Haastattelussa Petra Lönnqvist/Hestafoto

Viime vuoden joulukalenterissa oli blogihistorian ensimmäinen haastattelu, jossa haastattelin suomalaista kenttäratsastajaa Pauliina Swindells:iä. Postauksen toteuttaminen oli niin erilainen, mutta mukava projekti, joten ajattelin toteuttaa uuden haastattelun. Tällä kertaa haastattelussa on kuitenkin hevoskuvaaja Petra Lönnqvist, tutummin Hestafoto.

Petra Lönnqvist on Tuusulasta kotoisin oleva 28-vuotias ammattikuvaaja. Hän kuvaa pääasiassa hevosia sekä ihmisiä erilaisiin tarkoituksiin ja hänen asiakkainaan toimii sekä yritykset että yksityishenkilöt. Lönnqvist käyttää vapaa-aikansa pääasiassa touhuillen islanninhevosensa Hriman sekä villakoiransa Olgan kanssa. Hrima on nuori hevonen ja sen kanssa Petra treenailee tavoitteellisesti. Agilityä hän harrastaa Olgan kanssa heidän omakseen iloksi. 

Lönnqvist on pienestä pitäen ollut visuaalisesti luova ja hän on hyväksikäyttänyt luovuuttaan lapsena piirrellen ja maalaillen. Aina kesäisin hänen lähtiessään ratsastusleireille, hän on saanut ottaa mukaansa perheen filmikameran ja siihen mukaan pari rullaa filmiä. Luovuus pääsi jo silloin valokuvatessa valloilleen ja hän muistelee, että hevosten kuvaaminen oli jo siinä vaiheessa hauskaa puuhaa. 

"Muistan myös kuinka olin yrittänyt löytää kuviini erilaista lähestymistapaa eivätkä vanhempani olleet kovin iloisia kuvista, joissa näkyi puolikas hevonen tai muuta kokeellista rajaustapaa"

Kaikki postauksen kuvat (c) Petra Lönnqvist/Hestafoto

Vaikka Lönnqvist oli pienestä pitäen ollut luova ja pitänyt hevosten kuvaamisesta hän ei kuitenkaan osannut silloin vielä aavistaa, mitä tulevaisuus mahtoikaan tuoda tullessaan. Hän sai 14-vuotiaana ensimmäisen kameransa ja silloin syttyi kunnolla kiinnostus kuvaamista kohtaan. Valokuvaajan ura tuli hänen haaveekseen ja sitä kohti hän pyrki. Pitkään hän unelmoi muotikuvaajan urasta ja sen vuoksi hän kuvailikin paljon muotia. Lönnqvist kokee saavansa hevoskuvaukseen vaikutteita muotikuvauksen maailmasta esimerkiksi mallinohjauksessa sekä tarkassa jälkikäsittelyssä.

Lönnqvist sai ensimmäisen kameransa rippilahjaksi hänen ollessaan 14-vuotias. Saamansa kamera oli 3,2:lla megapikselillä varustettu Canonin pokkarikamera. Sillä hän kuvaili paljon kaikenlaista, esimerkiksi ennakkotehtävät audiovisuaalisen viestinnän opintoihin ja niillä kuvilla hän sai opiskelupaikan.

Järjestelmäkamera pääsi Lönnqvistin hankintalistalle hänen ollessaan 17-vuotias. Hänen hommaamansa kamera oli Nikonin D300. Se olikin hänen nykyisten kameramalliensa edeltäjä. Tällä hetkellä Petra Lönnqvist kuvailee Nikonin D750 ja Nikonin D610. Näihin runkoihin Lönnqvistillä on kolme erilaista putkea. Eniten hän käyttää Nikkorin 85mm/1.8, joka on hänen ehdoton suosikkinsa ja sopii kaikkeen. Lisäksi hänellä on Sigma Art 35mm/1.4 sekä Sigma 24-70mm/2.8.

"Arvioisin, että kuvaan 80% kaikista kuvistani 85mm:llä, se on ehdoton suosikkini ja sopii kaikkeen!"

Lönnqvist on opiskellut valokuvausta Lahden ammattikorkeakoulun muotoiluinstituutissa, mutta hänen sanojensa mukaan hän kuitenkin kokee itse, että hän on suurimmaksi osaksi itseoppinut kuvaamisen salat. Lönnqvistin mukaan paras tapa oppia on ollut kokeilemalla ja erehdyksien kautta ja on tärkeää muistaa, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Esimerkiksi asetuksien käytön oppimiseen menee vuosia. Nuorena hän kuvaili automaatti- tai puoliautomaatti asetuksilla, tosin silloin kuvaaminen oli vain harrastemielistä touhua. Hän kokee hahmoittaneensa tekniikan paremmin vasta silloin, kun hän uskaltautui siirtyä kokonaan manuaalikuvaukseen.

