itseni Gerdan selästä kävelemässä alkukäyntejä.

Ratsastustuntimme aloitimme ihan vain kävelemällä ympäri kenttä, jonka jälkeen otimme ohjat tuntumalle ja saimme ohjeeksi tehdä ravissa työskentelyä omatoimisesti, jonka jälkeen laukkasimme. Ravissa tein paljon ympyröitä ja yritin saada Gerdan kanssa hyvän ja rauhallisen tahdin, eikä hirvittävän kiireellistä menoa. Gerda menikin yllättävän mukavasti jo heti alkukättelyssä. Laukkaa otimme ympäri kenttää ja samalla teimme päätyihin pääty-ympyröitä. Välillä Gerda vain päätti, ettei liikuta, mutta kyllä se sitten lähti, kun pyysi eteenpäin ja sitten se laukkasikin oikein mukavassa tahdissa ympäri kenttää. Välillä vauhtia oli enemmän ja välillä vähän vähemmän, mutta pääasia, että poni tuntui hyvältä ratsastaa.

Alkuverkan jälkeen ryhdyimmekin tositoimiin ja aloimme tulemaan väistöjä. Väistöjä teimme siten, että tulimme pitkällä sivulla uran sisäpuolelta ja väistätimme poniemme takaosaa uralle päin. Väistöt eivät menneet kovinkaan hyvin. Paikoittain tuli muutamia väistöpätkiä, mutta suurimmaksi osaksi ne menivät miten meni. Tehtävään tuli haastavuutta, kun meidän piti asettaa poneja vielä uralle päin samaan aikaan, kun väistätimme niiden takajalkoja uralle. Tosin tämä asetus tapahtui vasta silloin, kun väistöt sujuivat. Eli käytännössä en päässyt oikein asettamaan Gerdaa uralle, kun väistötkään eivät onnistuneet.

Teimme väistöjä molempiin suuntiin. Toiseen suuntaan taisimme tulla väistöjä vain ravissa ja toiseen suuntaan käynnissä sekä ravissa. Väistöjen jälkeen kävelimme hetken aikaa ja sitten aloimme työskentelemään laukassa. En muista teimmekö siinä mitään erikoista, mutta ainakin laukkasimme kenttää ympäri ja teimme pääty-ympyröitä. Gerda meni paikoittain oikein mukavassa tahdissa ja olin todella tyytyväinen siihen, miten kivasti Gerda liikkuikaan laukassa. 

Laukkojen jälkeen otimme vielä loppuverryttelyt, joissai Gerda tuntui Super hyvältä! Se meni juuri sopivaa tahtia ja alkoi paikoittain hakeutumaan jollain tapaa myös muotoon, erityisesti ympyröillä. Loppu ravailujen jälkeen otimme vielä käynnit ja sitten suuntasimme talliin, jossa otin Gerdalta varusteet pois ja jätin sen hoidettavaksi illan tuntilaiselle.

Kotiin lähdimmekin melkeinpä samantien, kun olimme saaneet hommat hoidettua ja jäimmekin odottelemaan seuraavan päivän pitkää tallipäivää!

Aamuselta kävimme katsomassa tuntilistamme, jossa lukikin minun kohdalla minulle aivan uuden connemaraponin nimi, Erin. Ja koska olin vasta jälkimmäisellä tunnilla, niin menin Pihlan kanssa katselemaan ja kuvailemaan kolmen pienen tiistaina syntyneiden varsojen touhuilua laitumelle. Olivathan ne varsin ihania! Sen jälkeen menimme talliin ja siellä autoimme toisia hetken, jonka jälkeen he lähtivätkin jo kentän suunnalle. Siellä he nousivat ponien selkään ja aloittivat ratsastustunnin. 

Minun ei tarvinnut hoitaa Eriniä, joten menin kentänlaidalle katselemaan, mitä tuntialiset oikein tekevät ja samalla tietenkin kuvailin heidän menoaan! Kun kello alkoi olemaan sen verran paljon, että tuntini alkuun ei ollut kovinkaan paljoa aikaa, niin lähdin talliin ja laitoin omat ratsastusvarusteeni päälle ja menin odottelemaan Erinin selkään pääsyä.

