Mainio poni maastossa!

Kesän ensimmäinen maasto ratsastettiin 7.6.2018. Maastoon pääsin menemään lopulta pienien ponin muutoksien kautta minulle aivan uudella tuttavuudella, Iineksellä. Iines on siis kaunis ja kiltti 4-vuotias dartmoorinponi tamma.

Tallille saavuttuamme kävin hakemassa ponin laitumelta, jonka jälkeen jätin sen odottamaan hetkeksi sitä, että tulen hoitamaan sen. Harjasin ponin ja laitoin varusteet sille päälle. Iines oli hoitaessa todella kiltti, eikä häseltänyt omiaan. Pian lähdimmekin kentälle ja siellä nousin Iineksen kyytiin, jonka jälkeen kävelimme kentällä hetken aikaa ja sitten lähdimmekin kohti maastoa. 

Aluksi kävelimme aika pitkän matkan, tosin itse jouduin ottamaan muutaman ravipätkän jo käynnin aikana, sillä isot ponit menivät niin paljon reippaammin, joten jouduimme Alinan kanssa ottamaan isoja poneja kiinni ravilla, jottei jäätäisi ihan muista jälkeen. Kävelemisen jälkeen siirryimme raviin ja ravasimme vähän pidemmän pätkän. Iines jaksoi oikein mainiosti puksuttaa eteenpäin, vaikka ravissa menimme yhden vähän isomman ylämäenkin. 

Kuvista jälleen kiitos meidän vakiokuvaajallemme Viiville!

Laukkaa otimme pienen pätkän yhdellä vähän pidemmällä suoralla. Ajattelin, että Iines nostaisi laukan kiitoravin kautta, mutta se nousikin oikein hyvin ja jaksoi laukata mainiosti. Yhdessä vaiheessa spurttasimme ponin kanssa ja oli jotenkin rentouttavaa laukata vähän reippaammin!

Käännyimme laukkaamisen jälkeen metsätielle, jossa kävelimme aluksi hetken aikaa ja siellä annoinkin ponille vähän pidempää ohjaa. Metsässä otimme myös ravia sekä laukkasimme siellä vielä vähän lisää. Iines meni niin kiltisti, että ei voi muuta sanoa kuin hieno poni! Metsätie johti meidät lopulta osuuteen, jossa ei ollut kunnon polkuja ja siellä meidän täytyi rämpiä yksi aika jyrkähkö ylämäki, jotta päästäisiin takaisin tielle, Poni ei ollut siitä moksiskaan, eikä hätäillyt, vaikka jäimmekin siinä vaiheessa vähän muista jälkeen. Lopulta pääsimme kuitenkin yhdessä Alinan ja Gerdan kanssa muiden perään ja siitä jatkoimme käynnissä tiellä.

Hiekkatieltä poikkesimme vielä yhdelle mökkitielle, jossa kävelimme ja ravailimme jonkin matkaa. Paluumatkallamme pysähdyimme kahlaamaan järveen, jonne saimmekin kuvaajan paikalle ja sen ansiosta pääsimme lähtemään tallilta kotiin kivojen kuvien. Iines oli oikein kiltisti järvessä ja meni sinne hyvin. Poni osoittautui hiukan tylsäksi, kun ei näyttänyt miten järvessä tulisi polskia. Turvan se kuitenkin uskalsi laskea veteen, mutta sitä enempää Iines ei rohkaistunut tekemään. 

Loppumatkan kohti tallia kävelimme ja silloin annoinkin vähän pidempää ohjaa ponille. Tallille saapuessamme otimme muutamat kuvat maasta ja hoidimme ponit tallissa, jonka jälkeen veimme ne ulos. Oli jotenkin todella rentouttavaa käydä taas hetken tauon jälkeen maastossa ja pakko myöntää, että on tuo Iines todella ihana tapaus ja menisin sillä kyllä mielelläni kentälläkin! 

Poni ei ihan hallinnut tuota polskuttelemista, joten piti vähän itse avittaa!

Mitään kommelluksia ei kyllä sattunut reissun aikana, mutta olihan tuo aikamoinen hyvän mielen maasto. Nämä tällaiset on kyllä ihan parhaita, tosin kyllä ne kommellukset tuovat iloa ja jännitystä elämään, joten sellaisetkin kelpaisivat aina välillä! 

Tämä postaus taisi olla nyt aika pitkälti tässä. Olisi kiva kuulla, mitä tykkäsitte ja miten teidän maastoilut ovatkaan viime aikoina oikein menneet! Katsotaan, jos saisin vielä lähiaikoina jonkinlaista materiaalia taas tänne blogiin.

Toukokuu 2018

Nyt on alkanut jo jonkin aikaa odotettu kesäloma ja se tarkoittakin sitä, että minullakin on enemmän aikaa tuhlata tähän blogiin, joten luvassa varmasti paljon postauksia! Oma kesälomani alkoi kevätjuhlan jälkeen mökkeilyllä, kun lähdin Jennan perheen mukana Jennan mökille. Kesän ensimmäiset kaksi viikkoa olen kesätöissä, mutta siitä eteenpäin suunnitelmat loppu kuulle ovat hiukan auki. Loppu kesän suunnitelmista varmaankin lisää hiukan myöhemmin.