Petra Lönnqvistin harrastuksiin on kuulunut koko ikänsä ratsastus ja sen vuoksi hevoset ja ponit ovat kuuluneet alusta alkaen hänen kuvauskohteisiin. Lönnqvistiä on ollut aina kiinnostunut hevosten kuvaamisesta, mutta myös ihmisten kuvaaminen on kiinnostanut häntä. Hän onkin kuvaillut molempia kuvauksenkohteita niin yhdessä kuin erikseenkin. Tosin ratsastuskuvia Lönnqvist ei ole ottanut kovinkaan usein, eikä hän käy ollenkaan kisoissa kuvaamassa. 

Usein valokuvaajilta näkee paljon erilaisissa miljöissä otettuja kuvia. Lönnqvistin mukaan kaikki normaalista poikkeavat kuvauspaikat ovatkin niitä eniten inspiroivia. Hänen mielestään parhaimpia kuvauksia on toteutettu juurikin hiukan erikoisemmissa paikoissa, tallin ulkopuolella. Niitä paikkoja ovat olleet esimerkiksi Roihuvuoren kirsikkapuisto, Helsingin Suvilahti sekä myös Porvoon vanhakaupunki. Tosin Lönnqvist on sitä mieltä, että tallien ympäristöissä on myös todella upeita kuvauspaikkoja kuten niityt ja metsänreunat.

Vaikka Suomessa on paljon upeita kuvausympäristöjä, joissa pääsee toteuttamaan mahtavia ja ikimuistoisia kuvauksia, myös muualla maailmalla on paljon hienoja paikkoja, joissa kuvaaminen olisi varmasti upeaa. Lönnqvist haluaisikin päästä toteuttamaan paljon erilaisia kuvauksia ulkomailla. Erityisesti Islanti on sellainen maa, jossa hän haluaa päästä kuvaamaan erilaisissa paikoissa. Ranska, Itävalta, Espanja ja Irlanti ovat sellaisia kohteita, joissa Lönnqvist haluaisi esimerkiksi käydä kuvaamassa. Hän on kuitenkin päässyt kuvaamaan Suomen lisäksi paljon Islannissa ja siellä hänen mieleenpainuvin kuvaus tähän mennessä on ollut, kun hän pääsi kuvaamaan Islannin suosituinta jalostusoria, Ölnir frá Akranesi, Skógafossin vesiputoukselle.

"Islanti on sellainen maa, jonne palaan aina uudestaan ja uudestaan, ja siellä on monia paikkoja, joissa tahdon toteuttaa kuvauksia"

Kesä on vuodenaika, jolloin kuvauksia on kaikista eniten. Toukokuun lopulta syyskuun alkuun kuvauksia on siis paljon, mutta talvikuukausina hevoskuvauksia on vain satunnaisesti. Hevoskuvauksen lisäksi Lönnqvist tekee paljon muitakin kuvauksia kuten yritys- ja tapahtumakuvauksia. Kaikista kuvauksista kertyvillä tuloilla pystyy elättämään itsensä, mutta hän ei tiedä onko Suomessa yhteen kuvaajaa, joka pystyisi elättämään itsensä pelkästään kuvaamalla hevosia.

Millainen prosessi on, kun otetaan hevosvalokuvia asiakkaan kanssa? 

Lönnqvistillä on yksityishenkilöiden hevosvalokuvauksia varten tarjolla valmis paketti, jonka yleensä asiakkaat ostavat ja silloin prosessi on kaikilla asiakkailla aika lailla samanlainen. Koko homma alkaa kuitenkin siitä, että asiakas ottaa yhteyttä ja kuvaaja käy asiakkaan kanssa läpi, minkälaisia kuvia asiakas oikein haluaakaan ja missä sekä milloin ne otetaan. Ennen kuvauspäivää asiakkaalle annetaan ohjeet kuvaukseen valmistautumiseen ja sitten käydään läpi toiveita kuvien suhteen. Kuvauspäivänä Lönnqvist saapuu sovittuun aikaan sovittuun paikkaan ja silloin hän tutustuu kuvattavaan ja hevoseen, jonka jälkeen aloitetaan itse kuvaaminen. Kuvaus kestää noin tunnin verran ja siinä ajassa kuvataan lähiympäristön eri kohdissa.

