-->

lauantai 23. syyskuuta 2017

Eksoottisia esteitä ja roiskuvaa kuraa // Ratsastusleiri osa 3

Vihdoin ja viimein olisi aika viimeisen leiripostauksen. Tämä postaus saattaa jäädä jokseenkin lyhyeksi, muttei anneta sen yhtään haitata! Toivottavasti pidätte!



Leirin viimeinen päivä alkoikin kahlaamalla vesisateessa isojen ponien laitumen perimmäiseen nurkkaan, jonka jälkeen nappasin sieltä matkaani Fionan ja sieltä matkani jatku talliin. Siellä oli operaatio Fionan hoito, sillä olin eksymässä ponin selkään alkavalla tunnilla. Kun kaikki varusteet oltiin laitettu päälle, itselleni sekä ponille, niin sen jälkeen lähdin kentälle muiden tuntilaisteni kanssa. 

Selkään päästyäni, jalustimet säädettyäni ja satulavyön kiristettyäni lähdin kävelemään Fionan kanssa kenttää ympäri pitkin ohjin. Hetken kävelyjen jälkeen siirryimmekin aika nopeasti raviin ja aloimme tekemään alkuverryttelyä, jossa teimme tempomuutoksia sekä ympyröitä. Fiona tuntui jokseenkin hitaalta, mutta välillä se kakkostehokin löytyi. Ravailujen jälkeen otimme laukkaa kenttää ympäri ja teimme pääty-ympyröitä?. 

Epämukavien sääolosuhteiden vuoksi tunnilta ei ole ollenkaan kuvamateriaalia, joten koittakaa kestää, kuvat ovat kyseiseltä viikolta otettuja otoksia! :/
Kentällä olikin ponien ja ratsastajien lisäksi muutama hassu erikoiseste: kapea, muuri ja vesimatto. Hyppäsimme joitain näistä esteistä yksittäisenä ja sitten tulimmekin esteet putkeen. Esteet olivatkin siten, että tulimme ensin toisella pitkällä sivulla kapean, jonka jälkeen oli kokorataleikkaa-linjalla  vesimatto ja viimeisenä toisella pitkällä sivulla oli muuri. Jotkut näistä esteistä tuli todella hitaassa tempossa, jonka vuoksi hypytkään eivät olleet mitään hyviä. Kerran jopa tuli epämääräinen kielto vedelle, jossa tippuminen olikin liian lähellä. Tosin tippumiselta vältyttiin, enkä kyllä olisi halunnut maata kentällä naama ja vaatteet kurassa. 

Tunnilla meillä oli aiheena maastoesteet, mutta vesisateen vuoksi emme voineet mennä hyppäämään maastoesteitä pellolle, joten meille viritettiinkin jokseenkin eksoottisia esteitä tallin pihalle. Niiden pariin siirryimmekin heti, kun olimme saaneet kaikki hypättyä kentällä. 

Ensimmäisenä tulimme estettä, jossa oli sellaiset jännät lavat pystyssä. Se este oli talliin kulku matkalla. Sen jälkeen oli vielä ihan perus lankku. Heti aluksi meille tuli kielto, sillä jännitin ehkä itse ensimmäistä estettä, ja sitä, miten Fiona oikein ylittää sen, no sille lähestyminen oli ihan hirveä suoraan sanoen, joten kielto tuli ihan automaattisesti. Tulimme esteen muistikuvien mukaan vasta kolmannella yli, jonka jälkeen jatkoimme lankulle, joka meni naurettavasti. En saanut Fionaa liikkeelle, joten eihän me päästy esteen ylikään. Toisella kerralla se tulikin paremmin. 


Hetken odottelun jälkeen tulimme useamman esteen putkeen. Ensimmäisenä oli yhdellä hiekkatiellä oleva heinäpaalieste, jonka läpi kävelimme Fionan kanssa. Sen jälkeen oli toinen este, jossa olikin leipäkorit alla. Sille kielsimme myös oikein tyylikkäästi ja menimme sen läpi käynnissä, jos oikein muistan. Viimeisenä oli epämääräinen lankkukasa, jota ei edes huomannut. Sen jälkeen piti kiertää pieni lenkki ja tulla samat esteet, mutta vain toisesta suunnasta ja ylämäkeen kavereita kohden. Se menikin paljon paremmin, sillä pääsimme mäen ylös, jopa laukassa! Siis WAU!

Tämän jälkeen tulimme koko radan. Menestyksemme oli jokseenkin tällä radalla vaihtelevaa. Ensimmäinen este, joka olikin se lava este, niin meni kiellon kautta yli ja sen jälkeen tulikin perus lankku, joka meni ihan ok. Sitten tuli alamäessä heinä ja koriesteet, jotka menivät ok, tosin heinäpaalieste mentiin läpi. Sitten kiersimme "laukassa" (oikeasti käynnissä) bpienen lenkin ja tulimme vielä ylämäkeen esteet, jotka tulivatkin hyvässä temmossa ylös. Kun kaikki olivat tulleet nämä esteet, niin sitten menimme ottamaan kentälle vielä yhden hypyn muurille. Se hyppy oli ihan ok, tosin tulimme sille sisään aika hitaasti, mutta silti pääsimme puhtaasti sen ylite.


Lopuksi teimme loppuravit ja käynnit ja sitten annoin ratsuni seuraavalle. Siinä välissä kävinkin tallissa ja sitten siirryin kuvaamaan toisten tuntia, sen verran mitä pystyikään siellä vesisateessa. Niiden tunnin lopussa kävimme siivoamassa kaikki esteet ja sitten menimme talliin auttamaan viimeisen tunnin ratsastajia niiden ponien pois laitossa.