Tänään kuitenkin ollaan taas perinteisen kuukauden aloitus postauksen parissa ja käydään läpi vasta päättynyt kuukausi. Nyt siis hiukan ajatuksia ja faktoja toukokuulta.

Luetuin postaus sekä oma suosikki tekeleeni

Toukokuun aikana sain kirjoitettua yhteensä seitsemän postausta ja tällä kertaa postaukset olivat varsin ratsastustunti painotteisia. Niiden lisäksi mukaan mahtui kuitenkin muutama muukin postaus, joten blogissa ei ollut toukokuussa vain tuntikuulumisia. Luetuimmaksi postaukseksi pääsi juurikin yksi niistä muista postauksista ja se oli postaus, jossa vastailin teidän lähettämiinne kysymyksiin. Sille tuli näyttökertoja yhteensä 421, joka on varsin hyvä saavutus! Jos sen lukeminen on jäänyt teiltä välistä, niin sen voit tehdä nyt tästä linkistä.

Omasta mielestäni onnistuin parhaiten tuossa kuukauden luetuimmassa postauksessa sekä myös sellaisessa postauksessa, jossa kerroin viime kuukauden kouluratsastuskisoista Gerdan kanssa. Mielestäni molemmista teksteistä tuli omalla tavallaan rennot ja niiden kirjoittaminen oli myös enemmän kuin mieluisaa. Kisapostauksen voit käydä lukemassa täältä.

Kuukauden näyttökerrat

Huhtikuun postauksessa mainitsin postausta kirjoittaessa, että näinköhän toukokuussa pystytään päihittämään huhtikuun näyttökerrat ja niinhän siinä kävi. Aika tasaiset luvut tuli, mutta silti toukokuu vei näyttökerroissa voiton 2181 näyttökerralla, mahtavaa! Saa nähdä pystytäänkö nuo lukemat ylittämään alkaneen kuukauden aikana!

Kuukauden kommentti ja kommentoijat

Kommentteja on sadellut toukokuun aikana vähän vaihtelevasti, mutta pääosin jokaiseen postaukseen niitä on kuitenkin tullut kehuttava määrä. Edellisiin kuukausiin verrattuna toukokuussa tuli niiden positiivisten kommenttien lisäksi myös muutama ei niin positiivinen kommentti, joita onkin tullut harvinaisen vähän tänne blogiin. Kaikki kommentit olivat kuitenkin omalla tavallaan hyviä ja kaikkien kommenttien seasta valikoitui kaksi ihanaa kommenttia.

Toinen niistä oli Siirin laittama kommentti, joka oli jotenkin omalla tavalla tsemppaava ja siitä sai vain boostia eteenpäin, kun taas toinen oli Pihlan lähettämä kommentti. Nämä molemmat kommentit saivat minut jotenkin todella hyvälle tuulelle, joten kiitos paljon niistä sekä suuri kiitos myös kaikille muille kommentteja lähettäneille!

Kaikista eniten toukokuun aikana kommentteja lähettivät alla mainitut henkilöt. Kiitos erityisesti teille ihanista ja tsemppaavista kommenteista! Arvostan suuresti teitä sekä kaikkia muita, jotka jaksatte jättää tänne blogiini kommentteja. 

Siiri - 5 kommenttia

Pihla - 4 kommenttia

Iina Husu - 2 kommenttia

Kuukauden suosikkiblogi

Nykyään aina tulee sellainen tunne, että kuukauden aikana mikään blogi ei ole erityisemmin erottunut joukosta tai mikään blogi ei ole jäänyt vain mieleen. Toukokuussa kerkesinkin aika kivasti lueskelemaan muiden blogeja, kun kaikki koulukiireet oli saatu päätökseen. Kaikkien blogien joukosta mieleen jäi kuitenkin eniten Pihlan blogi, joka kantaa nimeä Koukussa viiteen askellajiin. Mielestäni blogissa oli mukavasti erilaista materiaalia, jota luki kyllä enemmän kuin mielellään. Jos Pihlan blogi on jostain kumman syystä sinulle vielä vieras, niin käyhän kurkkaamassa, mitä kaikkea Pihla oikein on blogissaan kirjoittanutkaan. Kyseessä mukavan rento ja mahtava issikkablogi. 

Tykätyin Instagram-kuva

Ennätyksiä tehtiin myös toukokuun aikana tykkäyksien määrissä Instgramin puolella. Kaikista eniten tykkäyksiä sai kuva Sintistä ihmettelemässä järvessä olevaa kiveä. Kuva on omaankin mieleen ja siinä värit sattuvat ainakin omasta mielestäni aika hyvin kohdalleen. Tykkäyksiä tuli kuvalle 206, joka on siis tilini historian suurin tykkäysmäärä.

