Kamalin tallimatka ikinä

Torstain 25.01.2018 oli yksi kamalimmista torstaipäivistä pitkään aikaan:

Kaikki alkoi siitä, kun sää meni plussan puolelle ja tiet menivät jäähän ja sen seurauksena ne olivat todella liukkaita. Illalla kello 15.49 tuli ensimmäinen viesti tallimme whatsapp-ryhmään, jossa luki näin: "Heijj, myö joudutaan tulla toista reittiä, jos meitä ei näy 4 jälkee ni voisko joku ruveta harjaa poneja?". Sen jälkeen selvisi, että tiet tallille ovat todella jäässä, eikä siellä pysty kunnolla liikkumaan. Kohta alkoi tulemaan tallimme ryhmään viestejä siitä, että joku on ojassa ja tielle on kertynyt jonoa. 

Siinä vaiheessa tunnit olivat jo myöhässä ja ryhmäämme tuli kaikenlaisia viestejä siitä, että: yksi kuorma-auto on ojassa, tunnit myöhästyvät, tallilaisia on ojassa ja heidän onnekseen he olivat päässeet ojasta ylös. Lisäksi tuli myös viestejä siitä, että tallille ei välttämättä kannata edes lähteä, koska tiet ovat todella liukkaita.

Kuvassa ojassa oleva rekka

(c) Iida N.

Otimme haasteen vastaan ja lähdimme viiden jälkeen ajamaan kohti tallia, siinä toivossa, että selviäisimme tallille asti. Heti alkumatkasta huomasimme, että tiet ovat toden teolla jäässä, mutta pääsimme turvallisesti 6-tielle ja siellä pystyi helposti ajamaan, koska tiet olivat sulaneet. Ajelimme kohti tallille kääntyvää ramppia. Samalla luimme ahkerasti tallin ryhmään tulleita viestejä, mikä tilanne siellä tiellä on. Heti siirryttyämme 6-tieltä pois huomasimme, että tallille menevä tie on todella jäässä, sillä välillä huomasimme, kun renkaat vähän vetivät alta. Hetken aikaa ajelimme ja, sitten vastaan tuli pieni mäki, josta jatkoimme vähän eteenpäin ja kohta saavuimme ojassa olevan rekan kohdalle, josta pääsimme onneksi turvallisesti ohi. 

Ajelimme jonkin matkaa ja sitten edessämme olikin ylämäki sekä yksi meidän tallilaisistamme. Yhdessä mietimme olisiko järkevämpään kääntyä takaisin vai jatkaa matkaa. Siinä odottelimme hetken aikaa ja päädyimme menemään kohti tallia. Todellisuudessa meitä pelotti todella paljon matkaseurani, Alinan, Pihlan ja äitini kanssa, tärisytti ja hyvä, ettei väännetty itkua. Siitä jatkoimme kohti tallia ja pääsimme loppujen lopuksi turvallisesti määränpäähämme. Matkamme, joka yleensä kestää 20min, kesti kuitenkin 1h10min, eikä tiellä voinut ajaa yhtään 40km/h kovempaa.

Tie oli peilijäässä, eikä tiellä ollut hiekkaa. Välillä renkaat luisuivat todella paljon.

Tallille päästyä aloinkin hoitamaan illan ratsua, joka olikin kolmannetta kertaa putkeen Pokemon. Ponille meninkin vielä uudelleen, koska olin menossa perjantaina Sanna Kosken estevalmennukseen. No ponin hoidettua lähdimme kohti maneesia ja tie sinnekin oli jäätävän liukas, hyvä, että pysyimme pystyssä, kun kävelimme sinne. Ratsastustuntimme aloitimme 30min myöhässä siitä, milloinka se normaalisti alkaisi.

Ratsastustunnilla teimme alkukäyntien jälkeen ravissa pohkeenväistöä uralla sekä tein myös ympyröitä päätyihin tarpeen tullen. Ympyröillä poni tuntui todella kivalta ja taipui mukavasti. Muutenkin Pokemon liikkui ravissa todella kivasti. Väistöt sujuivatkin Poksun kanssa oikein kivasti. Poni väisti hyvin ja saimme muutamalla pätkällä myös kehuja. Välillä meitä kyllä huomautettiin siitä, että poni taipui liikaa. Silti oli sellainen tunne siellä selässä, että kerrankin tuntuu siltä, että osaan tehdä jotain. 