Hetken kuluttua olin hypännyt ponin selkään, säätänyt jalustimet sopiviksi ja lähtenyt kävelemään kenttää ympäri. Teimme tunnilla kolmikaaristakiemurauraa ja perinteiseen tyyliin ihan vain voltteja. Tulimme ensin kolmikaarisen käynnissä, jonka jälkeen siirsimme ponit raviin. Ravissa Erin tuntui oikein mukavalta, oli vähän hidas, eikä liikkunut pohkeesta heti eteenpäin. Hetken ravailujen jälkeen laitoimme jalustimet kaulalle ja jatkoimme ravissa ilman jalustimia. 

Kun olimme ottaneet jalustimet pois jaloista, aloimme työstämään kolmikaarista hiukan enemmän. Teimme voltteja sen aikana tietyissä kohdissa sekä pysäytimme ponit aina keskihalkaisijalla, sen keskimmäisellä kaarella. Tämä tehtävä meni ihan hyvin. Välillä pysäytykset menivät vähän  valumalla, mutta kyllä joskus tuli ihan hyviäkin pysäytyksiä.

Ravi työskentelyn jälkeen otimmekin laukkaa. Työstimme myös laukkaa kolmikaarisella siten, että laukannosto B:kirjaimesta laukka ja laukassa ympyrä heti pitkän sivun alussa ja siitä jatkettiin keskimmäisen kaaren keskihalkaisija kohdalle saakka laukassa ja siitä sitten raviin. Ravissa jatkettiin, kunnes laukka nostettiin vastakkaisesta kohdasta, mistä siirryttiin raviin ja loppu kiemura jatkettiin ympyrän kanssa laukassa loppuun. Raviin siirryttiin vasta M:kirjaimestä, ellei baana ollut vapaa ja pystynyt jatkamaan suoraan uudelle kierrokselle.

Tehtävään tuotti haastetta ainakin omalle kohdalleni jalustimet, jotka pitivät pitää edelleen kaulalla. En meinannut menettää tasapainoani, kun vain muutaman kerran ja kaiken lisäksi Erin oli aika hidas, ehkä hiukan väsynytkin, sillä olihan se mennyt jo yhden tunnin ennen omaa tuntiani. Kiemuraura tehtävän jälkeen otimme vielä laukkaa kenttää ympäri, jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme samat tehtävät, mutta vain toisessa suunnassa.

Laukkailujen jälkeen otimme vielä ravia ja vihdoin ja viimein saimme ottaa jalustimet takaisin jalkaan. Voi ei, kun ne tuntuivat niin lyhyiltä. Loppuraveissa menimme vielä kenttää ympäri keventäen ja teimme ympyröitä vähän väliä. Ravailujen jälkeen siirryimme käyntiin ja annoimme poneille pitkät ohjat. Kun päivän ensimmäinen tuntini oli ohi, hoidin Erinin ja vein sen tarhaan.

Sitten olikin vuorossa ruokailu, jolloin ruokana meillä oli hyvää kalakeittoa ja jälkiruuaksi joko jäätelöä tai sitten mansikkarahkaa. Ruuan jälkeen kioskin kautta vapaa-ajalle. Vapaa-ajalla keinuimme jonkin aikaa ja nauroimme, jonka jälkeen menimmekin kentälle ratsastamaan toisillamme. Meillä oli myös nopeusratsastuskilpailut. Eipä me muuta siinä kerettykään, koska meidän piti mennä lyhyeen teoriaan, jossa kävimme nopeasti kerraten jänne- ja hivutussuojat .

Lyhyehkön teorian jälkeen ratsastuksenopettajamme saapui talliin, hän kirjoitti meidän tulevan laavuretkemme ponit taululle. Tosiaan lähdimme kaikkien leiriläisten, ratsastuksenopettajamme sekä kahden avustajan ja tietenkin ponien kanssa laavulle ratsain. Itse sain sen, jonka halusinkin, eli pikkuisen Eetun! Lähdimme saman tien hakemaan poneja sisälle, jonka jälkeen alkoi harjausoperaatio. Kavioita putsatessa huomasinkin, että Eetun kengät olivat vähän kummallisesti, joten ne vielä otettiin irti ennen satulointia. Kenkien pois oton  jälkeen kaikki varusteet päälle ja sitten kentälle nousemaan Eetun selkään.
kanssa.

