Torstaina meillä oli vuoden ensimmäinen maasto, josta ajattelinkin kertoa tänään täällä blogissa. Tallille lähdimme ihan normaaliin aikaan ja ajomatkalla vastaan tulikin eräs ruskea pitkäjalkainen kaveri. Tosiaan, hirvi kökötti pienen metsäalueen luona, josta aukeaa pelto metsäosuuden jälkeen. Tämä hirvi seisoi pellon ja metsän välissä. Enempää emme tosiaan nähneetkään hirviä enää automatkalla, mutta...
Tunnilla menin Gerdalla ja se olikin yksi niistä poneista kenet halusinkin maastoon. Gerda oli edeltävällä tunnilla ja sen tunnin päätyttyä nousin maneesilla Gerdan selkään, josta lähdimme kävelemään muutaman muun ratsukon kanssa kohti kenttää, jossa oli loput ratsastajat.
 |
Kuvat ovat viime syksyltä erään maastokerran jälkeen. Kuvissa oleva poni on myöskin Gerda!
(c) Heidi Nisonen
|
Lähdimme kävelemään tallinpihasta pois jonossa ja itse olin kolmanneksi viimeinen ratsukko meidän porukastamme. Aluksi kävelimme jonkin matkaa, jonka jälkeen otimme vähän ravia. Ravissa Gerda tuntui ehkä poikkeuksellisen hitaalta, mutta meni kuitenkin mukavaa vauhtia eteenpäin. Käyntiosuuksillakin jouduimme ottamaan hieman ravia, jottei jäätäisi muista jälkeen, mutta ne ravipätkät olivatkin varsin lyhyitä.
Aika alussa otimme myös yhden pätkän laukkaa. Tällä kertaa menimme ihan rauhallista laukkaa. Tosin meillä pienillä vauhti oli kuitenkin aika reipasta, että pystyttäisiin jonon mukana. Yhdessä pienessä mäessä spurttasimme kuitenkin vähän, kun sain otettua hiukan etäisyyttä edessämme olevaan poniin!
Reittimme sisälsi tällä kertaa yhden metsäreitin, jossa pystyi menemään vain käyntiä maan epätasaisuuden ja pinnan vuoksi. Polku oli paikoittain todella märkä ja siellä sai kyllä valikoida, mistä kautta kannattaa mennä. Kerran jouduimme menemään ihan polun vieressä olevasta pusikosta. Gerda oli polulla todella kiltisti, eikä jaksanut piitata kaikista edessä olleista oksista ja vesilätäköistä.
Kun pääsimme pois polulta sen jälkeen kävelimme vähän matkaa, jonka jälkeen siirsimme raviin ja tarkoituksena oli nostaa laukka pienen alamäen jälkeen. Lähdimme raviin ja ravailimme hyvin reipasta ravia ja pienen pätkän kuluttua oli aika nostaa laukka, mutta juuri sitä ennen näemme, kun suoraan edessämme useiden kymmenien metrien päässä laukkaa hirvi tien yli. Meidän täytyikin sen vuoksi siirtää ponit käyntiin ja jatkaa meidän "laukkapätkämme" käynnissä, sillä emme voineet tietää mahtaisiko hirviä tulla vielä lisää. Ei onneksi tullut, eikä Gerda tainnut edes huomata hirveä, tai ainakaan se ei reagoinut siihen millään tavalla. No laukat jäivät sitten tältä maastoreissulta siihen yhteen pätkään.
Loppu matkalla otimmekin yhden pidemmän pätkän ravia, jonka jälkeen siirsimme ponit käyntiin ja kävelimme tallille. Hirvestä huolimatta oli kyllä kiva käydä taas pitkästä aikaa maastossa ja Gerda oli kyllä taas niin hienosti, ettei voi muuta kuin kehua! Hieno poni!
Olisi kiva kuulla, mitä te piditte tällaisesta vähän lyhkäisemmästä tuntipostauksesta, joka kertoi vieläpä maastostamme. Haluaisinkin kuulla, että onko teidän maastoreissuillanne tullut vastaan hirviä, tai mitään muitakaan eläimiä?
Voihan hirvi! Erittäin kiva ja hauska postaus😂. LISÄÄ TÄÄLLÄISIÄ!!!
VastaaPoistaMiullakin Gerda oli lauantaina vähän laiska😣 sil on varmaa joku laiska kuukausi.😅 mutta erittäin kiva postaus, olisin voinut lukea jopa enemmänkin😍👌🏻
Kiitos paljon Mila! En tiedä tuleeko näitä maastoilupostauksia vielä jatkossakin, jos vaikka joskus saisi ihan kuvia maaston puolelta! Ja Gerda oli kyllä hiukan hitaahko maastossa ja parin viikon takaisella koulutunnillakin se tuntui poikkeuksellisen hitaalta. Ehkä poni on oppinut, ettei aina tarvitse mennä täysiä!
PoistaMiusta tätä oli tosi kiva lukea, ja oon huomannu et siun kirjoitustyyli on parantunut! Koskaan ei oo miun aika ollut onneksi oikein mitään eläimiä maastoilla. Paitsi pari lintua 😊
VastaaPoistaKiitos paljon! Aika upeeta, että kirjoitustaito on kehittynyt ihan näkyvälläkin tavalla. Ja ei mekään olla nähty maastossa muita elukoita aijemmin, jos ei lenkillä olleita koiria sekä lintuja lasketa.
PoistaOlipas jännittävä maasto! Mulle kävi itseasiassa juuri samalla tyylillä viime syksynä, kun olimme kolmen ratsukon voimin maastossa ja tarkoituksemme oli muistaakseni nostaa laukka erään kurvin jälkeen, mutta sieltä menikin n. 13m päästä suuri hirvi tien yli. Muut ratsut stoppasivat, mutta omani onneksi ei ilmeisesti nähnyt hirveä, sillä kyseessä oli nuorempi ratsu :D Olenkin ylpeä, että muiden jämähtäessä paikoilleen oli mun ratsu ainut, joka suostui vetämään tuon "hirvikohdan" ohi :) Täytyy kyllä myöntää, että tuo maasto jäi mieleen! Onneksi teillekään ei sattunut sen kummempaa!
VastaaPoistaNo ihan jännittävä se oli. Toisaalta parastahan tässä lajissa on juurikin se, että saa jännityksen pintaan! Teillä kävi myös maastossa aika jännittävästi, jos kerta noin läheltä teitä meni hirvi tien yli. Onneksi teillekään ei kuitenkaan käynyt yhtään huonommin.
PoistaOho, hurja juttu! Onneksi hevoset eivät kuitenkaan huomanneet hirveä tai ainakaan reagoineet sen hurjemmin, olisi voinut tulla vielä jännemmät paikat- mutta mahtoi se olla hienoakin omalla tavallaan, nähdä hirvi niinkin läheltä :)
VastaaPoistaJepjep! Onneksi ponit eivät juurikaan tainneet huomata hirveä, vaan selvisimme ilman ongelmia hirven kanssa tulleesta kohtaamisesta.
Poista