Pelkoa & elämäniloa

Vielä näin toukokuun päätteeksi ajattelin rustailla tänne blogiin jonkinlaista kuvapostausta ja sainkin idean, että voisin valkkailla kevään aikana otetuista poni- ja ratsastuskuvista kuvia, jotka vastaavat kavereideni lähettämiä adjektiivejä. Osa saamistani sanoista osoittautui todella haasteellisiksi, mutta sain kuitenkin kasattua tähän postaukseen useamman kuvan pienin perusteluin, miksi juuri valitsin sen kuvan. Toivotaan, että ymmärsitte. 

(c) Heidi Nisonen

Tämä on näistä kuvista ensimmäinen ja viimeinen, jota en osaa perustella kovinkaan hyvin. Kuulostaa varmaankin todella kummalliselta, mutta minulle tästä kuvasta tulee mieleen jotenkin hento ja taianomainen maailma. Kuvassa tulee valo siten, että se aiheuttaa minulle moisen fiiliksen.

(c) Alina Tervonen

Kuvia selaillessani huomasin tämän kuvan talvelta Pokemonin kanssa ja mielestäni otoksen pystyi hyvin yhdistää sanaan "kosketus". En tiedä, mitä te oikein ajattelette kuvasta, mutta minun mielestä siinä on jotenkin todella läheinen tunnelma minun ja Poksun välillä.

(c) Viivi Vanhanen

Tämä pieni kultainen poni tuo elämään iloa ihanalla suloisuudellaan ja veikeydellään. Elämäniloa Sunshine toi myös tällä estetunnilla, jonka pääsin menemään sillä keväällä. Tämän vuoksi valitsin tuon kuvan, sillä tuohan noin suloinen poni, niin paljon elämäniloa.

Voi pientä, kun kuvan otto vaiheilla alle vuorokauden ikäisellä varsalla oli niin paljon ihmeteltävää kaikkialla. Kuvassa poni ihmettelee niin suurta kiveä ja varsan emällä Jasulla on myös kaukana tulevaisuudessa jotain ihmettelemistä. Eikö tähän kuvaan sovi juuri täydellisesti tuo sana "ihmeellinen".

Tämä kuva on otettu hiihtoloman aikana, kun olimme tallilla irtohypyttämässä poneja. Mielestäni kuvasta ilmenee hyvin Sintin reipas vauhti ja sanaa "reipas" voisi hyvin korvatakin sana "vauhti". Kuva oli kuitenkin yksi tähän sanaan sopivimmista kuvista, joten siksi valitsin tämän otoksen tähän.

(c) Viivi Vanhanen

Ei, minua ei pelottanut, vaan ponia taisi hiukan pelottaa noinkin hurja vesimatto, sillä ponin tarvitsi tehdä noin eksoottisia hyppyjä pienelle matolle. Eikä tämä este ollut Gerdalle se ainut jännittävä este, vaan tunnin aikana muutkin esteet saattoivat jännittää hiukan pientä ja viatonta ponia.

(c) Sara Laakkonen

Gerda! <3 Ponista on tullut viimeisien kuukausien aikana minulle niin tärkeä, etten ole varmasti koskaan tykästynyt keneenkään poniin yhtä paljon. Tätä kuvaa edelsi onnistunut koulurata yhdessä Gerdan kanssa. Vaikkei kuva ehkä joidenkin mielestä kuvaakaan rakkautta, niin silti se rakkaus ponia kohtaan on ikuistettu tähän kuvaan.

Eikö olekin hellyttävä kuva Ennistä ja aidan toisella puolella olevasta kesän 2017 varsasta. Mielestäni kuvassa on jotenkin todella ihana tunnelma ja tästä tulee mieleen jotenkin hellyttävä ystävyys. 

Tässä oli kuitenkin nämä kuvat! Olisi kiva kuulla, mitä piditte postauksesta ja osuivatko adjektiivit teidän mielestä hyvin näihin valitsemiini kuviin. Kertokaahan myös, jos teillä olisi mahdollisesti jonkilaisia toiveita kesäkuun postauksiin! 

Enemmän kuin tyytyväinen

Perjantaina 25.5. oli kauan odotettu päivä, jolloin sai taas pitkästä aikaa vetää kisahousut jalkaan ja väsätä nutturan hiuksiin koulukisojen merkeissä. Tällä kertaa pääsin kisailemaan toivomallani ponilla, Gerdalla ja ratana toimi C-merkin kouluohjelma.

Gerdan kanssa kävimmekin 18.5. ollessa kouluvalmennuksessa, josta kirjoitinkin postausta tänne blogiin. Valmennus ei sujunut meidän osalta kovinkaan loistokkaasti, mutta kaikesta huolimatta siitä oli meille hyötyä kisoja varten. Itse en päässyt ratatreeniin torstaina omalle tunnille, mutta sen sijaan kävinkin korvaamassa jo alkuviikosta, tiistaina. 