Kuvauksesta muutama päivä eteenpäin Lönnqvist käy kuvat läpi ja hän lähettää koevedokset onnistuneimmista kuvista, joista asiakas valitsee ne kuvat, jotka hän haluaa lunastaa itselleen. Suurin aika koko prosessista menee kuvien käsittelyyn, jonka jälkeen kuvat toimitetaan asiakkaalle.

Varmasti monet valokuvaajista ihailevat joitain valokuvaajia ja niin myös Lönnqvistillä on valokuvaaja, jota hän ihailee. Instagram on pullollaan upeita hevosvalokuvaustilejä ja Lönnqvistin mielestä nykyajan nuoret ovat valloittavan lahjakkaita kuvaajia. Yksi Lönnqvistin ihailemistaan valokuvaajista on islantilainen Gígja Einarsdóttir, jonka töitä hän on seurannut jo kauan. Gígja ottaa Islannin maisemissa kauniita ja tunnelmallisia kuvia islanninhevosista.

Lönnqvist on sitä mieltä, että valokuvaajan ammatti on sen vuoksi motivoiva sekä haastava, sillä et voi koskaan olla "valmis" valokuvaaja. Valokuvaajana voit aina kehittyä lisää kerta kerralta ja se onkin valokuvaajalle hyvä motivaation lähde. Tavoitteena Lönnqvistillä on olla omalla alallaan kaikista paras!

Vinkkejä amatööreille:

Jotta hevosia kuvatessa saa hyviä, selkeitä ja tarkkoja kuvia, täytyy säätää asetukset kohdalleen. On todella tärkeää, ettei valotusaika ole liian hidas, sillä hevoset liikkuvat nopeasti ja, jos on liian hidas valotusaika, kuviin tulee liike-epäterävyyttä. Valotusajan lisäksi ei saa pelätä nostaa ISO-arvoa korkeammaksi ja Lönnqvistin mielestä hevosia kuvatessa kannattaa pitää päällä kaikista nopeiten tarkentava automaattitarkennus. Parhaimmat niksit liikkuvan kohteen kuvaamiseen ovatkin siis nopea suljinaika sekä nopea sarjakuva.

"Parhaimmat niksit liikkuvan kohteen kuvaamiseen ovat nopea suljinaika ja nopea sarjakuvaus. Seuraa kohdetta kamerallasi ja tallenna mahdollisimman pitkä sarja."

Tumma kohteen kuvaaminen ei välttämättä ole aina kaikista helpointa ja on tärkeää saada kohde mahdollisimman varjoisaan paikkaan. Mutta, jos tumman kohteen siirtäminen valoisasta paikasta varjoon ei ole mahdollista, niin silloin olisi valoitettava kuva kohteen mukaan, vaikka siinä tausta ylivalottuukin, niin silti pääasia on kuitenkin saada pääkohde valoitettua oikein.

Joskus kameralla kuvatessa kuvista tulee väriltään liian lämpöisiä tai sen sijasta liian kylmän sävyisiä. Lönnqvistin mukaan silloin vika löytyy valkotasapainon asetuksista. Valkotasapainon saa säädettyä jälkikäteen itse kohdalleen, jos kuvaa RAW-tiedostoja. Jos kuvaa kuitenkin suoraan JPG-muotoon, silloin valkotasapainon täytyy olla kohdallaan jo kuvatessa.

Monia amatöörejä mietityttää varmasti kameraa ja/tai objektiivia hommattaessa, että millainen kalusto olisi hyvä hevoskuvaukseen. Lönnqvistin mielestä kamerassa on tärkeä olla nopea automaattitarkennus sekä nopea sarjakuva. Objektiivin olisi hyvä olla teleobjektiivi ja mielellään hyvä zoomi, sillä koskaan ei voi tietää mihinkä suuntaan hevonen liikkuu. Lönnqvist kuitenkin kertoo kuvaavansa liikkuvasta kohteesta huolimatta 85mm objektiivilla, sillä hän tietää yleensä hevosia kuvatessa ennalta, minne suuntaan hevonen on liikkumassa ja tilanne on mahdollista yleensä toistaa uudelleen, joka ei ole mahdollista esimerkiksi kisoissa, joita kuvatessa zoomista on paljon hyötyä.