Kuukauden ratsu ja ratsastustunti

Toukokuun aikana minulla kerkesi olla yhteensä seitsemän ratsastuskertaa, joista yksi oli kouluvalmennus ja toinen koulukisat, mutta loput olivatkin ratsastustunteja. Tunneille menin Ciriuksella, Etydillä ja Pokemonilla sekä Gerdalla useampaankin otteeseen. Kuukauden ratsuksi valikoitui tällä kertaa Gerda, sillä siltä olen oppinut toukokuun aikana ihan vallattomasti. Gerdan kanssa käytiin läpi vähän kaikenlaisia fiiliksiä, mutta pääosin jäi ponista oikein hyvä fiilis. Toukokuun aikana Gerda ennätti heivata minut myös erikoisesteiden merkeissä alas selästä, mutta se vain rohkaisi jatkamaan ratsastusta. Gerdan kanssa pyörähdettiin myös koulukisoissa ja ne menivätkin meidän osalta oikein mainiosti! 

(c) Emilia Nerg

Tällaisissa tunnelmissa vietettiin siis toukokuu. Kuukaudesta jäi kaikin puolin hyvä mieli ja innolla odotan, mitä tämä alkanut kesä tuo oikein tullessaan. Tämän postauksen myötä haluankin toivottaa oikein hyvää kesää teille kaikille blogini lukijoille!

Pelkoa & elämäniloa

Vielä näin toukokuun päätteeksi ajattelin rustailla tänne blogiin jonkinlaista kuvapostausta ja sainkin idean, että voisin valkkailla kevään aikana otetuista poni- ja ratsastuskuvista kuvia, jotka vastaavat kavereideni lähettämiä adjektiivejä. Osa saamistani sanoista osoittautui todella haasteellisiksi, mutta sain kuitenkin kasattua tähän postaukseen useamman kuvan pienin perusteluin, miksi juuri valitsin sen kuvan. Toivotaan, että ymmärsitte. 

(c) Heidi Nisonen

Tämä on näistä kuvista ensimmäinen ja viimeinen, jota en osaa perustella kovinkaan hyvin. Kuulostaa varmaankin todella kummalliselta, mutta minulle tästä kuvasta tulee mieleen jotenkin hento ja taianomainen maailma. Kuvassa tulee valo siten, että se aiheuttaa minulle moisen fiiliksen.

(c) Alina Tervonen

Kuvia selaillessani huomasin tämän kuvan talvelta Pokemonin kanssa ja mielestäni otoksen pystyi hyvin yhdistää sanaan "kosketus". En tiedä, mitä te oikein ajattelette kuvasta, mutta minun mielestä siinä on jotenkin todella läheinen tunnelma minun ja Poksun välillä.

(c) Viivi Vanhanen

Tämä pieni kultainen poni tuo elämään iloa ihanalla suloisuudellaan ja veikeydellään. Elämäniloa Sunshine toi myös tällä estetunnilla, jonka pääsin menemään sillä keväällä. Tämän vuoksi valitsin tuon kuvan, sillä tuohan noin suloinen poni, niin paljon elämäniloa.

Voi pientä, kun kuvan otto vaiheilla alle vuorokauden ikäisellä varsalla oli niin paljon ihmeteltävää kaikkialla. Kuvassa poni ihmettelee niin suurta kiveä ja varsan emällä Jasulla on myös kaukana tulevaisuudessa jotain ihmettelemistä. Eikö tähän kuvaan sovi juuri täydellisesti tuo sana "ihmeellinen".

Tämä kuva on otettu hiihtoloman aikana, kun olimme tallilla irtohypyttämässä poneja. Mielestäni kuvasta ilmenee hyvin Sintin reipas vauhti ja sanaa "reipas" voisi hyvin korvatakin sana "vauhti". Kuva oli kuitenkin yksi tähän sanaan sopivimmista kuvista, joten siksi valitsin tämän otoksen tähän.

(c) Viivi Vanhanen

Ei, minua ei pelottanut, vaan ponia taisi hiukan pelottaa noinkin hurja vesimatto, sillä ponin tarvitsi tehdä noin eksoottisia hyppyjä pienelle matolle. Eikä tämä este ollut Gerdalle se ainut jännittävä este, vaan tunnin aikana muutkin esteet saattoivat jännittää hiukan pientä ja viatonta ponia.

(c) Sara Laakkonen

Gerda! <3 Ponista on tullut viimeisien kuukausien aikana minulle niin tärkeä, etten ole varmasti koskaan tykästynyt keneenkään poniin yhtä paljon. Tätä kuvaa edelsi onnistunut koulurata yhdessä Gerdan kanssa. Vaikkei kuva ehkä joidenkin mielestä kuvaakaan rakkautta, niin silti se rakkaus ponia kohtaan on ikuistettu tähän kuvaan.

Eikö olekin hellyttävä kuva Ennistä ja aidan toisella puolella olevasta kesän 2017 varsasta. Mielestäni kuvassa on jotenkin todella ihana tunnelma ja tästä tulee mieleen jotenkin hellyttävä ystävyys. 