Tunnilla menin Gerdalla ja meillä meni paljon paremmin kuin valmennuksessa. Gerda kuunteli tosi kivasti ja toimi hyvin. Tunnilla aluksi verryttelimme B-merkin tehtävien parissa, sillä lähes kaikki muut siltä tunnilta osallistuivat B-merkkiin. Verryttelyn jälkeen tulimme kaikki radat läpi yksitellen ja sillä aikaa kaikki muut olivat pellon puolella, jossa sai mennä askellajeja. Me olimme Gerdan kanssa ensimmäiset radan suorittajat ja Gerda toimi oikein mukavasti. Tunnista jäi todella hyvä fiilis ja innolla jäin odottamaan kisapäivää.

Iso kiitos kaikille kuvaajille!

(c) Ida Kähö

Gerdalla oli ratsastanut yksi ratsastaja ennen minun rataa raviluokassa, joten poni oltiin verrytelty hyvin ravissa ja käynnissä ennen kuin itse kiipesin ponin selkään. Verkassa kävelin ensin jonkin aikaa, jonka jälkeen siirsin ponin raviin ja ravissa tein ympyröitä sekä muutamia pysähdyksiä. Ravailujen jälkeen otin vielä muutamia laukkapätkiä käynnistä. Verryttelystä jäi kuitenkin hyvä fiilis ja Gerda kulki kivasti.

Kun oli oman vuoroni aika siirryin alakentältä yläkentälle ja siellä ravasin kentän ympäri ja käytiin kurkkaamassa tuomaripääty, jottei se koituisi radalla meidän kohtaloksemme. Gerda ei onneksi ollut moksiskaan tuomarin sijainnista, joka olikin pelkästään vain positiivinen asia.

(c) Sara Laakkonen

(c) Alina Tervonen

Lähtömerkin jälkeen siirryin keskihalkaisijalle, jossa oli I:ssä pysähdys ja tervehdys. Se meni ihan hyvin, mutta Gerda olisi voinut lähteä vähän napakammin takaisin raviin. C:stä käännyttiin oikealle, josta M-E-lävistäjä, jossa tehtävänä oli tehdä askeleen pidennys keventäen. Aluksi Gerda lähti ihan tehokkaasti liikkeelle, mutta hyytyi vähän loppua kohden ja tämä ehkä jäi hiukan ärsyttämään. Heti tämän lävistäjän jälkeen oli B:stä H:hon lävistäjä ja sen aikana I:ssä neljän askeleen verran käyntiä. Tämä lävistäjä meni meiltä oikein hyvin ja siihen olenkin tyytyväinen. Lävistäjän jälkeen oli siirtyminen käyntiin.

Käynnissä Gerda liikkui reippaasti eteenpäin, vaikka C-pääty oli aika pehmeä. Tehtävänä oli nostaa C:stä laukka ja laukata kaksi seuraavaa pääty-ympyrää. Laukannosto tähän suuntaan oli meidän koko radan huonoin osuus, sillä se meni ihan huolella ravin kautta. Pääty-ympyrät menivätkin kuitenkin oikein mainiosti laukannostosta huolimatta. Gerdan kanssa siirryttiin turhan aikaisin raviin, mutta kuitenkin sen verran myöhään, ettei olisi kannattanut nostaa laukkaa enää uudelleen.

(c) Emilia Nerg

(c) Emilia Nerg

(c) Alina Tervonen

Ravisiirtymän jälkeen B:stä täyskaarto X:n kautta R:ään. Se sujui muuten ihan hyvin, mutta matkan varrella meinasi tulla yksi käyntisiirtymä, mutta sen sain korjattua nopeasti raville. M:stä siirtyminen keskikäyntiin, jonka jälkeen C:stä uudelleen laukannosto käynnistä. Tällä kertaa laukka nousi napakammin ja ympyrätkin onnistuivat hyvin. Tällä kertaa siirtyminenkin raviin sujui oikeaan aikaan.

Toisessa suunnassa tehtiin myös täyskaarto, mutta vain E:stä S:ään ja se sujui paremmin edelliseen kertaan verraten. Sen jälkeen täytyi ravata puolet kentästä ja R:stä kääntyä leveyshalkaisijalle, jossa I:ssä pysähdys. Ravissa Gerda sujui mukavasti eteenpäin ja pysähdys oli ihan ok. Takaisin raviin poni olisi voinut siirtyä hieman napakammin, sillä nyt meillä tuli muutama käyntiaskel ennen raviin siirtymistä.

(c) Ida Kähö

(c) Alina Tervonen

Lopuksi oli vielä keskihalkaisijalle meno, jossa G:n kohdalla pysähdys ja tervehdys. Pysähdys oli vähän hätäinen ja olisi pitänyt odottaa ennen tervehdystä, mutta turha sitä on näin jälkikäteen murehtia. Olen kuitenkin Gerdaan enemmän kuin tyytyväinen, sillä saatiin prosentit 71.39% ja niillä oltiin todennäköisesti kuudensia kolmestatoista, eli 6/13.

Oman radan jälkeen menimme ottamaan kaverini kanssa muutamat kuvat minusta ja Gerdasta, jonka jälkeen vein Gerdan talliin odottelemaan hetkeksi aikaa seuraavaa ratsastajaansa. Oli kyllä kokonaisuudessaan mahtava kisapäivä ja jäi kyllä niin hyvä fiilis, kun tuo poni on vaan niin super!