Tunnin kuvat: Viivi Vanhanen

Raviväistöt tehtyämme siirryimme käyntiin ja aloimme tekemään molemmille pitkille sivuille siksak-väistöä, eli siten, että väistettiin pitkän sivun alusta vähän keskelle, jonka jälkeen suoristus, jonka jälkeen takaisin uralle. Pokemon toimi tässä sen verran hyvin, että ennätimme tehdä yhden pitkän sivun aikana kaksi samanlaista siksak-kuviota. Yleisesti ottaen väistöt sujuivat oikein kivasti. Pokemon olisi voinut tehdä paikoittain vähän jyrkempää väistöä ja poni olisi voinut suoristua paremmin väistöjen jälkeen, eikä olisi tarvinnut taipua niin paljon, mutta muuten meni oikein kivasti. Teimme saman ravissa, jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme toiseen suuntaan siksak-väistöt käynnissä ja ravissa. Pokemon toimi yhtä kivasti ravissakin ja saimme muutamalla kerralla kehuja hyvistä väistöistä.

Väistöjen jälkeen otimme laukkaa. Tälläkään kertaan emme tehneet mitään erikoisempaa tehtävää laukassa, sillä meillä oli tunnilla sen verran erilaisia poneja, joten laukkasimme vain kenttää ympäri, mahdollisimman pitkää laukkaa. Toki matkan varrelle sai tehdä päätyihin ympyröitä ja jäädä, vaikkapa tekemään useampikin ympyrä päädyssä. Laukassa Pokemon kulki oikein kiltisti eteenpäin. Poni jäi hiukan hitaaksi paikoittain, mutta kun muisti vähän hoputtaa ponia eteenpäin, niin sen jälkeen tulikin oikein kivaa laukkaa. Laukassa tein useita pääty-ympyröitä ja yritin saada ponin taipumaan mahdollisimman hyvin ympyröilläkin. 

Loppuravit menivät hyvin ja Pokemon liikkui mukavasti eteenpäin. Tein vielä ravissa voltteja ja sitten, kun hyvä fiilis löytyi ravailujen jälkeen, siirryin Pokemonin kanssa käyntiin ja annoin pidempää ohjaa. Tunnista jäikin todella hyvä fiilis ja hyvillä mielin jäin odottamaan seuraavan päivän valmennusta, josta lisää myöhemmin! Pokemon jatkoi seuraavalle tunnille, joten menin talliin odottamaan muita, jonka jälkeen oli aika lähteä takaisin liukkaalle tielle, kohti kotia. 

Kotimatkamme alkoi neljän auton voimin kello 20.38. Lähdimme ajelemaan yhdessä kohti kotia, jottei hätä olisi niin suuri, jos jotain sattuisi. Matkamme sujui hitaasti ja hyvin varovaisesti, mutta silti yhdessä vaiheessa automme liusui sen verran, että olimme keskellä tietä sivuttain. Onneksi äitimme sai käännettyä auton emmekä joutuneet ojaan, eikä meidän tarvinnut mennä työntämään, joten säikähdyksellä selvittiin. Jatkoimme vielä hetken matkaa, kunnes edessämme oli hinausauto, joka oli hinaamassa yhden meidän tallilaisen autoa ojasta ja meidän piti odottaa, että pääsimme jatkamaan matkaa, kunhan ojassa oleva auto saatiin sieltä pois. Tämän jälkeen ajelimme turvallisesti kotiin ilman vaaratilanteita. 

Tallireissu oli kaikin puolin pelottava, sillä tie oli todella liukas, eikä siellä ollut erityisemmin hiekkaa. Kaikista pelottavinta oli se, että ollaanko vielä ojassa matkan varrella, sillä tiedettävästi ojassa olleita oli ollut illan aikana ja vieläpä samalla tiellä yli 10 autoa. Tallilta selvisimme kuitenkin kotiin. Jos totta puhutaan, tuo matka oli kyllä kaikista pelottavin tallimatkaa koskaan, eikä toivottavasti tulisi uutta samanlaista vastaan.

Fiilikset paluumatkalta.

Tällä kertaa oli vähän jännittävämpää postausta, mutta toivottavasti tykkäsitte tästä! Kertokaahan kommenteissa, mitä piditte ja onko teillä mahtanut olla koskaan yhtä kamalia tai vielä kamalampia tallimatkailu kokemuksia!