Eläimet sydämessä: 2019

Syyskuun alussa koitti se päivä, kun oli aika sanoa Gerdalle heipat ja toivottaa sille hyvää matkaa uusien tuulien puhaltaessa, kun Gerda muutti uuteen kotiin. Viimeinen yhteinen viikko oli haikea, mutta kuitenkin onnellinen, kun tiesi, että näin on kuitenkin ponille parhain!

Miun ja Gerdan yhteistyö alkoi kesäkuussa 2016, kun menin Gerdalla ensimmäisen kerran. Tykästyin poniin heti aluksi ja meninkin sillä useamman kerran vielä kesäkuun aikana. Heti Kiviojan kesätauon jälkeen pääsimme jatkamaan yhteistyötä ja elokuussa 2016 starttasimme meidän ensimmäiset yhteiset koulukisat. Menimme Helppo C E.B. Special:in ja muistan, että kisoja edeltävä tunti meni hyvin ja hyvä fiilis jatkui vielä kisapäivänäkin. Kisoista saatiin 63.33%, mutta sijoituksille ei kuitenkaan yltetty.

Loppuvuodesta 2016 ja alkuvuodesta menin vaihtelevin määrin Gerdalla. Keväällä Gerda jäi mammalomalle ja syksyllä 2017 poni palasi jälleen tuntien pariin ja syksyllä menin sillä useamman kerran! Gerdalla tykkäsin todella paljon käydä maastoilemassa, kun se toimi siellä niin hyvin!

Lokakuussa 2017 menin Gerdalla ensimmäistä kertaa Sanna Kosken valmennukseen, joka oli Kiviojan uudessa maneesissa. Kokemus oli meille molemmille uusi, mutta se ei meidän menoa haitannut laisinkaan. Syksyllä menin yksittäisiä tunteja Gerdalla niin myös alkukeväästäkin.

Maaliskuussa 2018 menin Gerdan kanssa toista kertaa esteitä ja edessämme oli erikoisestetunti. Tunti oli meidän osalta aikamoista räpeltämistä ja saatiin neuvotella hyvin paljon, että mennäänkö joistain esteistä yli vaiko ei. Keväällä menin koulutunnin Gerdalla ja käytiin myös maastoilemassa, jolloin meitä tuli hirvi vastaan. Luottoponi ei kuitenkaan huomannut edes koko hirveä, eikä se reagoinut siihen millään tavalla.

Meillä oli keväällä toinen erikoisestetunti. Se meni maaliskuun tuntiin verrattuna paljon paremmin, vaikka sen tunnin lopputuloksena oli kaksi tippumista, mutta niistä huolimatta iloinen poniratsastaja! Gerda pääsi pudottamaan kahteen otteeseen tekemällä hyvin nopeat liikkeet sivulle juuri ennen estettä. Kummallakaan kerralla ei onneksi sattunut. Tuollaiset tippumiset muistuttavat vain siitä, että ponia pitää ratsastaa aina esteelle loppuun asti.

Keväällä käytiin Sanna Kosken kouluvalmennuksessa ja siellä tehtiin hyviä tehtäviä, jotka valmistivat meitä tuleviin tallin koulukisoihin, joissa menin Gerdalla. Gerdan kanssa mentiin C-merkki, josta saatiin huikeiden 71.39% lisäksi hymyä täynnä oleva ratsastaja, joka oli niin tyytyväinen omaan suoritukseen.

Kevätkauden 2019 viimeisen tunnin menin Gerdalla ja meillä oli tosi hyvä estetunti! Gerda suoritti niin hyvin ja siitä oli hyvä jatkaa kohti unelmien ponikesää, jonka saimme viettää yhdessä Gerdan kanssa. Meillä oli luvassa Gerdan vuokraamista heinä- ja elokuun ajan.

Tehtiin Gerdan kanssa monipuolisesti kaikkea mahdollista, jotta ponilla pysyisi mieli virkeänä. Heinäkuun alussa mentiin koulua, hypättiin vähän sekä käytiin kahlaamassa useampaan otteeseen. Miulla oli heinäkuussa ripari, jonka vuoksi minun osalta yksi viikko oli ponivapaata, mutta Alina ja meidän äiti kuitenkin vastasi Gerdan liikuttamisesta, joten poni ei saanut lomailla. Minun ollessa riparilla Gerda pääsi kärryjen eteen ja toimi ajaessakin oikein mainiosti. Sen myötä ajettiin Gerdalla useampia kertoja seuraavien kuukausien aikana.