(c) Sara Laakkonen

(c) Ida Lehtonen

Tässä kuitenkin tämä postaus, olisi kiva kuulla millaisia kisakuulumisia teillä on viime ajoilta. Tai jos niistä ei ole kerrottavaa, niin olisi kiva lueskella kivoja kommentteja, jos vaikka niistä joku eksyisi kuukauden kommentiksi.

Seuraavalla kerralla paremmin

Perjantaina osallistuin pitkästä aikaa taas Sanna Kosken valmennukseen. Tällä kertaa menin kuitenkin kouluvalmennukseen ja ratsukseni valitsin Gerdan. Ajatuksena oli ottaa vähän lisätreeniä tulevia koulukisoja varten.

Kun saavuimme tallille kävimme hakemassa Alinan kanssa Gerdan laitumelta ja olikin positiivinen yllätys, ettei poni lähtenyt karkuun, vaan tuli jopa vastaan, kun huomasi, että meillä oli sille palkkioksi hiukan leipää. Tallissa hoidin Alinan kanssa Gerdan valmiiksi, jonka jälkeen lähdimme kentälle kävelemään. 

Kuvista voi nähdä, että ratsastettiin varsin kosteissa tunnelmissa!

(c) Alina Tervonen

Kävellessämme ilmeni jo yksi tunnin haasteista, sillä Gerda aloitti heti aluksi kuikuilemaan jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Lisäksi Gerdan mielestä kentän laidalla ollut vesimatto oli hirvittävän pelottava. Emme välttyneet myöskään oikomisilta.

Sanna kuitenkin saapui pian hetken kävelyn jälkeen ja aloitimmekin heti tekemään ensimmäistä tehtäväämme. Meidän piti tehdä toisen pitkän sivun puoleen väliin n. 10 metrin ympyrän ja toiselle pitkälle sivulle tehtiin puolestaan muutama pysähdys. Tehtävää teimme ensin muutaman kerran käynnissä, jonka jälkeen siirryimme raviin ja teimme tehtävää ravissa.

Gerda tuntui jo käynnissä hiukan hitaalle ja sen myötä olisi voinut liikkua paremmin eteenpäin ravissa. Ympyröillä huomasi, ettei Gerda taipunut kovinkaan hyvin. Varsinkin ensimmäinen kierros on Gerdalle huomattavasti haasteellisempi. Pysäytykset menivät ihan hyvin ja olikin hyvä, kun tehtävänämme oli tehdä pysähdyksiä, sillä niitä on luvassa kisojen kouluradalla, joka minun on tarkoitus mennä.

Teimme toisessa suunnassa samoja tehtäväiä ja niillä Gerda toimi jo huomattavasti paremmin. Tässä jälkimmäisessä suunnassa poni taipui oikein kivasti. Muutamissa pysähdyksissä Gerda oli ehkä vähän kiireinen, mutta ei kuitenkaan päästy lähtemään takaisin raviin tarpeeksi napakasti. Tämän kierroksen ravailuista jäi kuitenkin todella hyvä fiilis, sillä poni alkoi hakeutumaan hiukan alaspäin ja kulki paremmin omalla moottorilla.

Ravailujen jälkeen annoimme poneille hetkeksi vähän pidempää ohjaa ja kävelimme hetken aikaa. Sen jälkeen aloitimme tuntimme laukkatehtävän. Tehtävänämme oli kääntää R:n kohdalta kohti S:ää ja näiden kirjainten puolestavälistä täytyi nostaa laukka ja kääntyä aina joka toisella kerralla eri suuntaan ja jatkaa laukkaamista kulman kohdalle, josta siirryttiin raviin. En tarkkaan muista, että täytyikö vielä lyhyellä sivulla tehdä ympyrä.

Ensimmäisillä kerroilla Gerda nosti vähän liian hitaasti laukan ja muutama rikko tuli lyhyellä laukkapätkällä, mutta jos jotain positiivista, niin Gerda on rauhoittunut laukkaamisessa todella paljon, eikä vain kaahota menemään. Muutaman kerran tuli hiukan oikaistua, mutta sen jälkeen pääsimme pidemmälle halkaisijalla ja saimme siinä paremman kulman.

Muutamien kertojen jälkeen muutimme tehtävää siten, että nostimme laukan käynnistä ja laukkasimme lyhyen sivun päätyyn asti, jossa teimme laukassa pääty-ympyrään. Siitä raviin ja takaisin käyntiin.

Tämä tehtävä meni meiltä ihan hyvin. Muutamalla kerralla Gerda olikin lähdössä väärään suuntaan ja kerran tunsin, kun jalassani ihan muljahti jokin, kun Gerda oli lähdössä toiseen suuntaan ja itse toiseen suuntaan. Voikohan johtua nopeasta suunnan vaihdoksesta tämä muljahdus. Laukannostot menivät ihan ok. Muutama rikko tuli raviin, mutta pääasiassa laukat sujuivat ihan kivasti, kunhan itse muistin istua tarpeeksi syvälle satulaan.