Hevosia kuvatessa helpottaa todella paljon, jos kuvaustilanteessa on apukäsiä, sillä yksin toimiminen on haasteellista. Apukädet voivat esimerkiksi pitää hevosesta kiinni tai rapistella jotain saadakseen hevosen kiinnittämään huomion. On tärkeää muistaa, että hevoset ovat isoja ja hyvin reaktiivisia eläimiä ja se täytyy huomioida, jotta kuvaustilanne sujuu turvallisesti. Kuvaustilanne voi olla erikoinen kokemus ihmiselle kuin hevosellekin, joten kuvaus täytyy aina toteuttaa hevosen ehdoilla ja täytyy myös muistaa, että myös tuttu ja turvallinen hevonen voi reagoida yllättävästi kuvaustilanteessa.

Tähän loppuun vielä tsemppiviesti Lönnqvistiltä:

"Kuvaa mahdollisimman paljon, sillä vain tekemällä oppii paremmaksi! Kokeile rohkeasti kaikkea erilaista ja ole luova. Äläkä pelkää epäonnistumisia, sillä virheet opettavat paljon ja niin kauan kuin valokuvaus on sinulle harrastus, älä ota liikaa paineita. Muista pitää hauskaa!"

Petra Lönnqvistiä ja hänen tuotoksiaan pystyy seurailemaan instagramissa, @hestafoto. Lisäksi hänet löytää Facebookista nimellä Petra Lönnqvist Photography. Hänellä on myös omat nettisivut, jonne pääset tästä.

Suuret kiitokset Petralle, että sain haastatella juuri sinua tänne blogiini! Oli taas ihan todella kiva toteuttaa tällainen haastattelupostaus. Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne ja kommentteja tästä postauksesta, niitä voi siis lähettää kommenttiboxiin.

Estetreeniä valvovan silmän alla

Perjantaina ohjelmassa oli Gerdan kanssa Sanna Kosken estevalmennus. Valmennukseen menin hiukan jännittävin fiiliksin ja toivoen, että pääsen tallilta pois ehjin nahoin tippumatta ponin selästä. Poni kuitenkin pääsi yllättämään ja päätimmekin valmennuksen hyvin fiiliksin! Tässä postauksessa lisää valmennuksesta. 

Käyntien jälkeen siirryimme raviin ja aloitimme työstämään ravia askeleenpidennyksillä. Teimme jonkin verran vaihteluita lyhyiden ja pitkien askelien välillä. Tehtävä sujui paikoittain ihan hyvin. Gerda oli alusta alkaen todella hidas pohkeelle, eikä liikkunut siitä tarpeeksi hyvin eteenpäin. Saimme kuitenkin muutamia hyviä pätkiä askeleen pidennyksissä ja lyhennyksissä. Tehtävää teimme molempiin suuntiin, jonka jälkeen siirryimme käyntiin ja annoimme poneille hiukan pidempää ohjaa ja sillä aikaa kuuntelimme valmennuksen ensimmäisen estetehtävän.

Kuvista kiitos Viiville!

Meille annettiin tehtäväksi nostaa lyhyen sivun puolesta välistä laukka ja jatkaa pitkälle sivulle laukassa, jossa tehtävänä oli tehdä neljän kavaletin innari. Sen jälkeen jatkettiin laukassa lyhyen sivun puoleen väliin saakka ja siitä raviin. Toisella pitkällä sivulla tehtiin ravista muutaman kappaleen verran käyntiin siirtymiä.

Ensimmäisellä kerralla, kun tulimme tehtävää, Gerda hieman tuijotteli kavaletteja, mutta kun sain tarpeeksi kannustettua ponia menemään kavalettien yli, Gerda hyppäsi kiltisti, vaikka välissä tulikin raviaskelia. Tulimme useamman toiston ensimmäiseen suuntaan ja Gerda alkoikin sujumaan hyvin ja saatiinkin onnistuneita pätkiä. Tosin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että muistaisin katsoa esteillä suoraan eteenpäin, eikä esteisiin tai ponin jalkoihin. 

Toisessa suunnassa innari ei sujunutkaan ollenkaan niin hyvin kuin edelliseen suuntaan. Ponin hitaus korostui jotenkin entistä enemmän, eikä askeleetkaan meinanneet osua kohdalleen, sillä ponin olisi pitänyt edetä huomattavasti enemmän. Viimeinen pätkä sujui kuitenkin todella kivasti tähän suuntaan ja siihen oli hyvä lopettaa tämä tehtävä.