Miusta ja Gerdasta ikuistettiin upeat rippikuvat ja olen niistä edelleen hyvin kiitollinen. Käytiin Alinoiden ja Viivin kanssa meidän omalla laavuretkellä ponien kanssa, joka oli yksi kiva kesämuisto. Lisäksi yritettiin käydä uittamassa, mutta Gerda oli sitä mieltä, että se on liian pelottavaa ja uintiyritykset jäivät lopulta siihen, kun Gerda päätti lähteä laukalla järvestä ja loppu metreillä minulta hävisi tasapaino, joten tipuin sitten järveen. Poni ei kuitenkaan päässyt karkuun.

Päästiin myös hyppäämään maastoesteitä ja se oli super hauskaa. Gerdasta huomasi, että se nautti siitä niin paljon, eikä yhtään epäröinyt esteitä vaan meni kaikista hienosti yli.

Elokuussa 2018 mentiin Alinan kanssa meidän ratsastustunnit puoliksi Gerdalla. Yhdellä niistä tunneista käytiin rallittelemassa sänkkärillä ja siellä tietysti paahdettiin täysiä eteenpäin. Elokuulle meille mahtui myös yksi Sannan estevalmennus, joka meni oikein mainiosti ja saatiin hyviä pätkiä!

Syksyn aikana oli kahdet estekisat (50cm), joista toiset olivat elokuun puolella. Niitä kisoja treenasin vielä edellisenä iltana ja voin sanoa, että oli harvinaisen huono treeni. Minulle jäi siitä hyvin huono fiilis ja hyvä etten vääntänyt itkua siellä selässä, kun mikään ei vaan onnistunut. Estekisat menivät kuitenkin huomattavasti paremmin. Ratana ei ollut mikään kovin hyvä, kun tuli niin paljon ravirikkoja, mutta olen niin tyytyväinen siihen, että Gerda meni kaikista esteistä ylitse. Radalta tuli kuitenkin yksi puomi, joka ärsyttää niin tajuttomasti vieläkin, koska Gerda ei koskaan ottanut puomeja, vaan hyppäsi isoilla hypyillä. Vaikka tuo puomi ärsyttää edelleen, olen silti todella tyytyväinen meidän suoritukseen!

Toiset estekisat olivat syyskuun puolella. Ennen kisoja kävin ottamassa yhden maneesissa olevan estetunnin alle, sillä aavistettavissa oli, että maneesissa hyppääminen voi tuottaa omat haasteensa ja niinhän siinä kävi. Estekisat olivat perjantaina ja torstaina meillä oli vielä oma ratsastustunti, jonka menin Gerdalla. Se tunti meni jälleen todella huonosti ja voin sanoa, että kovin hyvillä fiiliksillä en lähtenyt seuraavaan kisapäivään. Tavoitteena oli, että pysyisin kyydissä, mutta enhän minä siinäkään onnistunut. Verkka oli ulkona ja sen aikana saatiin neuvotella, että kumpi meistä määrää minne mennään ja mitä tehdään. Ajattelin jo verkan aikana, että en lähde edes yrittämään rataa, mutta päätin kuitenkin koittaa onneani. Heti toiselle esteelle Gerda kielsi ja kun otin uuden lähestymisen, niin se johti siihen, että poni sai heivattua minut alas. Ratsastin itse tosi huonosti uuden lähestymisen, mutta vaikka siitä oltaisiin päästy yli toisella yrittämällä, niin luulen, että meidän rata olisi tyssännyt hyvin pian. Fiilikset eivät olleet kovin korkealla ja kaiken lisäksi minua sattui selkään sen verran, että se oli hyvin kipeä seuraavat pari päivää. Se olikin varmaan pahin tai toiseksi pahin tippuminen minun ratsastushistoriassani.

Meillä jatkui Gerdan kanssa yhteistyö aina perjantaisin, joka oli niin kiva juttu, sillä päästiin työstämään vielä lisää sitä luottamusta, jonka olimme saanet luotua meidän välillemme. Talvella käytiin pellolla rallittelemassa, joka oli jälleen super kivaa!