Laukkailujen jälkeen siirryimme hetkeksi käyntiin ja annoimme ponien vähän levähtää, jonka jälkeen aloitimme tekemään ravissa kolmikaarista kiemurauraa. Ravissa Gerda tuntui ihan hyvälle ja poni taipui ihan kivasti. Poni olisi tosin voinut vähän edetä enemmän eteenpäin. Muutamien kolmikaaristen jälkeen siirsimme ponit käyntiin ja annoimme pidempää ohjaa.

Itselle ei jäänyt tunnista kovinkaan hyvä fiilis, sillä tuntui ettei mikään meinannut onnistua ja tosiaan poni kuikuili ihan liikaa koko tunnin ajan. Toisaalta ehkä nämä ei niin onnistuneet kerrat vain kehittävät entistä enemmän, mutta tuntui kuitenkin siltä, että ne omat virheet korostuivat poikkeuksellisen paljon. Ensi kerralla tietää sitten, missä on parannettavaa, joten toivottavasti silloin menee paremmin.

Tällä viikolla torstain tunti jääkin minulta välistä, mutta sen sijaan menenkin korvaamaan huomenna eli tiistaina. Kiitos kuitenkin, että luit tämän postauksen tänne loppuun saakka. Olisi kiva kuulla, miten teillä on mennyt viime aikoina olleet koulutunnit.

Operaatio paremmaksi ratsastajaksi

Kevään ensimmäiset hypyt ulkona otettiin viime torstaina erikoisempien esteiden merkeissä. Tunnin pääsinkin menemään toivomallani ponilla, Gerdalla. Tuntia odotin kyllä innoissani, mutta silti vähän jännittyneenä, miten tunti mahtaakaan oikein mennä. Gerda nyt kuitenkin on tunnetusti vähän omanlaisensa esteponi.

Kuvista iso kiitos:

Ida L, Viivi Va, Sara L, Venla B & Heidi N

Aluksi tsekkasimme paikaltaan meidän kaikkien kevyetistunnat sekä esteistunnat. Tämän jälkeen aloitimme tekemään tunnin ensimmäistä tehtävää, jossa tehtiin kevyessä istunnassa loiva kiemuraura, jonka keskellä teimme käyntiin siirtymisen. Tämän lisäksi saimme tehdä ympyröitä halutessamme. Tätä tehtävää teimme molempiin suuntiin. Lisäksi teimme jossain välissä tehtävää ilman käyntiin siirtymistä sekä myös esteistunnassa. 

Gerda kulki ihan kivasti tässä tehtävässä. Ensimmäisellä kerralla oli vähän hakemista tasapainon kanssa käyntiin siirtymisellä kevyessä istunnassa, mutta sen jälkeen tehtävä alkoikin sujumaan käyntiin siirtymisen osalta paremmin. Gerda taipui ehkä vähän huonosti, mutta muuten ravissa Gerda oli hyvä ratsastaa. 

Ravissa tehtyjen verryttelyjen jälkeen otimmekin laukkaa kenttää ympäri. Laukkasimme joko kevyessä tai esteistunnassa. Laukassa Gerda tuntuikin mukavan rauhalliselta ja kuunteli hyvin, eikä kaahaillut. Laukkailujen jälkeen pidimmekin juomatauon sekä kävelimme hetken aikaa pitkin ohjin. 

Kentälle meille oli asetettu kolme estettä, jotka olivat vähän erikoisempia esteitä. Aluksi hyppäsimme kaikki esteet yksitellen, jonka jälkeen yhdistimme ne radaksi. Ensimmäinen yksittäinen este oli sianselkä. 

Ensimmäisellä kerralla tulimme sen Gerdan kanssa vähän pienempänä ja sille mentiin hieman empien, mutta kannustuksen jälkeen pääsimmekin esteestä yli hienosti ongelmitta. Tulimme tämän heti uudelleen siten, että alas otetut puomit olivat nyt paikoillaan, mutta Gerda vähän silloinkin empi ja meinasi mennä ohi, mutta pääsimme kuitenkin esteen yli puhtaasti. Tulimme esteen vielä uudelleen, kunhan kaikki olivat kerenneet mennä edellisen kerran. Se meni Gerdan kanssa kuitenkin hyvin. Niin hieno poni! 

Toisena esteenä tulimme kulmaa, joka oli lävistäjällä. En tarkalleen muista, mitenkä ensimmäinen lähestyminen tapahtuikaan, mutta Gerda empi kuitenkin ja saattoi kieltää tai sitten hyppäsimme esteen ensimmäisellä yli. Tämänkin Gerda suoritti odotettua paremmin!

Viimeinen yksittäinen este olikin vesimatto, joka esitti hautaestettä. Tiesin jo ennen meidän hyppyvuoroamme, että poni todennäköisesti tulee kieltämään esteelle, joten näytin Gerdalle estettä muutamankin kerran ennen kuin hyppäsimme. No eipä niistä näytöistä ollut kovinkaan paljoa hyötyä, koska Gerda pysähtyi yhtäkkiä ennen estettä ja heivasi minut tehokkaasti maan tasalle. Ei onneksi sattunut muksahdus, mutta näin jälkikäteen on alkanut tuntumaan tippuminen kädessä.