Sen jälkeen hyppäsimme toisella pitkällä sivulla ollutta linjaa, jossa ensimmäinen este oli pysty ja toinen okseri. Ensimmäisellä kerralla olimme tulossa laukalla sisään, mutta poni siirtyi raviin ja hyppäsimme pystyn hiukan epäröiden yli. Nyt en muista pääsimmekö okserin ensimmäisellä yrittämällä yli, mutta jos pääsimme, sille Gerda tuli epäröiden. Saatoimme kuitenkin ottaa okserille uusi lähestyminen, mutta minulla ei kuitenkaan ole tarkkaa muistikuvaa siitä, tapahtuiko näin. Otimme linjalle useamman toiston siihen suuntaan ja Gerda hyppäsikin hyviä hyppyjä ja se alkoikin vähän imemään esteille. 

Vaihdoimme toiseen suuntaan ja siihen suuntaan tehtävä oli haasteellisempi. Ensimmäisellä kerralla meille tuli todella huono lähestyminen ja sen vuoksi emme päässeet esteestä ensimmäisellä yrityksellä yli, joka tosin ei siinä tilanteessa yllättänyt. Sen jälkeen tulimme uudella ja paremmalla lähestymisellä ja pääsimme onnistuneesti okserista ja pystystä yli. Otimme linjalle useamman toiston tähän toiseen suuntaan ja tuli ihan kivoja pätkiä. Tosin se tuli huomattua, että Gerda vaihtaa esteeltä todella helposti laukan vääräksi, joten siihen täytyy vielä kiinnittää huomiota tulevissa estetreeneissä. 

Viimeisenä estetehtävänä tulimme linjan, jonka jälkeen jatkoimme laukkaa ja tulimme yhden pystyn lävistäjällä. Se sujui hyvin ja Gerda hyppäsi kiltisti yli täysin uudesta esteestä. Kokonaisuudessaan esteistä jäi todella hyvä fiilis, vaikka tulimmekin aika pitkälti vain muutamaa tehtävää. Mielestäni nämä toistot ovat kuitenkin todella hyvää treeniä Gerdalle, jotta poni saa onnistuneita ja hyviä kokemuksia esteiltä. 

Esteiden jälkeen teimme vielä loppuverkan ravissa ja siinä teimme ympyröitä ja vähän samoja juttuja kuin alkuverryttelyssäkin. Sen jälkeen kävelimme ja annoimme pidempää ohjaa. Olin kyllä todella tyytyväinen siihen, miten Gerda suoriutui kaikista esteistä ja hypyistä. Valmennuksesta jäi todella hyvä ja onnistunut fiilis, joten siitä onkin hyvä jatkaa estetreeniä Gerdan kanssa.

Tällaisissa fiiliksissä ratsasteltiin siis perjantaina Sannan valmennuksessa. On se poni vaan huippu ja aina se vaan pääsee yllättämään kuinka kivasti Gerda nykyään hyppää! Olisi kiva kuulla, mitä piditte postauksesta ja kiinnostaisiko vielä näiden loppu kuun päivien ajalta joltain yhdeltä ratsastuskerralta saada postausta? 

Positiivisen viikon kooste

Olen moneen kertaan miettinyt, että haluanko kirjoittaa menneeltä viikolta koosteen, mutta nyt päädyin siihen tulokseen, että kirjoitan. Menneestä viikosta jäi sen verran positiivinen fiilis, että haluan kuitenkin jakaa kuluneen viikon teidän kanssanne. Toivottavasti tykkäätte!

Maanantai 6.8.2018

Viikko alkoi pyöräilemällä tallille hirvittävässä vastatuulessa ja matkamme kuluikin aika hitaasti. Päivä olikin siitä erilainen, että ohjelmassa oli irtohypytystä. Rakensimme kentälle kujan valmiiksi ja sitten hoidimme Gerdan ja veimme sen kentälle. Juoksutimme ponia ensin irtona ja sen jälkeen hypytimme. Gerda hyppäsi oikein kivasti, vaikka olisi ehkä voinut edetä vielä enemmän. Hypytyksestä jäi kuitenkin hyvä fiilis. Gerdan jälkeen oli Ciriuksen vuoro, jonka jälkeen siivosin osittain puomeja ja tolppia ja jätin loput muille siivottaviksi.