Meidän harmiksemme Gerda jäi sairaslomalle, mutta pikkuhiljaa aloitimme taas harjailemaan sitä ja kävimme kävelemässä Gerdan kanssa. Oli niin ihana käydä hakemassa aina Gerda likaisesta tarhasta, kun se tuli korvat hörössä vastaan. Gerda pääsi viettämään mammalomaa ja poni sai aivan ihanan tammavarsan kesäkuussa, mikä sai nimen Nuppu.

Meillä oli Iineksen vuokraus heinäkuussa, joten heinäkuun aikana käytiin moikkaamassa Gerdaa ja varsaa laitumella sekä myöhemmin saatiin hoitaa ja ajatuksena oli kesyttää Nuppua. Heinäkuun lopulla päästiin läpiratsastamaan Gerda muutaman kerran ja menin sillä elokuun alussa yhden tunnin. Voin sanoa, että Gerdan selkään oli valtava ikävä, joten oli ihanaa päästä menemään sillä pitkän tauon jälkeen.

Kiviojalla järjestettiin poninäyttelyt syyskuun alussa, joita varten harjoiteltiin Gerdan ja Nupun kanssa esiintymistä. Minä esitin itse Gerdan ja meidän äiti esitti Nupun. Treenattiin monia kertoja ja harjoituksissa sujui aina pikku hiljaa paremmin ja paremmin.

Meille selvisi, että Gerdan on aika lähteä uuteen kotiin näyttelyiden jälkeen, jonka vuoksi käytiin vielä viimeisen kerran ratsastamassa Gerdalla ja ottamassa viimeiset yhteiset kuvat. Päätettiin lähteä maastoon ilman satulaa, sillä tiedettiin, että siitä poni nauttii. Voin sanoa, että oli niin onnellinen ja kiitollinen olo, kun laukattiin viimeistä kertaa yhdessä laukkasuoralla, jossa oltiin monet kerrat laukattu yhdessä. Maaston jälkeen pestiin vielä poni lauantaita varten. Perjantaina meillä oli vielä viimeiset harjoitukset sekä harjattiin Gerda vielä läpi.

Lauantaina mentiin aikaisin aamusta tallille ja siellä hoidettiin Gerda ja Nuppu siten, että ne oikein kiilsivät. Aamu oli täynnä jännitystä, mutta sitten kun oli meidän vuoro mennä kehään, niin nautin siitä täysin rinnoin, vaikka välillä kävikin mielessä, että pian on Gerdan aika lähteä maailmalle. Gerda esiintyi hienosti, niin myös Nuppu ja olin tyytyväinen siihen, miten Gerda liikkui.

Aika kului nopeasti ja Gerdan oli aika lähteä uuteen kotiin kohti uusia haasteita. Saatiin viedä Alinan kanssa Gerda ja Nuppu hevosautoon ja meidän oli aika jättää hyvästit. Sen jälkeen fiilis oli hyvin kiitollinen, mutta hyvin haikea.

Tällä hetkellä ikävä on kova sitä, kun poni tuli vastaan korvat hörössä, sen karvakorvia, kuplivaa luonnetta ja erityisesti luottamusta, jonka saimme välillemme luotua. Ikävää kuitenkin helpottaa se, että tietää Gerdan olevan hyvässä kodissa ja hoidossa.

Olen niin kiitollinen siitä, mitä kaikkea pääsimme kokemaan tämän valloittavan ponin kanssa ja niin onnellinen, että pääsin tutustumaan näin upeaan karvakorvaan. Gerda tulee olemaan ehdottomasti yksi minun elämän tärkeimmistä ponikavereista!

Siitä on jonkin verran aikaa, kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Eilen tuli kuitenkin sellainen fiilis, että olisi kiva kirjoitella taas pitkästä aikaa, sillä näitä postauksia on aina jälkeenpäin todella mielenkiintoista lukea ja muistella sitä kaikkea, mitä on tullut tehtyä matkan varrella.

Miulla alkaa olemaan pikkuhiljaa yhdeksännes luokka taputeltuna. Kaikkien kutsuma rankka kevät ei ollut todellakaan niin rankka, mitä kaikki antoivat ymmärtää. Kiireistä on siitä huolimatta kuitenkin ollut. Lähes joka päivä on olleet jotkin harjoitukset, harrastus tai tallille meno. Kiireistä huolimatta olen kuitenkin saanut kaiken hoidettua hyvin ja kavereillekin on jäänyt aikaa. Upea kevät on takana ja vielä loppu kuukausi olisi jaksettava käydä siellä peruskoulussa. Kaikki koulutyöt ovat kuitenkin aikalailla purkissa. Viikon päästä matka käy kohti Italiaa, Bergamoa, jonne lähdemme luokkaretkelle. Sitä odotan innoissani ja se on varmasti koko yläkoulun kohokohta.