Tässä oli kuitenkin nämä kuvat! Olisi kiva kuulla, mitä piditte postauksesta ja osuivatko adjektiivit teidän mielestä hyvin näihin valitsemiini kuviin. Kertokaahan myös, jos teillä olisi mahdollisesti jonkilaisia toiveita kesäkuun postauksiin! 

Enemmän kuin tyytyväinen

Perjantaina 25.5. oli kauan odotettu päivä, jolloin sai taas pitkästä aikaa vetää kisahousut jalkaan ja väsätä nutturan hiuksiin koulukisojen merkeissä. Tällä kertaa pääsin kisailemaan toivomallani ponilla, Gerdalla ja ratana toimi C-merkin kouluohjelma.

Gerdan kanssa kävimmekin 18.5. ollessa kouluvalmennuksessa, josta kirjoitinkin postausta tänne blogiin. Valmennus ei sujunut meidän osalta kovinkaan loistokkaasti, mutta kaikesta huolimatta siitä oli meille hyötyä kisoja varten. Itse en päässyt ratatreeniin torstaina omalle tunnille, mutta sen sijaan kävinkin korvaamassa jo alkuviikosta, tiistaina. 

Tunnilla menin Gerdalla ja meillä meni paljon paremmin kuin valmennuksessa. Gerda kuunteli tosi kivasti ja toimi hyvin. Tunnilla aluksi verryttelimme B-merkin tehtävien parissa, sillä lähes kaikki muut siltä tunnilta osallistuivat B-merkkiin. Verryttelyn jälkeen tulimme kaikki radat läpi yksitellen ja sillä aikaa kaikki muut olivat pellon puolella, jossa sai mennä askellajeja. Me olimme Gerdan kanssa ensimmäiset radan suorittajat ja Gerda toimi oikein mukavasti. Tunnista jäi todella hyvä fiilis ja innolla jäin odottamaan kisapäivää.

Iso kiitos kaikille kuvaajille!

(c) Ida Kähö

Gerdalla oli ratsastanut yksi ratsastaja ennen minun rataa raviluokassa, joten poni oltiin verrytelty hyvin ravissa ja käynnissä ennen kuin itse kiipesin ponin selkään. Verkassa kävelin ensin jonkin aikaa, jonka jälkeen siirsin ponin raviin ja ravissa tein ympyröitä sekä muutamia pysähdyksiä. Ravailujen jälkeen otin vielä muutamia laukkapätkiä käynnistä. Verryttelystä jäi kuitenkin hyvä fiilis ja Gerda kulki kivasti.

Kun oli oman vuoroni aika siirryin alakentältä yläkentälle ja siellä ravasin kentän ympäri ja käytiin kurkkaamassa tuomaripääty, jottei se koituisi radalla meidän kohtaloksemme. Gerda ei onneksi ollut moksiskaan tuomarin sijainnista, joka olikin pelkästään vain positiivinen asia.

(c) Sara Laakkonen

(c) Alina Tervonen

Lähtömerkin jälkeen siirryin keskihalkaisijalle, jossa oli I:ssä pysähdys ja tervehdys. Se meni ihan hyvin, mutta Gerda olisi voinut lähteä vähän napakammin takaisin raviin. C:stä käännyttiin oikealle, josta M-E-lävistäjä, jossa tehtävänä oli tehdä askeleen pidennys keventäen. Aluksi Gerda lähti ihan tehokkaasti liikkeelle, mutta hyytyi vähän loppua kohden ja tämä ehkä jäi hiukan ärsyttämään. Heti tämän lävistäjän jälkeen oli B:stä H:hon lävistäjä ja sen aikana I:ssä neljän askeleen verran käyntiä. Tämä lävistäjä meni meiltä oikein hyvin ja siihen olenkin tyytyväinen. Lävistäjän jälkeen oli siirtyminen käyntiin.

Käynnissä Gerda liikkui reippaasti eteenpäin, vaikka C-pääty oli aika pehmeä. Tehtävänä oli nostaa C:stä laukka ja laukata kaksi seuraavaa pääty-ympyrää. Laukannosto tähän suuntaan oli meidän koko radan huonoin osuus, sillä se meni ihan huolella ravin kautta. Pääty-ympyrät menivätkin kuitenkin oikein mainiosti laukannostosta huolimatta. Gerdan kanssa siirryttiin turhan aikaisin raviin, mutta kuitenkin sen verran myöhään, ettei olisi kannattanut nostaa laukkaa enää uudelleen.

(c) Emilia Nerg

(c) Emilia Nerg

(c) Alina Tervonen

Ravisiirtymän jälkeen B:stä täyskaarto X:n kautta R:ään. Se sujui muuten ihan hyvin, mutta matkan varrella meinasi tulla yksi käyntisiirtymä, mutta sen sain korjattua nopeasti raville. M:stä siirtyminen keskikäyntiin, jonka jälkeen C:stä uudelleen laukannosto käynnistä. Tällä kertaa laukka nousi napakammin ja ympyrätkin onnistuivat hyvin. Tällä kertaa siirtyminenkin raviin sujui oikeaan aikaan.