Ilmoittauduin aamulla vähän extempore vielä ratsastustunnille Gerdan kanssa. Joten lähdin hoitamaan Gerdaa. Meillä oli puomitunti, joka oli kyllä oikein hyvä aihe meille Gerdan kanssa. Tunnilla työskentelimme aika paljon sellaisella tehtävällä, jossa oli ensin ravipuomit, jonka jälkeen useampi metri, johon väliin tehtiin voltti ja sen jälkeen uudet ravipuomit. Tehtävää tehtiin ravissa ja siinä Gerda kulki ihan kivasti. Poni olisi voinut edetä vähän enemmän, mutta muuten kulki mainiosti. Laukassa teimme samaa tehtävää, mutta puomien sijasta oli kavaletit. Tehtävä sujui meidän osalta oikein hyvin ja se sopikin Gerdalle loistavasti, sillä siinä se joutui työskentelemään vähän enemmän, eikä menty vain esteeltä toiselle. Lopuksi ravailimme ja kävelimme ja lopuksi ravissa Gerda tuntuikin jo paremmalle kuin alussa. Meille tunti oli kuitenkin hyvä ja hyödyllinen. 

(c) Alina Tervonen

(c) Alina Tervonen

Tiistai 7.8.2018

Gerda teki ihmeteon, kun tuli meitä ravilla vastaan, kun olimme hakemassa sitä tarhasta. Vähän ihmetytti miten se noin teki, sillä sille tyypillisempää on enemmän lähteä karkuun ja kääntää takamustaan. Hoidettaessa Gerda oli kuitenkin todella positiivisella tuulella ja oli ilo lähteä sen kanssa tekemään töitä. Aluksi menin kentälle ratsastamaan ja siellä tein vain ympyröitä sekä muita kaarevia uria. Sen jälkeen kävelin maneesille, koska tunnit olivat molemmilla ulkokentillä. Maneesissa ravailin ja tein ympyröitä ja hain poniin tuntumaa, joka löytyikin paikoittain aika kivasti ja tuli aika hyvän tuntuisia pätkiä. Laukassa tein vain ympyröitä ja laukkailin rennosti eteenpäin. Sitten lopuksi käynnit ja ravit. 

Tiistaina Gerda oli todella hyvän tuntuinen ratsastaa ja oli jotenkin todella kiva mennä sillä, kun se kuunteli niin hyvin apuja ja liikkui hyvin omalla energiallaan eteenpäin. Itse ratsastin tiistaina ensimmäisenä ja sen jälkeen vielä äitini sekä Alina ratsastivat Gerdalla.

(c) Viivi Vanhanen

Keskiviikko 8.8.2018

Meillä oli kuvauspäivä ja harjasimme Alinan kanssa Gerdan hyvin, jonka jälkeen nakkasimme sille suitset päähän ja lähdimme maastoon ilman satulaa. Alkumatkan menimme Ciriuksen kärryjen perässä ja se sujui hyvin. Sitten pysähdyimme eräälle tielle, jossa Alina otti minusta ja Gerdasta kuvia, kun olin ponin selässä. Pian sen jälkeen tulin kyydistä alas ja otimme lisää kuvia. Otin samassa paikasta Alinasta myös kuvia ja pian sen jälkeen siirryimme toiseen paikkaan kuvailemaan. Sitten kävelimme takaisin tallille ja poni sai huilahtaa hetken aikaa. Meidän äitimme meni sillä vielä illalla omalla tunnillaan, joten Gerda pääsi vielä tosissaan puksuttelemaan ja tekemään töitä.

(c) Alina Tervonen

(c) Alina Tervonen

Torstai 9.8.2018

Minulla oli oma ratsastustuntini ja menin sen Gerdalla. Äitini lämmitteli minulle Gerdan ennen kuin ratsastustuntini alkoi, joten hyppäsin vain ponin kyytiin, kun tuntini alkoi. Tunnilla meillä oli aiheena pohkeenväistöt ja aloitimmekin tekemään niitä jo alkukäyntien jälkeen. Aluksi teimme käynnissä siksak-väistöä pitkällä sivulla. Hetken kuluttua vaihdoimme suuntaa ja teimme samaa tehtävää toiseen suuntaan, mutta ravissa. Käynnissä tuli paljon parempia pätkiä kuin ravissa, mutta en kyllä tiedä menivätkö väistöt käynnissäkään kovinkaan hyvin. 

Ennen laukkaamista väistätimme takaosaa ympyrällä ympyrän keskustaa kohden ravissa. Ja sitten laukassa. Samaa teimme toiseen suuntaan. Tehtävä ei mennyt osaltamme kovinkaan hyvin, koska a) en tajunnut aluksi mistä oli kyse b) en saanut pohjetta tarpeeksi läpi & c) en vain osannut ratsastaa. Laukkailujen jälkeen ravailimme ja kävelimme. Jostain syystä sitä hyvää fiilistä ei tullut tunnin päätteeksi, ehkä se johtui vaan siitä, etten osannut ratsastaa, eikä todellakaan ollut minun ja Gerdan yhteinen hyvä päivä.

