Uljas mustalla satulatta

Torstaina meillä oli kesäloman toinen ratsastustunti, jolle tunnille sain Pokemonin. Ennen ponien tuloa hopotiin, meillä oli Alinan kanssa suunnitelmissa, että mentäisiin satulatta. Ajatus kuitenkin vähän tyrmääntyi, kun näin, että ratsunani oli Pokemon, sillä tiesin, ettei poniorilla olla menty hirvittävästi ilman satulaa. Tallille päästyä opettajamme sanoi, että saamme mennä ilman satulaa ponistani huolimatta, joten päätin ottaa riskin ja koittaa onneani ratsastaa Pokemonilla satulatta.

Tunnin aiheena meillä oli siirtymiset ja niillä aloitimmekin heti alkukäyntien jälkeen. Kun olimme ottaneet ohjat tuntumalle, aloimme kääntämään molemmilta pitkiltä sivuilta käynnissä keskihalkaisijalle ratsujamme, jonka keskellä oli tarkoitus tehdä pysähdys. Pysähdyksen jälkeen jälkeen jatkaa suoraan eteenpäin, josta käännyttiin aina samaan suuntaan kohti uraa. Meillä onnistui pysähdykset Poksun kanssa oikein hyvin. Käynnissä poni oli vähän löysän tuntuinen ja huomasi kyllä, että poni oli mennyt jo päivällä aikaisemmin useamman tunnin.

Kuvista kiitos taas Viiville, ellei toisin mainita!

Hetken käyntityöskentelyn jälkeen siirsimme ponit raviin. Ennen tuntia hiukan mietitytti, mitenköhän kestän Pokemonin pomputtavassa ravissa, mutta loppupelissä ei ollut mitään ongelmia selässä pysymisessä. Olihan se ravi silti pomputtavaa, muttei todellakaan niin paha kuin olin kuvitellut sen olevan. Ravissa käänsimme poneja myös keskihalkaisijalle, mutta pysähdyksien sijaan teimme käyntisiirtymisiä. Ravissa Poksu oli ehkä vähän hitaan puoleinen, mutta siellä selässä se hitaampi vauhti tuntui oikein mukavalle. Käyntisiirtymät sujuivat ihan hyvin, vaikka olisi voinut lähteä vähän terävämmin takaisin raviin.

Kun olimme ravanneet toiseen suuntaan, vaihdoimme kierrosta lävistäjällä, jossa tehtävänä oli tehdä askeleen pidennys keventäen. Sen jälkeen poni aktivoituikin ja meni reippaammin ja sen kyllä huomasi, sillä samalla ravi pomputti huomattavasti enemmän. Tähän jälkimmäiseen suuntaan teimme ravista keskihalkaisijalle pysähdyksiä. Ne menivät vähän niin ja näin, mutta saimme kuitenkin muutaman onnistuneenkin pysähdyksen. Ennen käyntiin siirtymistä teimme vielä jokaisen sivun puolessa välissä ravin kokoamista, jotka menivätkin oikein hyvin. Ravien jälkeen siirsimme ponit käyntiin ja annoimme vähän pidempää ohjaa.

Laukkatehtävässämme jakauduimme kahdelle ympyrälle ja tällä kertaa olin Gerdan ja Alinan kanssa samalla ympyrällä. Ennen laukkaamista väistätimme ympyrän avoimella puoliskolla takaosaa. Siinä Poksu toimi ihan hyvin ja saatiin hyvät väistöt aikaiseksi. Sen jälkeen otimme ympäri ympyrää laukkaa. Aluksi Poksu lähti vähän hitaasti, mutta sen jälkeen se laukkasi ihan hyvin. Laukassa oli oikein hyvä istua, kun poni meni sen verran rauhallisesti. Muutama kesken kaiken tapahtunut siirtymä raviin tapahtui, mutta muuten olen laukkaan oikein tyytyväinen. 

Ensimmäisen kierroksen laukat eivät kuitenkaan mennyt niin onnistuneesti, vaikka poni kulkikin hyvin ja kiltisti eteenpäin. Jotkut teistä varmaan tietävätkin, että meillä on tunneilla käytössä korvanapit ja se oli kesken laukan tippumassa minun korvasta. Siinä samassa Alina pyysi minua oikaisemaan, ettei tule Gerdan kanssa liian lähelle oripoikaa, Siinä samalla yritin sitten säätää korvanappia takaisin korvaan sekä oikaista ponin kanssa, jotta Gerda saisi lisää tilaa itselleen. Tilanne kuitenkin vähän eskaloitui, kun tasapainoni petti, josta Pokemon luultavasti hiukan säikähti, sillä olin ihan kallistunut sen toiseen puoleen. Sitten se lähti vähän reippaampaan laukkaan, jonka seurauksena lensin selälleni maahan ja samalla sain kolautettua pääni aika kovasti maahan. Pään kolahduksesta, ei ole ainakaan toistaiseksi seurannut mitään erikoista, joten säikähdyksellä olemme ainakin vielä tähän mennessä selvinneet. Kiipesin kuitenkin heti takaisin selkään ja kävelin pienen hetken, jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa sekä ympyrää toiseen päätyyn, jossa jatkoimme laukkaamista.

Toisessa suunnassa emme väistättäneet takaosaa, vaan teimme laukannostoja ravista ympyrän avoimen puolen keskeltä, jonka jälkeen laukattiin puolet ympyrästä ja sitten siirtymä takaisin raviin. Laukannostot onnistuivat meidän osaltamme oikein hyvin ja laukassa Pokemon tuntui ihanan rauhalliselta sekä varsin kuuliaiselta. Muutamien nostojen jälkeen jatkoimme laukkaa koko ympyrällä, joka sujui myös ihan hyvin, eikä laukassa sattunut enää muita kommelluksia tällä kertaa.

Lopuksi otimme vielä ravia kenttää ympäri ja matkan varrella teimme ympyröitä. Muutaman kerran tasapaino meinasi hiukan heittää, mutta pysyin kuitenkin hyvin kyydissä, enkä enää tippunut toista kertaa. Ihan hyvä vain, että yhdellä tippumisella selvittiin, sillä siitäkin tuli jo suht kova isku tuonne takaraivoon. Ravailujen jälkeen siirryimme vielä käyntiin ja käynnissä annoimme vähän pidempää ohjaa, jonka jälkeen kävelimme talliin, jossa hoidin Pokemonin.

(c) Mila K.

Kaiken kaikkiaan tunnista jäi todella hyvä fiilis ja olin itsestäni ylpeä, että pysyin noin hyvin ponin kyydissä, eikä mitään muuta sattunut tunnin aikana kuin tuo yksi tumpsahdus. Pokemon oli mukava ratsastaa ja minua ei ollenkaan haitannut, että poni oli hiukan hitaampi tunnin aikana. Pakko todeta, että on se kyllä rikkaus, kun pääsee menemään noin upealla oripojalla, joka on vielä niin kiltti! Upea poni!

Varmaan huomasittekin, että blogini koki muodonmuutoksen perjantaina ja siitä voinkin kiittää vain ja ainoastaan Roosaa! Olen kyllä niin tyytyväinen tähän ulkoasuun, sillä sain sen mitä toivoinkin, eli jotain aivan erilaista. Olisi kiva kuulla tuolla kommenteissa teidän mielipiteitä tästä ulkoasusta sekä tästä postauksesta. Uskon, että Roosakin haluaa kuulla, mitä te oikein pidätte tästä!