Toisessa suunnassa tehtiin myös täyskaarto, mutta vain E:stä S:ään ja se sujui paremmin edelliseen kertaan verraten. Sen jälkeen täytyi ravata puolet kentästä ja R:stä kääntyä leveyshalkaisijalle, jossa I:ssä pysähdys. Ravissa Gerda sujui mukavasti eteenpäin ja pysähdys oli ihan ok. Takaisin raviin poni olisi voinut siirtyä hieman napakammin, sillä nyt meillä tuli muutama käyntiaskel ennen raviin siirtymistä.

(c) Ida Kähö

(c) Alina Tervonen

Lopuksi oli vielä keskihalkaisijalle meno, jossa G:n kohdalla pysähdys ja tervehdys. Pysähdys oli vähän hätäinen ja olisi pitänyt odottaa ennen tervehdystä, mutta turha sitä on näin jälkikäteen murehtia. Olen kuitenkin Gerdaan enemmän kuin tyytyväinen, sillä saatiin prosentit 71.39% ja niillä oltiin todennäköisesti kuudensia kolmestatoista, eli 6/13.

Oman radan jälkeen menimme ottamaan kaverini kanssa muutamat kuvat minusta ja Gerdasta, jonka jälkeen vein Gerdan talliin odottelemaan hetkeksi aikaa seuraavaa ratsastajaansa. Oli kyllä kokonaisuudessaan mahtava kisapäivä ja jäi kyllä niin hyvä fiilis, kun tuo poni on vaan niin super!

(c) Sara Laakkonen

(c) Ida Lehtonen

Tässä kuitenkin tämä postaus, olisi kiva kuulla millaisia kisakuulumisia teillä on viime ajoilta. Tai jos niistä ei ole kerrottavaa, niin olisi kiva lueskella kivoja kommentteja, jos vaikka niistä joku eksyisi kuukauden kommentiksi.

Seuraavalla kerralla paremmin

Perjantaina osallistuin pitkästä aikaa taas Sanna Kosken valmennukseen. Tällä kertaa menin kuitenkin kouluvalmennukseen ja ratsukseni valitsin Gerdan. Ajatuksena oli ottaa vähän lisätreeniä tulevia koulukisoja varten.

Kun saavuimme tallille kävimme hakemassa Alinan kanssa Gerdan laitumelta ja olikin positiivinen yllätys, ettei poni lähtenyt karkuun, vaan tuli jopa vastaan, kun huomasi, että meillä oli sille palkkioksi hiukan leipää. Tallissa hoidin Alinan kanssa Gerdan valmiiksi, jonka jälkeen lähdimme kentälle kävelemään. 

Kuvista voi nähdä, että ratsastettiin varsin kosteissa tunnelmissa!

(c) Alina Tervonen

Kävellessämme ilmeni jo yksi tunnin haasteista, sillä Gerda aloitti heti aluksi kuikuilemaan jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Lisäksi Gerdan mielestä kentän laidalla ollut vesimatto oli hirvittävän pelottava. Emme välttyneet myöskään oikomisilta.

Sanna kuitenkin saapui pian hetken kävelyn jälkeen ja aloitimmekin heti tekemään ensimmäistä tehtäväämme. Meidän piti tehdä toisen pitkän sivun puoleen väliin n. 10 metrin ympyrän ja toiselle pitkälle sivulle tehtiin puolestaan muutama pysähdys. Tehtävää teimme ensin muutaman kerran käynnissä, jonka jälkeen siirryimme raviin ja teimme tehtävää ravissa.

Gerda tuntui jo käynnissä hiukan hitaalle ja sen myötä olisi voinut liikkua paremmin eteenpäin ravissa. Ympyröillä huomasi, ettei Gerda taipunut kovinkaan hyvin. Varsinkin ensimmäinen kierros on Gerdalle huomattavasti haasteellisempi. Pysäytykset menivät ihan hyvin ja olikin hyvä, kun tehtävänämme oli tehdä pysähdyksiä, sillä niitä on luvassa kisojen kouluradalla, joka minun on tarkoitus mennä.

Teimme toisessa suunnassa samoja tehtäväiä ja niillä Gerda toimi jo huomattavasti paremmin. Tässä jälkimmäisessä suunnassa poni taipui oikein kivasti. Muutamissa pysähdyksissä Gerda oli ehkä vähän kiireinen, mutta ei kuitenkaan päästy lähtemään takaisin raviin tarpeeksi napakasti. Tämän kierroksen ravailuista jäi kuitenkin todella hyvä fiilis, sillä poni alkoi hakeutumaan hiukan alaspäin ja kulki paremmin omalla moottorilla.

Ravailujen jälkeen annoimme poneille hetkeksi vähän pidempää ohjaa ja kävelimme hetken aikaa. Sen jälkeen aloitimme tuntimme laukkatehtävän. Tehtävänämme oli kääntää R:n kohdalta kohti S:ää ja näiden kirjainten puolestavälistä täytyi nostaa laukka ja kääntyä aina joka toisella kerralla eri suuntaan ja jatkaa laukkaamista kulman kohdalle, josta siirryttiin raviin. En tarkkaan muista, että täytyikö vielä lyhyellä sivulla tehdä ympyrä.