Kun ponit oltiin hoidettu, lähdimmekin viimeiselle yhteiselle lounaallemme. Ruokana jotain hyvää ja jälkiruokana meillä oli pannukakkua. Ruuan jälkeen menimme kioskin kautta vapaa-ajalle. Sen jälkeen meillä olikin ohjelmassa todella hyödyllistä teoriaa: esteteoriaa, jossa kävimme läpi askelmääriä eri estevälien väleissä ja samalla myös erilaisia esteitä. Teoriatuntimme oli todella onnistunut sekä hyödyllinen. Siihen mahtuikin paljon naurua pienessä tallihuoneessa ja epämääräisiä laskutaitoja. Lopuksi kävimme vielä mittaamassa tallissa muutamalle puomille estevälit. Sen jälkeen kävimme hakemassa viimeisen tunnin ponit sisälle vesisateessa märässä nurmikossa kahlaten, jonka jälkeen oli välipalan aika.


Välipalan jälkeen jäimme uuden tuntiryhmäni kanssa odottamaan oman tuntimme alkua. Meillä oli viimeisenä leikkitunti, jonka vuoksi ryhmät pistettiinkin ihan sekaisin, joten siksi sanoin uuden ryhmän kanssa. No, mutta ennen omaa tuntiamme kävimme viemässä puomeja kentälle ja siirtelemään esteitä pois kentältä. Sitten menimme talliin, ettei ihan kastuttaisi, sillä vettä tuli taivaalta kaatamalla. Yhdessä välissä pääsinkin ottamaan toisista tuntilaisista pari kuvaa, sillä äitini tuli katsomaan ja menin sen sateenvarjon alle, joten kamerakaan ei kokenut kastumisen tunnetta. Tallissa harjasin Elegian ja laitoin sille suitset päähän sekä katsoin kaviot, sitten lähdimme kenttää kohti.

Tunnilla oikeastaan leikimme vain. Ensimmäisenä meillä oli seuraajohtajaa, jossa oli kaikenlaista pujoitteluista kavaletteihin, ja olin aivan varma, että tipun kavaleteilla, sillä Elegialla on joskus tapana tehdä loikkia, muttei se koskaan tehnytkään niitä, joten en tippunut kentälle, joka lilluikin vedestä. Sen jälkeen olimme maa-meri-laivaa ja, sitten meillä oli vielä viesti. Viestissä olin Nean ja Anni ponin kanssa samassa joukkueessa. Viestissä meillä oli pujottelu kavaletti ja sen lisäksi meidän piti kuljettaa yhtä kartiota tiettyyn paikkaan tietystä paikasta. Viesti meni meidän osalta vähän huonosti, sillä Anni ei suostunut menemään yhteen kulmaan, joten Nea ei saanut kartiota sieltä, jonka vuoksi koimme häviön. Elegia suoriutuikin tehtävästä oikein hyvin, vaikka meilläkin oli välillä hankaluuksia mennä sinne kulmaan. 

Tässä muutama kuva siltä edelliseltä tunnilta. Kuvissa siskoni Alina ja Eetu!


Ihan lopuksi saimme ottaa laukkaa toisella pitkällä sivulla, joka oli ihan vetinen. Oli todella mukava laukata lyhyt jalkaisen shetlanninponin kanssa siitä, kun kuraa roiskui ihan hirvittävästi, muttei se oikeastaan enää siinä vaiheessa haitannut, sillä olin jo täysin märkä alushousuja myöten. Teimme vielä lopuksi loppuravit ja käynnit. Jonka jälkeen lähdin talliin hoitamaan Elegian ja sitten vaihdoinkin kuivat vaatteet päälleni ja sen jälkeen olikin aika lähteä kotiin.

Kokonaisuudessaan leirimme oli ihan mahtava, meillä oli todella hyvä leiriporukka, jonka kanssa nauroimme aika paljon. Tunnit menivät vaihtelevalla menestyksellä, mutta sain paljon kehuja ja pääsin kokeilemaan muutamaa uutta poniakin. Ja kaiken tämän lisäksi meillä oli hyvää ruokaa! Kiitos vielä kaikille Super kivasta leiristä! 

Toivottavasti piditte tästä, vähän myöhään tulleesta postauksesta! Toivottavasti saataisiin mahdollisimman pian uutta materiaalia tänne bloginkin puolelle!

6 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! Tuli jotenkin yäk fiilis, kun luki tuota kuravelli ilman satulaa tuntia. Itse Ciriuksel kanssa kävi samalla lailla, satoi niin kovaa että olin itse alusvaatteita myöten ihan läpi märkä, housut kuivuivat vasta 3 päivässä. 🌚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos! Oli kyllä varsin inhottavaa, kun vaatteet olivat oikeasti jokapaikasta märkiä, onneksi niillä oli jonkin verran päivä, jolloin ne saivat kuivua!

      Poista
  2. Tosi kiva postaus! Osaat kyllä kirjoittaa mahdottoman sujuvasti ja hyvin. Harmi, että viimeiselle leiripäivälle sattui huono sää, mutta vaikutti silti olevan huippu päivä!

    viisiaskellajia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella paljon kiitoksia Pihla! Huippu päivä meillä olikin, vaikka sää ei ihan suosinutkaan, tosin pöivä olisi ollut vielä huipumpi, jos olisimme saaneet ratsastaa hyvässä säässä!

      Poista