Hevosrintamalla asiat ovat ehkä hiukan muuttuneet. Ollaan päästy tutustumaan Alinan kanssa uuteen ponituttavuuteen, Pirttirannan Juliet:tiin. Se on Kiviojan neljä vuotias kasvatti ja tallilla olleen Colibrin varsa. Juliet asustelee suht lähellä meitä ja ollaan käyty ratsastamassa sillä nyt muutaman kuukauden ajan. Julietin kanssa ollaan harjoiteltu ratsastuksen alkeita ja poni on kehittynyt ensimmäisistä kerroista ihan huimasti. Ollaan käyty muutamaan otteeseen myös maastossa, eikä poni ole säikkynyt ollenkaan, vaikka kohdattavana oli pyöräileviä lapsia, kovaa ääntä pitävä imuri sekä poro. Juliet on kerrassaan mukava junnuponi, jonka kanssa on vielä paljon opittavaa.

Kuvassa Juliet

Kiviojalla ollaan jatkettu ihan normaaliin tapaa torstaisin tunneilla. Tunneilla ollaan tehty monipuolisesti kaikkea vastalaukoista takareihin ja tietysti ihan perusjuttuja kuten väistöjä ja istuntaa sekä siirtymiä. Olen päässyt menemään aika paljon eri poneilla, kevään aikana eniten Iineksellä, mutta muutamia kertoja myös muilla mukavilla poneilla. Iineksen kanssa tutustuttiin varsinaisesti ennen joulua, kun osallistuin ponin kanssa tallin pikkujouluesitykseen. Iines on osoittautunut ihan huippu poniksi, jonka kanssa on kiva tehdä töitä yhdessä. Iines kuuluu tällä hetkellä yksiin omista suosikeistani ja todella haluan jatkaa ponin kanssa jatkossakin työskentelyä.

Kuvassa Iines

Kuvassa Erin

Gerdan kanssa puuhailut ovat menneet aika mutkaisesti. Kaikki eivät aina kuitenkaan sujuneet niin kuin ehkä olisi toivonut asioiden menevän. Gerda jäi vuoden vaihteessa sairaslomalle, mutta siitä huolimatta ollaan oltu tekemisissä maailman ihanimman ponin kanssa! Helmikuun lopusta alkaen ollaan liikutettu Gerdaa käyntilenkeillä maastossa maastakäsin, kärryillä sekä selästä ilman satulaa. Aina samalla ollaan tietysti harjattu poni, jotta ollaan päästy olemaan tekemisissä. Näiden kuukausien aikana ollaan vielä enemmän lähennytty ponin kanssa ja tuntuu, että jonkinlainen side on kehittynyt. Yhtenä päivänä oli niin ihana tunne, kun Gerda tuli ovelle vastaan hakiessani sitä sisälle.

Ollaan ratsastettu nyt kevään aikana aika runsaasti, eikä siitä voi olla kuin iloinen. Mitä enemmän ratsastusta, niin sitä parempi! Ei saa olla kuin kiitollinen. Kesälle on luvassa ratsastusleiri juhannusviikolla Kiviojalla sekä varmasti paljon tekemistä yhdessä meidän mukavalla porukalla! Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta toivon, että tulee huippukesä yhdessä ihanien ponien ja kavereiden kanssa.

Lemppari korvat!

Meidän ponitiimi (Viivi, Alina, Alina ja minä)

Blogin tulevaisuudesta en osaa vielä sanoa yhtään mitään, mutta uskon ja toivon, että kerkeän päivittelemään tänne parhaani mukaan nyt kevään mittaan ainakin kesän loppuun asti. Sitten pitää katsoa uudelleen. Instagramiin julkaisen kuitenkin aina päivitykset ratsastustunneista sekä välillä myös kaikkea muuta. Tuttuun tapaan minut ja ponikaverit löytää nimellä @elaimetsydamessa!

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Niin kiitollinen

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Palautus maan pinnalle