Ensimmäisillä kerroilla Gerda nosti vähän liian hitaasti laukan ja muutama rikko tuli lyhyellä laukkapätkällä, mutta jos jotain positiivista, niin Gerda on rauhoittunut laukkaamisessa todella paljon, eikä vain kaahota menemään. Muutaman kerran tuli hiukan oikaistua, mutta sen jälkeen pääsimme pidemmälle halkaisijalla ja saimme siinä paremman kulman.

Muutamien kertojen jälkeen muutimme tehtävää siten, että nostimme laukan käynnistä ja laukkasimme lyhyen sivun päätyyn asti, jossa teimme laukassa pääty-ympyrään. Siitä raviin ja takaisin käyntiin.

Tämä tehtävä meni meiltä ihan hyvin. Muutamalla kerralla Gerda olikin lähdössä väärään suuntaan ja kerran tunsin, kun jalassani ihan muljahti jokin, kun Gerda oli lähdössä toiseen suuntaan ja itse toiseen suuntaan. Voikohan johtua nopeasta suunnan vaihdoksesta tämä muljahdus. Laukannostot menivät ihan ok. Muutama rikko tuli raviin, mutta pääasiassa laukat sujuivat ihan kivasti, kunhan itse muistin istua tarpeeksi syvälle satulaan.

Laukkailujen jälkeen siirryimme hetkeksi käyntiin ja annoimme ponien vähän levähtää, jonka jälkeen aloitimme tekemään ravissa kolmikaarista kiemurauraa. Ravissa Gerda tuntui ihan hyvälle ja poni taipui ihan kivasti. Poni olisi tosin voinut vähän edetä enemmän eteenpäin. Muutamien kolmikaaristen jälkeen siirsimme ponit käyntiin ja annoimme pidempää ohjaa.

Itselle ei jäänyt tunnista kovinkaan hyvä fiilis, sillä tuntui ettei mikään meinannut onnistua ja tosiaan poni kuikuili ihan liikaa koko tunnin ajan. Toisaalta ehkä nämä ei niin onnistuneet kerrat vain kehittävät entistä enemmän, mutta tuntui kuitenkin siltä, että ne omat virheet korostuivat poikkeuksellisen paljon. Ensi kerralla tietää sitten, missä on parannettavaa, joten toivottavasti silloin menee paremmin.

Tällä viikolla torstain tunti jääkin minulta välistä, mutta sen sijaan menenkin korvaamaan huomenna eli tiistaina. Kiitos kuitenkin, että luit tämän postauksen tänne loppuun saakka. Olisi kiva kuulla, miten teillä on mennyt viime aikoina olleet koulutunnit.

Operaatio paremmaksi ratsastajaksi

Kevään ensimmäiset hypyt ulkona otettiin viime torstaina erikoisempien esteiden merkeissä. Tunnin pääsinkin menemään toivomallani ponilla, Gerdalla. Tuntia odotin kyllä innoissani, mutta silti vähän jännittyneenä, miten tunti mahtaakaan oikein mennä. Gerda nyt kuitenkin on tunnetusti vähän omanlaisensa esteponi.

Kuvista iso kiitos:

Ida L, Viivi Va, Sara L, Venla B & Heidi N

Aluksi tsekkasimme paikaltaan meidän kaikkien kevyetistunnat sekä esteistunnat. Tämän jälkeen aloitimme tekemään tunnin ensimmäistä tehtävää, jossa tehtiin kevyessä istunnassa loiva kiemuraura, jonka keskellä teimme käyntiin siirtymisen. Tämän lisäksi saimme tehdä ympyröitä halutessamme. Tätä tehtävää teimme molempiin suuntiin. Lisäksi teimme jossain välissä tehtävää ilman käyntiin siirtymistä sekä myös esteistunnassa. 

Gerda kulki ihan kivasti tässä tehtävässä. Ensimmäisellä kerralla oli vähän hakemista tasapainon kanssa käyntiin siirtymisellä kevyessä istunnassa, mutta sen jälkeen tehtävä alkoikin sujumaan käyntiin siirtymisen osalta paremmin. Gerda taipui ehkä vähän huonosti, mutta muuten ravissa Gerda oli hyvä ratsastaa. 

Ravissa tehtyjen verryttelyjen jälkeen otimmekin laukkaa kenttää ympäri. Laukkasimme joko kevyessä tai esteistunnassa. Laukassa Gerda tuntuikin mukavan rauhalliselta ja kuunteli hyvin, eikä kaahaillut. Laukkailujen jälkeen pidimmekin juomatauon sekä kävelimme hetken aikaa pitkin ohjin. 

Kentälle meille oli asetettu kolme estettä, jotka olivat vähän erikoisempia esteitä. Aluksi hyppäsimme kaikki esteet yksitellen, jonka jälkeen yhdistimme ne radaksi. Ensimmäinen yksittäinen este oli sianselkä. 