Tippumisen jälkeen menin saman tien takaisin ponin kyytiin ja hyppäsin haudan päättäväisesti yli aikamoisella jättiloikalla. Esteen jälkeen jatkoin suoraan kentän ympäri ja hyppäsin haudan uudelleen yhtä eksoottisella hypyllä kuin edelliselläkin kerralla.

Kuvistakin huomaa Gerdan eksoottiset hypyt, kun näihin hyppyihin on vähän jokseenkin haasteellista päästä mukaan ja sen huomaa myös istunnastakin.

Yksittäisten hyppykertojen jälkeen yhdistimme kaikki esteet radaksi. Ensimmäisenä esteenä oli hypätä pitkällä sivulla oleva sianselkä. No arvaatte varmaan mitä tapahtuikin, kun laukkasimme rentoa laukkaa kohti estettä ja hiukan ennen estettä Gerda pistikin stopit päälle ja väisti varsin tehokkaasti sivulle. Kohta tajusinkin olevani pyllyllään maassa. Tämäkään ei sattunut. Sen jälkeen hyppäsimme kuitenkin esteen uudelleen ja pääsimme hyvin esteen yli uudella yrittämällä.

Seuraavana lävistäjällä olleesta kulmaesteestä koituikin tunnin haasteemme. Siinä vaiheessa alkoi ehkä vähän omakin hermo mennä, kun poni kielsi, tai no, meni ohi useamman kerran. No useamman yrittämän jälkeen menimme esteelle ravissa ja vihdoin ja viimein pääsimme hyvin esteestä yli.

Sen jälkeen tulimme pitkällä sivulla haudan. En tarkalleen muista pääsimmekö tästä yli ensimmäisellä kerralla vai yhden kiellon kautta. Tämän jälkeen oli kuitenkin tarkoitus jatkaa suoraan samassa suunnassa sianselälle, mutta päädyimme Gerdan kanssa vaihtamaan suuntaa, jotta päästäisiin paremmin esteestä yli ilman hämmentämättä Gerdaa vaihtuneella suunnalla. Tämä kuitenkin meni hyvin jo heti ensimmäisellä kerralla yli!

Lopuksi menimme vielä hyppäämään pellolle bankettia. Menimme sen ensin kerran alas käynnissä. Ajattelin, että Gerda olisi vähän jännittänyt bankettia, mutta sehän meni sen oikein mainiosti. Kun kaikki olimme tulleet banketin alas. Sen jälkeen kerkesimme tulemaan sen vielä ravissa ylös. Banketti meni ylöspäinkin oikein mallikkaasti ja olinkin varsin tyytyväinen Gerdan suoritukseen! Poni osasi kyllä yllättää!

Sen jälkeen menimme takaisin kentälle ja kentällä teimme ravissa vielä verryttelyt. Lopuksi Gerda kulki oikein mukavasti omalla moottorilla eteenpäin. Se olisi tosin voinut taipua hieman enemmän ympyröillä. Ravailujen jälkeen siirsimme ponit käyntiin ja annoimme pidempää ohjaa. Tunnista jäi kyllä oikein hyvä fiilis ja toivoinkin Gerdaa seuraavalle tunnille, joten toivotaan parasta, että pääsen jatkamaan Gerdan kanssa siitä mihin me oikein jäätiinkään.

Nyt pitkästä aikaa estetuntipostausta tosin vähän erikoisemmasta estetunnista. Nyt lähiaikoina on tulossa varmasti enemmänkin näitä tuntipostauksia, joten toivottavasti jaksatte vielä lueskella näitä. Tämä postaus oli tässä, kertokaahan oletteko te päässeet hyppäämään vielä maasto- tai erikoisesteitä.

Taas pitkästä aikaa

Viime viikon torstaina pääsin taas pitkästä aikaa menemään ratsastustuntini Ciriuksella ja siitä olinkin varsin innoissani. Uudet blogin lukijat eivät varmasti tiedäkään, että Cirius on ollut minun lempiponini muutama vuosi takaperin, mutta tällä hetkellä se on yhdelle tallilaisistamme vuokralla, joten nykyään sillä ei ole tullut ratsasteltua kovinkaan usein. Sen vuoksi olin niin innoissani tulevasta koulutunnista. 

Tunnin aiheena meillä oli pohkeenväistöt. Alkukäyntien aikana punnertelimme ponien selässä sekä sen jälkeen teimme muutamia vatsalihaksia. Sen jälkeen ryhdyimmekin heti tositoimiin ja aloitimme tuntimme väistämistehtävän. Tehtävänämme oli kääntää lyhyen sivun keskeltä kohti pituushalkaisijalle, jonka alusta käännettiin voltti palikoiden välistä kohti uraa, jonka jälkeen väistätettiin pituushalkaisijalta takaisin uralle.

Tunnin kuvat: Viivi Vanhanen

Aluksi teimme väistötehtävää käynnissä, jonka jälkeen siirsimme ponit raviin ja teimme tehtävää ravissa. Väistöt menivät paikoittain ihan hyvin, mutta välillä tulimme hieman lapa edellä. Itse myöskin olin välillä vähän kallistuneena toiseen suuntaan, joka oli hiukan haitaksi, sillä huomasi heti, kun suoristuin itse, että väistöt sujuivat hiukan paremmin. Omista virheistä puheenollen olen huomannut yhä useammin, että katseeni on lähes jatkuvasti ponin niskassa. Täytyy kyllä tämä virhe saada korjattua mahdollisimman pian.