Kun kaikki oli valmista ja järjestys oltiin saatu sovittua, niin lähdimme matkaan. Alkumatkasta kävelimme jonkin verran, mutta, kun olin siellä peräpäässä ja poneja oli joka kokoa, niin jouduimme kyllä käynnissäkin vähän väliä ravailemaan, että saatiin jonoa kiinni. Ravasimme myös koko porukan voimin ja Eetu tuntui todella vauhdikkaalta. Päätimme myös kokeilla laukkaa, joka sujuikin yllättävän hyvin, eikä kukaan kahdentoista ponin jonossa temppuillut laisinkaan. Vaikka tarkoitus olikin mennä rauhallista laukkaa, niin mehän spurttailimme siellä menemään, sen minkä kerkesimmekin.

Laukkailujen jälkeen olimmekin jo pusikossa, jossa pystyi menemään vain käyntiä, joten loppumatka meni hiukan rauhallisemmissa merkeissä. Sitten saavuimme laavulle ja siellä söimme makkaraa ja keksiä sekä joimme mehua. Laavulla meillä meni jonkin verran aikaa, jonka jälkeen hyppäsimme takaisin ponien kyytiin ja lähdimme kävelemään tallille päin. Takaisin meno matkalla otimme vielä ravia ja käväisimme myös kahluuttamassa poneja matkan varrella olevassa järvessä. Tallille saavuttuamme, tulimme ponien selästä alas ja veimme ne talliin sekä hoidimme ne. Sen jälkeen meillä olikin aikaa odotella illan tuntia. Minä kuvailin toista tuntia ja söin myös eväät. Ja sitten, kun kello oli sen verran paljon, niin lähdin hoitamaan illan ratsua, Celesteä.

Kun kello oli puoli seitsemän menin Celesten kanssa kentälle ja hyppäsin sen kyytiin. Alkuun teimme  perinteisesti alkukäynnit ja sitten aloimme ravaamaan. Ravissa teimme ympyröitä sekä menimme puomeja. Tässä tehtävässä tuli oikein hyviä pätkiä ja saatiin kehujakin Pamilta. Teimme tätä puomitehtävää molempiin suuntiin. Ravissa Celeste tuntui todella hyvälle. Poni olisi toki voinut taipua hiukan enemmän ympyröillä ja kulmissa.

Ravin jälkeen taisimme ottaa hengähdystauon poneille sekä ratsastajille ja siinä välissä kävelimme. Sen jälkeen tulimme laukassa ravitehtävän puomeista tehtyä puomikasaa, jota ennen oli tarkoitus tehdä laukassa voltti. Tässä tehtävässä oli tarkoitus saada poni sellaisessa laukassa tehtävälle, että puomikasa osuisi juuri oikealle kohdalle ja se sujuikin meiltä yllättävän hyvin. Saimme kehuja Pamilta onnistuneista kerroista ja se sai kyllä aina vain kerta kerralta paremman fiiliksen. Puomikasaa tulimme molempiin suuntiin ja otimme myös laukkaa ihan vain kenttää ympäri. Laukassa Celeste yllättikin minut täysin, sillä yleensä, kun olen mennyt sillä, niin se on lähtenyt aina tohottamaan, ihan miten sattuu, mutta tällä kertaa se meni oikein mukavaa ja letkeää laukkaa!

Laukkailujen jälkeen otimme vielä loppuverryttelyssä rentoa ravia kenttää ympäri ja samalla teimme myös paljon ympyröitä. Ravailujen jälkeen siirryimme käyntiin ja kävelimme pitkin ohjin. Kokonaisuudessaan tunnista jäi super hyvä fiilis ja Celeste tuntui ihan eri ponilta, millä olen edes koskaan aijemmin mennyt. Tunnin jälkeen putsasin vielä kaviot ja harjasin vähän sekä pesimme ponin pesupaikalla. Sitten vein sen laitumelle ja menin kuvaamaan Sallan ja Elsan kanssa poneja. Sen jälkeen lähdimmekin kohti kotia.

Tässä tällä kertaa tämä, vähän pidempi leiripostaus! Toivottavasti piditte postauksesta! Yritän vielä tähän viikonloppuun saada viimeisenkiin leiripostauksen julkaistua ja sitten päästäisiin ihan ajankohtaisiin aiheisiin!