(c) Viivi Vanhanen

(c) Viivi Vanhanen

Perjantai 10.8.2018

Perjantaille minulla oli luvassa hiukan kuvaushommia ja sen jälkeen pääsin vasta liikuttamaan Gerdaa. Tein Gerdan kanssa ihan perusjuttuja. Jonkin verran ympyröitä sekä siirtymiä. Yritin hakea sitä samaa fiilistä, mikä tuli tiistainakin ja sen etsinnät sujuivat paremmin kuin torstaina. Gerda liikkui huomattavasti paremmin torstaihin verrattuna. Poni liikutti hyvin takaosaan ja taipui aika kivasti. Se eteni myös paremmin ja liikkui pohkeesta, vaikka tosin se olisi voinut edetä vielä enemmän. Tämän etenemisen suhteen ollaan kuitenkin päästy paljon eteenpäin ja se on liikkunut jo huomattavasti paremmin heinäkuuhun verrattuna.

Kentällä pyörimisen jälkeen kävin vielä kävelemässä tietä pitkin lenkin selästä käsin Gerdan kanssa. Annoin Gerdalle vähän pidempää ohjaa ja poni käveli oikein kiltisti eteenpäin. Perjantailta jäi kuitenkin oikein hyvä mieli, kun Gerda jatkoi jo useamman päivän kestänyttä positiivisuuttaan, ihana poni.

Lauantai 11.8.2018

Menimme aamuselta jo tallille ja kävimme hakemassa Gerdan sisälle laitumelta. Hoidimme Gerdan hyvin ja varustimme sen. Äitini lähti sillä maastoilemaan yhden tallikaverinsa kanssa ja sillä aikaa me jäimme Alinan kanssa talliin ja autoimme tuntiponien sisälle hakemisessa. Kun he tulivat takaisin maastosta, äiti ratsasti Gerdalla hetken aikaa ja sitten Alina meni Gerdan kyytiin. Itse en liikuttanut ponia lauantaina, mutta nyt alkavalla viikolla jatkuu taas touhuilut Gerdan kanssa. 

(c) Alina Tervonen

Tällaisissa tunnelmissa siis touhuiltiin Gerdan kanssa vasta päättynyt viikko. Gerda oli kyllä koko viikon ajan jotenkin todella positiivisella tuulella hoitaessa ja muutenkin touhuillessa. Onhan se ihan huippu! Katsotaan, mitä alkava viikko tuo tullessan, mutta toivottavasti ainakin samanlaisia fiiliksiä. Kertokaahan, mitä tykkäsitte tästä postauksesta ja jaksatteko lukea näitä postauksia vielä jatkossakin!

Heinäkuu 2018

Heinäkuun aikana motivaatio ei ollut kovinkaan huipussaan tämän blogin suhteen, mutta toivotaan, että nyt elokuun aikana motivaatio pääsee vielä uuteen nousuun. Tällä kertaa kuitenkin heinäkuun kuukausikoosteen parissa. Toivottavasti tykkäätte!

Luetuin postaus sekä oma suosikki tekeleeni

Heinäkuun aikana kirjoitin yhteensä viisi postausta ja se olikin puolet kesäkuussa postatuista postauksista. Näyttökerrat pyörivät aika pitkälti samoissa lukemissa postauksien kesken ja näyttökertojen katsojaluvut olivat 203-284 väliltä. Kaikista eniten näyttökertoja tuli kuvapostaukselle, jossa oli esillä minusta ja Gerdasta otetut rippikuvat, joissa tosin oli mukana myös Loru. Se postaus saikin juurikin nuo 284 näyttökertaa. Postauksen pääset lukemaan tästä!

Oma suosikkini heinäkuussa postatuista postauksista oli ehdottomasti kooste kevätkauden ratsastuksista. Sain siihen koottua aika mukavasti parhaimmat palat kevätkaudelta. Lisäksi olin aika tyytyväinen postauksen kuviin ja sain siihen myös muutamia videoita lisättyä. Sen postauksen voi käydä lukea täältä. 

Kuukauden näyttökerrat

Tällä kertaa näyttökerrat eivät hivelleet silmiä häikäiseviä lukuja, toki se on täysin ymmärrettävää, sillä postauksiakaan ei tullut samalla tahdilla kuin kesäkuussa. Näytöt olivatkin 1860. Niiden korottaminen voitaisiin ainakin ottaa tavoitteeksi elokuulle. Katsotaan siis mihin lukemiin elokuun jälkeen päädytään!