Ensimmäisellä kerralla tulimme sen Gerdan kanssa vähän pienempänä ja sille mentiin hieman empien, mutta kannustuksen jälkeen pääsimmekin esteestä yli hienosti ongelmitta. Tulimme tämän heti uudelleen siten, että alas otetut puomit olivat nyt paikoillaan, mutta Gerda vähän silloinkin empi ja meinasi mennä ohi, mutta pääsimme kuitenkin esteen yli puhtaasti. Tulimme esteen vielä uudelleen, kunhan kaikki olivat kerenneet mennä edellisen kerran. Se meni Gerdan kanssa kuitenkin hyvin. Niin hieno poni! 

Toisena esteenä tulimme kulmaa, joka oli lävistäjällä. En tarkalleen muista, mitenkä ensimmäinen lähestyminen tapahtuikaan, mutta Gerda empi kuitenkin ja saattoi kieltää tai sitten hyppäsimme esteen ensimmäisellä yli. Tämänkin Gerda suoritti odotettua paremmin!

Viimeinen yksittäinen este olikin vesimatto, joka esitti hautaestettä. Tiesin jo ennen meidän hyppyvuoroamme, että poni todennäköisesti tulee kieltämään esteelle, joten näytin Gerdalle estettä muutamankin kerran ennen kuin hyppäsimme. No eipä niistä näytöistä ollut kovinkaan paljoa hyötyä, koska Gerda pysähtyi yhtäkkiä ennen estettä ja heivasi minut tehokkaasti maan tasalle. Ei onneksi sattunut muksahdus, mutta näin jälkikäteen on alkanut tuntumaan tippuminen kädessä.

Tippumisen jälkeen menin saman tien takaisin ponin kyytiin ja hyppäsin haudan päättäväisesti yli aikamoisella jättiloikalla. Esteen jälkeen jatkoin suoraan kentän ympäri ja hyppäsin haudan uudelleen yhtä eksoottisella hypyllä kuin edelliselläkin kerralla.

Kuvistakin huomaa Gerdan eksoottiset hypyt, kun näihin hyppyihin on vähän jokseenkin haasteellista päästä mukaan ja sen huomaa myös istunnastakin.

Yksittäisten hyppykertojen jälkeen yhdistimme kaikki esteet radaksi. Ensimmäisenä esteenä oli hypätä pitkällä sivulla oleva sianselkä. No arvaatte varmaan mitä tapahtuikin, kun laukkasimme rentoa laukkaa kohti estettä ja hiukan ennen estettä Gerda pistikin stopit päälle ja väisti varsin tehokkaasti sivulle. Kohta tajusinkin olevani pyllyllään maassa. Tämäkään ei sattunut. Sen jälkeen hyppäsimme kuitenkin esteen uudelleen ja pääsimme hyvin esteen yli uudella yrittämällä.

Seuraavana lävistäjällä olleesta kulmaesteestä koituikin tunnin haasteemme. Siinä vaiheessa alkoi ehkä vähän omakin hermo mennä, kun poni kielsi, tai no, meni ohi useamman kerran. No useamman yrittämän jälkeen menimme esteelle ravissa ja vihdoin ja viimein pääsimme hyvin esteestä yli.

Sen jälkeen tulimme pitkällä sivulla haudan. En tarkalleen muista pääsimmekö tästä yli ensimmäisellä kerralla vai yhden kiellon kautta. Tämän jälkeen oli kuitenkin tarkoitus jatkaa suoraan samassa suunnassa sianselälle, mutta päädyimme Gerdan kanssa vaihtamaan suuntaa, jotta päästäisiin paremmin esteestä yli ilman hämmentämättä Gerdaa vaihtuneella suunnalla. Tämä kuitenkin meni hyvin jo heti ensimmäisellä kerralla yli!

Lopuksi menimme vielä hyppäämään pellolle bankettia. Menimme sen ensin kerran alas käynnissä. Ajattelin, että Gerda olisi vähän jännittänyt bankettia, mutta sehän meni sen oikein mainiosti. Kun kaikki olimme tulleet banketin alas. Sen jälkeen kerkesimme tulemaan sen vielä ravissa ylös. Banketti meni ylöspäinkin oikein mallikkaasti ja olinkin varsin tyytyväinen Gerdan suoritukseen! Poni osasi kyllä yllättää!

Sen jälkeen menimme takaisin kentälle ja kentällä teimme ravissa vielä verryttelyt. Lopuksi Gerda kulki oikein mukavasti omalla moottorilla eteenpäin. Se olisi tosin voinut taipua hieman enemmän ympyröillä. Ravailujen jälkeen siirsimme ponit käyntiin ja annoimme pidempää ohjaa. Tunnista jäi kyllä oikein hyvä fiilis ja toivoinkin Gerdaa seuraavalle tunnille, joten toivotaan parasta, että pääsen jatkamaan Gerdan kanssa siitä mihin me oikein jäätiinkään.