Vaihdoimme suuntaa ja toisessa suunnassa teimme väistötehtävää suoraan ravissa. Väistöjä edeltävällä voltilla Cirius taipui tosi kivasti ja siitä pääsimmekin hyvin jatkamaan väistättämistä uraa kohden. Tähän jälkimmäiseen suuntaan Cirius toimi väistöissä paremmin, vaikka paikoittain tultiin edelleenkin lapa edellä. Väistöistä jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Niiden jälkeen annoimmekin poneille vähän pidempää ohjaa ja kävelimme hetken aikaa.

Laukassa työskentelimme jokseenkin yksinäisemmin. Tehtävänämme oli kuitenkin tehdä toisessa päädyssä päätyyn ympyrä, jossa väistätimme ponien takaosaa ympyrältä ulospäin. Muuten laukkailimme vapaasti ympäri kenttää ja toiseen päätyyn sai tehdä halutessaan pääty-ympyrän.

Ensimmäiseen suuntaan kesti hetki, että poni syttyi ja päästiin kunnolla laukkaamaan. Laukka kulkikin lopuksi oikein kivasti eteenpäin ja kuunteli hyvin. Takaosan väistättäminen ei mennyt niin hyvin tähän suuntaan. Syy tähän oli ehkä se, etten saanut apuja tarpeeksi hyvin läpi, mutta muutama ihan kiva pätkä kuitenkin saatiin.

Toisessa suunnassa laukkailut menivät kuitenkin paremmin ja sain takaosan väistättämisessä paremmin annettua avut ja siinä saimmekin huomattavasti parempia pätkiä toiseen suuntaan verrattuna. En muutenkaan muistanut, että Ciriuksella on noinkin ihanan tasaiset askellajit. Erityisesti
ravissa oli niin helppo istua.

Ennen tunnin päättymistä teimme ravissa vielä ympyröitä pitkin kenttää. Siinä Cirius kulki ihan kivasti ja kuunteli hyvin apujani sekä taipui hyvin. Cirius tuntui kyllä todella hyvältä siinä vaiheessa. Ravailujen jälkeen siirsimme ponit käyntiin ja sen jälkeen annoimme normaaliin tapaan vähän pidempää ohjaa.

Kokonaisuudessaan tunnista jäi kyllä todella hyvä fiilis ja oli kiva mennä Ciriuksella pitkän tauon jälkeen. Huomasi myös, että poni on muuttunut jonkun verran edellisestä ratsastuskerrasta, mutta onhan siitä kuitenkin aikaa vähän alle vuosi.

Tässä kuitenkin hetken tauon jälkeen taas tuntipostausta ja uskon, että lähipäivinä näitä on tulossa mahdollisesti tulossa lisääkin, saas nähdä. Tämä postaus oli kuitenkin tässä. Kertokaahan mitä ajatuksia teille heräsi tästä postauksesta. 

Millaiseksi ratsastajaksi kuvailisit itseäsi?

Jokin aika sitten kyselin täällä blogin puolella kysymyksiä tulevaa Q&A:ta varten. Tänään kuitenkin ajattelin toteuttaa tämän postauksen ja toivottavasti saatte kysymyksiinne vastauksia, joihin halusittekin. En tiedä vielä, tuleeko tästä vielä toinen osa, mutta ainakin teen tämän yhden osan!

Postauksen kuvat kauden ensimmäiseltä ulkotunnilta, jonka menin Pokemonilla!

(c) Alina Te. & Viivi Va.

Miksi juuri ratsastus?

Äiti on ollut jo nuoruudestaan asti tekemisissä hevosien kanssa ja sen seurauksena pääsin pienempänä käymään eräällä tallilla. Siellä pääsin ottamaan vähän tuntumaa karsinoiden siivoushommiin, tosin enemmän katsojan roolista. Välillä kuitenkin tein joitain pieniä tallihommia. Pääsin myös tutustumaan piensuomenhevoseen Turoon, jolla pääsin vähän ratsastelemaan sekä hoitamaan sitä.

Hevoset veivät sydämen ja sen seurauksena aloitimme etsimään toden teolla meille, minulle ja Alinalle sopivaa ratsastuskoulua, jossa olisi meille sopivia poneja, jotka eivät olisi kovinkaan ison kokoisia, sillä olimmehan me tunnetusti pituudeltaan aika lyhyitä. Löysimme kuitenkin Kiviojan Ponitallin, jossa aloitimme ratsastuksen kerta viikkoon. Tässä vähän pohjustusta, miten ajauduimme harrastamaan ratsastusta. Tällä hetkellä ajattelisin, miksi harrastan vieläkin ratsastusta, niin syy siihen on varmasti se, että Kiviojan ponien kanssa on niin kiva työskennellä, eikä ratsastuskoulusta ole muutenkaan jäänyt minkäänlaisia huonoja kokemuksia, vaikka moni niin ajattelisikin. Muutenkin ponit ovat muutenkin ihania ja on kiva saada ratsastaessa niiden kanssa onnistumisen tunteita!

Kuka on lempiponisi? 