Kuukauden kommentti ja kommentoijat

Heinäkuussa kommentteja blogin puolelle kertyi mukavasti ja niitä tulikin 32 kappaletta. Tämän motivaatiopuutteen vuoksi osaan kommenteista ei ole tullut vielä vastauksia, mutta vastailen niihin kunhan aika ja motivaatio antaa periksi. Kaikki kommentit heinäkuun aikana olivat ihanan positiviisia ja tsemppaavia. Kiitos todella paljon, että olette jaksaneet seurailla ja kommentoida tänne blogin puolelle aina uusien postauksien ilmestyttyä. 

Kaikista kommenteista ehkä eniten mieleeni oli Siirin lähettämä kommentti postaukseen, jossa olin tiivistänyt ratsastuksen kevätkauden. Siiri kirjoittaa muutenkin aina niin ihania kommentteja ja niitä kuin myös muitakin kommentteja on aina ilo lueskella!  Kiitos paljon Siirille, kun jaksat aina kirjoitella kivoja kommentteja tänne blogiin.

Jostain syystä mikään talomme laitteista ei suostunut näyttämään virallisesti kuukauden kommentoijia, joten niitä ei nyt tähän postaukseen tule ollenkaan. Sovitaan kuitenkin nyt niin, että jokainen, joka on kommentoinut tänne blogiini heinäkuussa on yksi kuukauden kommentoijista. Kiitos siis kuuluu teille kaikille!

Kuukauden blogi

Vähän harmittaa, että muiden blogien postauksien lukeminen on jäänyt huomattavasti vähäisemmäksi nyt heinäkuussa. Joitain yksittäisiä postauksia olen kuitenkin lueskellut heinäkuun aikana ja ne kaikki ovatkin olleet oikein mukavia. Koitan nyt kovasti ryhdistäytyä ja elokuun aikana lueskella myös enemmän muiden blogeja.

Heinäkuulta pystyn kuitenkin valitsemaan yhden blogisuosikin ja se on blogi, jonka nimi on Joka päivä on karkkipäivä. Blogissa on ollut useita kivoja postauksia ja Millalla on todella mukava tyyli kirjoittaa postauksiaan. Niissä on jotenkin mukava rento fiilis ja ne ovat helppolukuisia. Kannattaa käydä kurkkaamassa tämä blogi, jos siitä olisi vaikka teidän lukulistoillenne lisää täytettä!

Tykätyin Instagram-kuva

Instagramissa olen ollut blogia aktiivisempi ja sinne olenkin päivitellyt enemmän meidän touhuiluista Gerdan kanssa. Mukavia lukemia tuli tykkäyksien suhteen Instagramissa ja tykätyimmäksi kuvasarjaksi nousi kasa rippikuvia Gerdan kanssa. Tykkäyksiä sille julkaisulle tuli yhteensä 263, joka on koko historian suurin määrä tykkäyksiä! On kyllä kiva, kun jaksatte seurailla meidän menoamme Instagraminkin puolella niin sankoin joukoin. 

Kuukauden ratsu ja tallipäivä

Heinäkuussa meillä oli Gerda vuokralla niin kuin moni teistä varmasti tietääkin ja sama vuokraus jatkuu elokuun loppuun asti. Teille ei siis varmasti tullut ollenkaan yllätyksenä, että Gerda on kuukauden ratsu. En olekaan edes mennyt heinäkuussa muilla poneilla, paisti toteuttamallamme laavuretkellä menin puolet matkasta Eetulla ja puolet Gerdalla, joten Eetulla pääsin vähän menemään maastossa. 

Gerdan kanssa puuhailimme paljon kaikenlaista ja olemme tehneet viikon sisällä aina mahdollisimman paljon erilaisia juttuja. Yksi kivoimmista tallipäivistä on varmasti ollut se, kun hyppäsimme maastoesteitä sekä myös yksi toinen päivä, jolloin menimme kentällä pieniä esteitä. Mieleen on myös jäänyt laavuretki sekä kuvauspäivä, jolloin minusta ja Gerdasta otettiin rippikuvat.

Tällaisia ajatuksia heinäkuulta blogin suhteen. Muutenhan kuukausi oli omassa elämässäni aivan huippu, sillä siihen sisältyi niin paljon kaikkea, mikä todella on ja pysyy mielessäni varmasti vielä pitkään. Nyt on kuitenkin suljettava yksi ovi ja jättää heinäkuu taakse ja jatkaa elokuun parissa! Kertokaahan mitä piditte postauksesta ja kiva, jos jaksoitte lukea tänne asti!