Nyt pitkästä aikaa estetuntipostausta tosin vähän erikoisemmasta estetunnista. Nyt lähiaikoina on tulossa varmasti enemmänkin näitä tuntipostauksia, joten toivottavasti jaksatte vielä lueskella näitä. Tämä postaus oli tässä, kertokaahan oletteko te päässeet hyppäämään vielä maasto- tai erikoisesteitä.

Taas pitkästä aikaa

Viime viikon torstaina pääsin taas pitkästä aikaa menemään ratsastustuntini Ciriuksella ja siitä olinkin varsin innoissani. Uudet blogin lukijat eivät varmasti tiedäkään, että Cirius on ollut minun lempiponini muutama vuosi takaperin, mutta tällä hetkellä se on yhdelle tallilaisistamme vuokralla, joten nykyään sillä ei ole tullut ratsasteltua kovinkaan usein. Sen vuoksi olin niin innoissani tulevasta koulutunnista. 

Tunnin aiheena meillä oli pohkeenväistöt. Alkukäyntien aikana punnertelimme ponien selässä sekä sen jälkeen teimme muutamia vatsalihaksia. Sen jälkeen ryhdyimmekin heti tositoimiin ja aloitimme tuntimme väistämistehtävän. Tehtävänämme oli kääntää lyhyen sivun keskeltä kohti pituushalkaisijalle, jonka alusta käännettiin voltti palikoiden välistä kohti uraa, jonka jälkeen väistätettiin pituushalkaisijalta takaisin uralle.

Tunnin kuvat: Viivi Vanhanen

Aluksi teimme väistötehtävää käynnissä, jonka jälkeen siirsimme ponit raviin ja teimme tehtävää ravissa. Väistöt menivät paikoittain ihan hyvin, mutta välillä tulimme hieman lapa edellä. Itse myöskin olin välillä vähän kallistuneena toiseen suuntaan, joka oli hiukan haitaksi, sillä huomasi heti, kun suoristuin itse, että väistöt sujuivat hiukan paremmin. Omista virheistä puheenollen olen huomannut yhä useammin, että katseeni on lähes jatkuvasti ponin niskassa. Täytyy kyllä tämä virhe saada korjattua mahdollisimman pian.

Vaihdoimme suuntaa ja toisessa suunnassa teimme väistötehtävää suoraan ravissa. Väistöjä edeltävällä voltilla Cirius taipui tosi kivasti ja siitä pääsimmekin hyvin jatkamaan väistättämistä uraa kohden. Tähän jälkimmäiseen suuntaan Cirius toimi väistöissä paremmin, vaikka paikoittain tultiin edelleenkin lapa edellä. Väistöistä jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Niiden jälkeen annoimmekin poneille vähän pidempää ohjaa ja kävelimme hetken aikaa.

Laukassa työskentelimme jokseenkin yksinäisemmin. Tehtävänämme oli kuitenkin tehdä toisessa päädyssä päätyyn ympyrä, jossa väistätimme ponien takaosaa ympyrältä ulospäin. Muuten laukkailimme vapaasti ympäri kenttää ja toiseen päätyyn sai tehdä halutessaan pääty-ympyrän.

Ensimmäiseen suuntaan kesti hetki, että poni syttyi ja päästiin kunnolla laukkaamaan. Laukka kulkikin lopuksi oikein kivasti eteenpäin ja kuunteli hyvin. Takaosan väistättäminen ei mennyt niin hyvin tähän suuntaan. Syy tähän oli ehkä se, etten saanut apuja tarpeeksi hyvin läpi, mutta muutama ihan kiva pätkä kuitenkin saatiin.

Toisessa suunnassa laukkailut menivät kuitenkin paremmin ja sain takaosan väistättämisessä paremmin annettua avut ja siinä saimmekin huomattavasti parempia pätkiä toiseen suuntaan verrattuna. En muutenkaan muistanut, että Ciriuksella on noinkin ihanan tasaiset askellajit. Erityisesti
ravissa oli niin helppo istua.

Ennen tunnin päättymistä teimme ravissa vielä ympyröitä pitkin kenttää. Siinä Cirius kulki ihan kivasti ja kuunteli hyvin apujani sekä taipui hyvin. Cirius tuntui kyllä todella hyvältä siinä vaiheessa. Ravailujen jälkeen siirsimme ponit käyntiin ja sen jälkeen annoimme normaaliin tapaan vähän pidempää ohjaa.

Kokonaisuudessaan tunnista jäi kyllä todella hyvä fiilis ja oli kiva mennä Ciriuksella pitkän tauon jälkeen. Huomasi myös, että poni on muuttunut jonkun verran edellisestä ratsastuskerrasta, mutta onhan siitä kuitenkin aikaa vähän alle vuosi.

Tässä kuitenkin hetken tauon jälkeen taas tuntipostausta ja uskon, että lähipäivinä näitä on tulossa mahdollisesti tulossa lisääkin, saas nähdä. Tämä postaus oli kuitenkin tässä. Kertokaahan mitä ajatuksia teille heräsi tästä postauksesta.