Tällä hetkellä minulla on kaksi lempiponiani ja ne ovat Eetu ja Gerda. Eetu on valloittava shetlanninponi, joka toimii kaikessa niin kivasti. Toinen lemppareistani on dartmoorinponitamma Gerda, joka on myös valloittava tapaus, eikä ponilta luonnetta puutu! Molemmat ovat siis todella ihania poneja!

Haluaisitko oman ponin? Entä vuokraponin tai muun vastaavan? 

Tällä hetkellä elämä on kaiken koulun ohella niin kiireistä, etten olisi vielä ajallisesti valmis saamaan  ponia. Enkä tiedä olenko toisaalta muutenkaan valmis vielä omaan poniin. Vuokraponi voisi kuitenkin olla itselleni parempi vaihtoehto ja sellainen kyllä kelpaisikin. Vaikka se toisikin vastuuta, vastuun määrä ei varmasti kuitenkaan olisi niin suuri kuin omasta ponista. Erityisesti kesäponi kelpaisi, sillä silloin olisi tarpeeksi aikaa ponille ja samalla kerkeisi myös olemaan kavereidenkin kanssa.

Minkälaiseksi ratsastajaksi kuvailisit itseäsi?

Mielenkiintoinen, mutta haastava kysymys! Ajattelisin olevani jokseenkin rohkea, itsevarma sekä päättäväinen ratsastaja. Uskallan ottaa haasteita vastaan ja kokeilla kaikenlaisia uusia tehtäviä sekä poneja. Kuvailisin itseäni myös hyvin kokeilunhaluiseksi ja innokkaaksi. Yksi asia on myös se, että nyt viime aikoina olen kehittynyt jonkin verran, joten sanoisin, että opin nopeasti ja kehityn parhaani mukaan.

Esteet vai koulu? 

Tällä hetkellä tykkään molemmista. Ennen koulu ei ole ollut niin se minun juttuni, mutta kasvettuani sekä kehityttyäni kouluratsastuksesta on tullut mieluisempaa. Uskon, että siihen on vaikuttanut se, että olen oppinut ratsastamaan eritavalla kuin esimerkiksi pari vuotta sitten. Luulen myös, että tähän on vaikuttanut myös se, että olen päässyt menemään koulutunteja suhteellisen usein sellaisilla poneilla, joiden kanssa on sujunut ja joilla olen tykännyt mennä. Sanoisin ehkä kuitenkin, että esteet on ainakin toistaiseksi enemmän se oma juttuni, mutta olen kuitenkin oppinut arvostamaan molempia ratsastuksen lajeja. 

Kuka poni on merkinnyt sinulle eniten?

Yksi minulle tärkeimmistä poneista on Jason ja sanoisin, että se on merkinnyt minulle kaikista eniten. Jasonin kanssa olen kokenut niin paljon kaikkea ja se on ollut yksi poneista, jolta olen oppinut eniten. Jasonin kanssa minulla on paljon muistoja varsinkin aloitus ajoilta. Erityisesti mieleen jääneitä hetkiä on elämäni ensimmäiset laukka-askeleet, jotka otin Jasonilla, ensimmäiset estekisani, joissa sijoituin kolmanneksi ja yksi unohtumattomista kokemuksista Jasonin kanssa on ollut kyllä ehdottomasti Jasonin vuokraus kahtena kesänä muutaman viikon verran. Nykyään en ole mennyt sillä enää niin usein, sillä se käy ponikoulussa. Silti se on kuitenkin minulle todella tärkeä poni.

Millainen on unelmiesi hevonen/poni? 

En ole ihan varma olenko joskus vastannut jo tähän kysymykseen, mutta tällä hetkellä unelmieni ratsu on connemaraponi. Haluaisin, että se on taitava koulussa ja esteillä sekä olisi mahdollisimman varma ratsastettava ja ponin kanssa pystyisi tekemään melkeinpä mitä vaan. Värityksellä ei ole niinkään väliä, mutta kimot ovat kyllä nättejä. Toisaalta en tiedä olisiko se unelmien poni kuitenkaan kimo. Iältään en haluisi sen olevan vielä kovinkaan vanha, joten joku kuusi tai seitsemän vuotias voisi olla potentiaalinen vaihtoehto.

Haluaisitko käydä jollain lähialueen ratsastuskoululla, jossa et ole vielä käynyt? + millä & miksi?

Tällä hetkellä olen käynyt lähialueen ratsastuskouluista Hubsilla ja Raijalla sekä tietysti Kiviojalla. En tosiaan ole tainnut käydä ratsastuskouluista muualla. Enkä ole kylläkään ratsastanut myöskään kummallakaan näistä talleista. Lappeenrannan läheisyydessä on kuitenkin muutamia ratsastuskouluja, joissa en ole käynyt ja eniten niistä haluaisin päästä käymään Päivölässä. Päivölä on siis issikkatalli, joka on kuulemani mukaan oikein kiva ja lämminhenkinen paikka. Olisi varsin kiinnostavaa päästä kokeilemaan issikoilla ratsastamista, sillä se olisi minulle uudenlainen kokemus. Jos pääsisin Päivölään, niin haluaisin päästä siellä maastoon issikoiden kanssa!

Mitä mieltä olet keppihevosista?

Keppihevoset ovat todella monipuolisia asioita, sillä niiden kanssa saa kasvatettua kuntoa sekä pääsee liikkumaan raittiiseen ilmaan. Niillä pystyy myös hyvin harrastamaan ratsastusta, jos oikeilla hevosilla harrastamiseen ole mahdollisuutta. Lisäksi niiden avulla pystyy kehittämään huimasti omia käsityötaitoja. Mielestäni keppareissa ei ole mitään väärää. Se on hieno harrastus ja sitä saa harrastaa. Tämä kuulostaa varmaan hassulta, mutta mielestäni ne ovat hevosia siinä missä muutkin.

Oletko ikinä harkinnut vakavissasi bloggaamisen lopettamista?

Itseasiassa en ole. Olen aina jatkanut blogin kirjoittamista, vaikka jossain vaiheessa onkin ollut aikamoisia motivaation puutteita, mutta silloinkaan en ole edes miettinyt blogin kirjoittamisen lopettamista. Sanoisin, että motivaatiopulat vahvistavat omalla tavallaan tätä blogin ylläpitoa. Ja tykkään todella paljon tallettaa tänne mm. koosteita ratsastuksista, jotta niitä voisi lueskella myöhemmin, joten en näe minkäänlaista syytä lopettaa blogin kirjoitusta.

Milloin ja miten päädyit aloittamaan bloggaamisen? 

Lueskelin muutamia vuosia sitten aktiivisesti tallikavereideni kirjoittamia blogeja, joista sain inspiraatiota oman blogin aloittamiseen. En kuitenkaan saanut lupaa vielä aloittaa blogin kirjoittamista, tosin sisällöllisesti siihen aikaa blogi ei olisi ollut kovinkaan erikoinen. Pöly oli haudannut jo joksikin aikaa idean blogin perustamisesta, mutta eräänä päivänä, kun olimme katsomassa Lorua ja muita pentuja kasvattajallaan, minulla kävi tuuri. Lorun kasvattaja sanoi, että useat koirien omistajat kirjoittavat blogia ja jakavat siellä kuulumisia ja innostuin siitä sekä silloin äitini antoi luvan blogin perustamiseen. Alku aikoina kirjoitin enemmän koirista, mutta myöhemmin aiheet vaihtuivat enemmän poneihin ja ratsastukseen. Tarkka päivä oli, kun perustin tämän blogin oli 23.4.2015. Eli vasta täyttyi kolme täyttä vuotta blogin kirjoittajana.

Lempi blogisi tällä hetkellä? 

Tällä hetkellä lukulistallani on aika paljon minulle vanhoja tuttavuuksia, sillä aika ei meinaa riittä oman blogin kirjoittamiseen, eikä varsinkaan muiden blogien lukemiseen, joten en ole saanut hirvittävästi uusia blogituttavuuksia. Sen sijaan vanhat ja hyvät blogit pysyvät vahvoina suosikkeina. Erityisesti tykkään blogeista Trust is about us, Porkkanan voimalla sekä Pennin pyörittäjä. Lukulistallani on myös monia muita todella kivoja blogeja, mutta nämä blogit ovat yksiä suosikeistani!

Onko sinulla tavoitteita bloggaajana?

Ei erityisemmin. Tietysti haluan kehittyä kirjoittajana sekä tietysti valokuvaamisessa, joka onkin aika suuressa roolissa täällä blogissani sekä tietysti muuallakin somessa. Useasti olen myös sanonut, että haluan kehittää itseäni myös ulkoasujen tekijänä. Tässä tavoitteessa ollaan otettu jo yksi askel eteenpäin, sillä tällä hetkellä blogiani koristaa minun tekemäni ulkoasu. Toisaalta kehittämisen varaa on kuitenkin vielä paljon ainakin ulkoasujen suhteen. Lisäksi yhtenä hyvänä taitona olisi osata otsikoida postaukset siten, että ne herättävät mielenkiintoa!

Tämän hetken suosikki ponikuva? 

Tämä on kyllä yksi haastavimmista kysymyksistä. Tällä hetkellä on kyllä niin paljon kivoja kuvia, että on kyllä vaikea valita, mikä se oma suosikki kuva oikein on. Huhtikuun kisapäivältä tuli ainakin ihan kivoja kuvia kävelyreissulta, mutta en ole ole saanut niitä vielä teknisten ongelmien vuoksi. Tämän hetken suosikkikuvia on kuitenkin postauksen ihan ensimmäinen kuva sekä tykkään myös näistä muistakin kuvista tässä postauksessa. Tässä alla on myös yksi kisapäivän kuvista, joka on kyllä varsin kiva otos!

Tämän kuvan ottanut Tiia Käyhty

Tässä oli taas pitkästä aikaa Q&A postausta. Katsotaan tuleeko toinen osa vielä niistä teidän lähettämistänne kysymyksistä, sillä hyviä kysymyksiä riittäisi kyllä vielä toiseenkin postaukseen. Jos jotain jäi vielä mietityttämään tai ette saaneet kysymykseenne vastausta, niin vastaan ilman muuta kommenteissa kysymyksiinne!